torstai 24. joulukuuta 2009

Väliin henkilökohtaista, osa LVXXXXX

Hyvää joulua kaikille kolmelle lukijalle!

TV: t

Ps. Palataan asiaan lähempänä vuodenvaihdetta, se on loma nyt.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, viimeinen osa

Maailma oli muuttunut paljon siitä kun lentävä lautanen ensimmäisen kerran havaittiin Helsingin yläpuolella.

Muukalaiset olivat tuoneet lahjana loppumattoman energianlähteen, josta riitti kaikille maailman kansoille. Jo pelkästään sen tuomat muutokset olivat huimat (tietyissä, nimeltä mainitsemattomissa paikoissa ympäri maailmaa oli tällä hetkellä hyvin hämmentyneitä ihmisiä, hyvin mittavien asevarastojen kanssa.

Yhtenä hetkenä oltiin taistelemassa Suurta Saatanaa vastaan, joka piti saada pois paikasta A, ja sitten yhtäkkiä Suuri Saatana sanookin "okei" ja katoaa nopeammin kuin ehdit kirota "Suuri Saatana". Onko tuo nyt reilua? Siis keskeyttää kesken leikin? Saatanan Suuri Saatana...).

Tämän lisäksi muukalaiset ohjasivat, neuvoivat ja vastasivat ihmisten heille esittämiin kysymyksiin suorissa, kaikille lähetettävissä ohjelmissaan.
Niiden suosio oli johtanut siihen, että lähetysaikaa oli lisätty koko ajan, kunnes ne täyttivät koko illan. Lisäksi "asiaa hyvin tuntevat tahot" antoivat ymmärtää, että useiden valtioiden korkeimmat johdot olivat pyytäneet "konsultointi-apua" muukalaisilta.

Kaiken tämän jälkeenkin vieraat kaukaa tahtoivat ajatella vain ihmiskunnan parasta.
- Olemme huomioineet teidät aikuiset niin hyvin, että olemme unohtaneet erään todella tärkeän ihmiskunnan osan täysin, avaruusolentojen puhemies Norbert ilmoitti eräänä päivänä.

- Lapset. Emme ole suoneet heille mahdollisuutta osallistua tähän yhteiseen hankkeeseemme parantaa maailmaanne, ja koen että nyt on aika korjata tämä vakava epähuomio. Kuten eräs merkittävistä maailmanhistorianne henkilöistä sanoi: antakaa lasten tulla luokseni.

Järjestettävä tilaisuus oli, mikäli mahdollista, suurempi mediatapahtuma kuin mikään aiemmin järjestetty. Ensimmäistä kertaa paikalla oli yleisöä joka sai esittää kysymyksiä suorassa lähetyksessä, ja vieläpä lapsia; jokin siinä että avaruusolennot vastasivat pikkulasten kysymyksiin sai kovasydämmisimmänkin Trekkerin heltymään.

Avajaispuheen piti itseoikeutetusti Norbert, hänen kolmen kumppaninsa seistessä taustalla tyyninä ja hiljaisina, kuten aina.

- En tahdo että tätä tilaisuutta pidetään vain yhtenä monista tilaisuuksista, joissa vastaamme kysymyksiinne. Näkisin mielelläni tämän kädenojennuksena sanoinkuvaamattomien etäisyyksien takaa kahden kansamme välillä, ja nyt vieläpä eri sukupolvien välillä. Kiitos. Nyt voimme alkaa.

- Ensimmäinen kysymys. Sinä nuori tyttönen siellä, mitä tahtoisit tietää?
- Miks sä olet valkonen?
- Hyvä ja suoraan asia menevä kysymys. Koska se on rotumme väri. Seuraava kys---
- Miksi?
- Anteeksi niin mitä miksi?
- Miksi se on?
- Mikä on?
- Sun rotus väri.
- Se on kehittynyt sellaiseksi planeettamme hallitsevien olosuhteiden vuoksi. Seuraav---
- Millaset ne on?
- Anteeksi nuori mies, mutta yleensä me pyydämme lupaa ennen kuin kysymme. Se on kohtelias tapa.
- Niin mutta millaset ne on?
- Ne ovat eivät kovinkaan teistä poikkeavat elinolosuhteet, sillä kuten olette saattaneet huomata, hengitämme happea kuten te---
- Onks teilläkin pupuja? Puput on kivoi.
- Toistan JÄLLEEN, että olisi kohteliasta kysyä lupa ennen kuin kysytään. Ei, meillä ei ole pupuja siten kuin teillä on täällä oryctolagus cuniculuseja.
- Mikä se on?
- Se parhaimman ymmärrykseni mukaan on latinankielinen nimi, jolla te---
- Mikä on latina? Onks se niinku lätinä? Mun kengistä lähtee lätinä.
- En ikävä kyllä näe että---
- Lätslätslätslätslätslätslätsläts...
- Minusta tuo ei ole kysymys ollenkaan...
- Lätslätslätslätslätslätslätslätslätslätsläts...
- Anteeksi, mutta voisitko mitenkään...
- Lätslätslätslätslätslätslätslätslätslätslätslätslätslätsläts...
- Suu kiinni! Miksi te ette voi olla samanlaisia kuin vanhempanne! Ne eivät kysele mitään kun niille sanoo jotain! Ne ovat tyytyväisiä siihen kun joku niitä parempi puhuu niille! Me olimme niiden jumalia! Miksi te ette voi olla niin kuin ne! Te pilaatte koko jutun, senkin þþþøÐøÐøÐøÐøÐøþþþ!!!!

Maapallon ilmanpaine laski hetkellisesti, kun koko maailman veti synkronisoidusti henkeä.

Ehkä se johtui siitä, että Norbert, aina niin viilipyttymäinen, kärsivällinen, kohtelias, ja avulias oli menettänyt julkisesti hermonsa lapsille.

Tai ehkä se johtui siitä, että hän oli todennäköisesti sanonut jotain "Suuren Saatanan" veroista suorassa tv-lähetyksessä omalla kielellään.

Kenties syynä oli se, että Norbert oli juuri haukkunut kaikkia tyhmiksi.

Todennäköisimmin syynä oli kuitenkin se, että jokaisen sanan myötä Norbert ja hänen takanaan seisovat seuralaisensa olivat muuttuneet. Muutos oli sangen nopea, mutta lopputulos oli näkyvä: enää kaikkien nähtävänä ei ollut ihmiskauneuden mittapuun reilusti ylittäneitä, täysvalkoisia normaalia pitempiä eläviä patsaita.

Sen sijaan näkyvillä oli puolimetrisiä, ruskeanvihreitä suippoja möykkyjä, joilla oli lonkeroita enemmän kuin keskiverrossa japanilaisessa animaatiossa (ja totta kai lonkeroista valui jotain keltaista limaa).

Mutta ehkä tämä kaikki oli vain erehdystä, jokin uusi opetus näiltä viisailta ja kaukaa tulleilta uuden toivon lähettiläiltä. Ehkä Norbertilla (joka tällä hetkellä vapisi kuin hyytelö keltaisen liman keskellä) olisi jokin ajatus, tai jokin kaunokielinen lausahdus, joka selittäisi kaiken tämän oikeinpäin, ja kaikki voisi palata ennalleen.

- Hups.

Tuo ei ollut se.

Epilogi:

Kirjoittajan kuvailukyvyn venyttää äärirajoilleen aina kun hän joutuu kuvaamaan henkisiä reaktioita. Erityisen vaikeaa tämän kuvaaminen on silloin, kun pitää kuvata sellaisen henkilön reaktioita joka
huomaa että on palvonut huomattavan aikaa jotain mikä menettää hermonsa lapsille, kiroilee suorassa media-lähetyksessä, haukkuu sinua tyhmäksi ja on vielä kaiken huipuksi itse ruma.

Siksi on parempi todeta, että ollakseen jotain mikä näyttää mustekalan ja kola-hyytelön epäonnisten ensitreffien lopputulokselta, avaruusmuukalaiset todella osasivat hyödyntää sadan metrin etumatkansa, jonka saavuttivat kun kaikki olivat liian hämmentyneitä reagoidakseen.

Lentävä lautanen katosi yhtä nopeasti kuin se oli ilmaantunutkin, eikä kukaan edes viitsinyt lähteä sen perään.

Maiden johtajat kokoontuivat melko pian tapahtuneen jälkeen. Jos viime kohtaamisella tunnelma oli ollut jännittyneen positiivinen, nyt sitä voitiin kuvailla hämmentyneeksi.

Miten he olivat antaneet asioiden mennä tähän? Miksi he olivat luottaneet sokeasti joihinkin sellaisiin, joita eivät tunteneet ja joiden ainoa meriitti oli näiden ulkopuolisuus ja lahjat?

Jotta enää koskaan tähän ei jouduttaisi, päätettiin perustaa komissio vastaisuuden varalle, ja antaa sille tehtäväksi mm. määritellä sopivat protokollat avaruuslahjojen vastaanottamisessa.

Ei kaikki kuitenkaan ollut häviötä. Laitos joka oli rakennettu muukalaisten avustuksella, jatkoi toimintaansa ilman mitään häiriöitä, taaten energiaa kaikkialle.

Lisäksi nyt ihmiskunta tiesi ettei ollut yksin maailmankaikkeudessa. Nyt kun ensimmäinen kontakti oli muodostettu, mikään ei estänyt uusien luomista. Ehkä ihmiskunta itse voisi lähteä taivaisiin ja luoda näitä kontakteja.

Mutta se on jo toinen tarina.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, osa 10

Tapahtunut tähän mennessä:
Lentävä lautanen ilmaantui Helsingin ylle. Avaruusaluksesta ilmaantui neljä muukalaista, jotka ilmoittivat haluavansa auttaa maan ihmisiä. Osoituksena tästä he kertoivat rakentavansa voimalähteen, joka ratkoo kaikki maailman energiaongelmat. Näin todellakin tapahtui, ja kaikki odottivat mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan...

-
Tahtoisimme nyt auttaa teitä kehittymään henkisesti eteenpäin, koska materiaalinen puoli on hoidettu "laitoksen", kuten teidän kielessänne sitä kutsutaan, kautta.

Näin ilmoitti asiaa kysyttäessä muukalaisten puhemieheksi itsensä esitellyt Norbert.

- Jos se mitenkään olisi mahdollista, yleisö voisi lähettää meille kysymyksiä, joihin vastaisimme parhaamme mukaan minun välitykselläni.

- Nämä kysymys-ja-vastaus-sessiot, tuo lienee oikea termi, voitaisiin lähettää kaikkien medioidenne kautta, jotta ne saavuttaisivat mahdollisimman laajan kosketuspinnan neuvojen tarpeessa oleviin.

Median edustajien mielestä tämä oli loistava idea: noinkin kaukaa tulleilla vierailla on varmasti erilainen näkökulma asioihin (eikä siis pelkästään sen vuoksi että he katselivat meitä taivaista käsin, heh heh, pikku vitsi tähän), ja he varmasti ymmärsivät asioita paremmin kosmisten vaellustensa ja kohtaamistensa vuoksi.

Itse asiassa tämä ei ollut pelkästään loistava idea, tämähän oli JUURI sitä mitä osakeyh---ihmiskunta oli aina kaivannut!

Kävi ilmi että tiedotusvälineet eivät olleet yksin tämän mielipiteen kanssa.

Viestejä tuli niin sähköisesti kuin vanhanaikaisesti, ja innokkaimmat tulivat tuomaan kysymyksensä itse, niin läheltä kuin maailman kaukaisimmilta laidoilta.

Tästä huolimatta Norbert "ehdottomasti pyysi" että heidän vastaus-tuokionsa eivät kestäisi kuin korkeintaan kolme tuntia illassa. He eivät halunneet millään muodoin olla muun laatuviihteen tiellä, ja tokihan heidän oli jossain vaiheessa keskusteltava keskenään siitä, mitä kysyjille vastattaisiin. Tietenkin jos suosio jatkuisi, asiasta voitaisiin keskustella uudestaan.

Ensimmäinen tällainen tilaisuus oli yleisömenestys: katselija-, kuuntelija- ja nettivideon vertaisverkosta ladanneiden lukujen mukaan jokainen maapallon kansalainen näki tapahtuman ainakin 1,7 kertaa (0,3 ajasta vietettiin joko jääkaapilla tai vessassa).

Osa kysymyksistä oli vakavia...
- Kyllä, valon ja varjon käyttö 1800-luvun gobeliineissa oli todellakin hienojakoista.

....osa oli enemmänkin mielipidekysymyksiä...
- Tarinaa olisi voinut tiivistää, henkilöhahmot olisivat kaivanneet enemmän kuin pelkän ulkonäön esittelyn, tapahtumien taustoitusta olisi saanut olla, mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvä yritys näin ensimmäiseksi pitkäksi tarinaksi.

...osa kosketti suurta yleisöä...
- Zombien maailmanvalloituksen voi estää hautaamalla kaikki kuolleet tästä lähtien naama alaspäin.

...Ja osa taas ei.
- Ei, sitä ei kannata työntää enää syvemmälle jos tuntuu siltä että jokin alkaa panna vastaan.

Viimeinen osa huomenna...

maanantai 21. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, osa 9

Tapahtunut tähän mennessä:
Lentävä lautanen ilmaantui Helsingin ylle. Avaruusaluksesta ilmaantui neljä muukalaista, jotka ilmoittivat haluavansa auttaa maan ihmisiä. Osoituksena tästä he kertoivat rakentavansa voimalähteen, joka ratkoo kaikki maailman energiaongelmat. Se saatiin rakennettua, ja käynnistettiin. Mitä sitten tapahtui, selviää nyt...

Se oli kaunis unelma.

Idea saasteettomasta, ikuisesta ja kaikille riittävästä energianlähteestä. Ihmiskunta oli kauan etsinyt sellaista, koskaan kuitenkaan löytämättä sitä, aivan kuin se olisi kielletty meiltä ikuisiksi ajoiksi.

Yhtäkkiä, kuin Prometheus joka varasti tulen jumalilta, kaukaa saapuneet muukalaiset toivat tullessaan lupauksen tämän unelman toteutumisesta. Eikä kukaan kysynyt mikä sen hinta oli.

Miksi olisikaan, sitä nimittäin ei ollut.

Laitos, kuten sitä yksinkertaisesti ryhdyttiin kutsumaan (koska sen täsmällinen mekaanis-tieteellinen nimi oli liian kehittynyt ihmiskielelle käännettäväksi muukalaisten puhemiehen Norbertin mukaan) toimi sananmukaisesti kuin unelma.

Se kehitti energiaa koko maailman tarpeisiin, ja se ei tarvinnut mitään muuta kuin tiettyjen nappien ja vipujen vääntämisen yhdestä ainoasta paneelista tietyin väliajoin.

Aluksi tähän tehtävään harkittiin oman ammattilaisen palkkaamista, mutta maailman tiedepiirit tyrmäsivät tämän ehdotuksen täysin.

Näinkin ainutlaatuisen, koko ihmiskunnan poikkitieteellisen skaalan yksittäisen, ja todennäköisesti historiallisesti merkittävimmän läpimurron (koska tietenkään ihan kaikki eivät pidä asioiden yksinkertaistamisesta) ylläpito ei voi olla yhden miehen ja/tai naisen takana! Varsinkaan sellaisen jolla ei ole tarvittavaa tieteellistä koulutusta!

Joten kaikista halukkaista maailman tiedemiehistä - ja naisista kerättiin lista, ja jokainen heistä sai oman jonotusnumeronsa. Tällä tavoin kukin pääsi vuorollaan vastaamaan laitteen toiminnasta.

Ei siis sillä etteikö kaavioiden kehittämisessä, mikroskooppiin tuijottelussa ja Nobelin palkinnon odottelussa olisi omaa viehätystään, mutta se että pääsee vimpaimen kimppuun ja painelemaan nappeja ja vääntämään vipuja...sitä vartenhan kaikki oikeasti alkavat pänttäämään laajaa avaruusfysiikkaa.

Ja kaikki olivat tyytyväisiä, varsinkin laitteen ympärille kehittyneen markkinatalouden edustajat: yhtenä (lasten korville sopivista) esimerkeistä kerrottakoon kuinka nautittuaan vuosikaudet tutkimuskammioissaan mikroaaltoaterioita, ihmisälyn kehityksen parhaimmat edustajat olivat valmiita maksamaan normaalia ihmisälyä loukkaavan summan hattarasta.

Sillä välin kun tiedeyhteisö sai hupinsa painaessaan mm. nappia (lapsia voi yhä olla kuulolla), muu maailma pohti vain yhtä asiaa: mitä nämä ihmeelliset taivaan lähettämät ihmiskunnan pelastajat meille seuraavaksi tarjoavat?

Jatkuu...

torstai 17. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, osa 8

Tapahtunut tähän mennessä:
Lentävä lautanen ilmaantui Helsingin ylle. Avaruusaluksesta ilmaantui neljä muukalaista, jotka ilmoittivat haluavansa auttaa maan ihmisiä. Osoituksena tästä he kertoivat rakentavansa voimalähteen, joka ratkoo kaikki maailman energiaongelmat. Nyt se on valmis...

Joku olisi voinut kuvata voimalähteen sisältävän laitoksen avajaisia termillä "suuren urheilujuhlan tunnelma". Oikeampi termi oli kuitenkin "oikeasti voittajan juhlatunnelma".

Siis sellaista tunnelmaa joka saavutetaan kun urheilija on ensin juhlinut koko eilisen päivän yötä myöten, sitten saapunut suoraan kilpailuun, rikkonut maailmanennätyksen, lähtenyt jatkamaan mikä keskeytyi maailmanennätyksen rikkomisen ajaksi ja antanut valmentajansa huolehtia selityksistä.

Se mikä olisi kestänyt nyky-teknologialla optimististen arvioiden mukaan vuosikymmeniä, oli vienyt lentävän lautasen vierailijoilta ei vuosikymmeniä, ei edes vuosia, vaan kuukausia.

Heidän teknologiansa avulla kaikki maailman energiaverkot oli yhdistetty, ja ne olivat nyt yhtä suurta kokonaisuutta. Hämmentävintä oli että kaiken keskipisteenä oli tämä vaatimattoman näköinen laitos Suomessa. Se kuitenkin oli Norbertin, näiden omituisten mutta ystävällisten muukalaisten puhemiehen mukaan enemmän kuin tarpeeksi.

Viimeinkin oli koittanut tämän laitoksen avaamisen aika.

Koska se sijaitsi Kainuussa, ympärillä oli rajattomasti vapaata tilaa, ja uteliaat olivat saavuttaneet mahdottoman täyttämällä sen ääriään myöten. Tapahtumien keskipisteessä olivat tietenkin valtionjohdon tärkeimmät henkilöt, niin Suomen kuin muidenkin valtioiden. Unohtamatta tietenkään avaruusolentoja, joiden kaikenkattava valkoisuus tuntui tänään normaaliakin läpitunkevammalta.

Tällaisina hetkinä etiketti vaatii että kaikkien on pakko pitää tylsiä ja pitkiä puheita, mutta mikään ei määrää että niitä tulisi tässä käydä läpi. Sitä paitsi kaikkein odotetuin oli joka tapauksessa Norbertin puhe, jonka jälkeen hänen oli tarkoitus käynnistää energialaitos napista painamalla.

- En tunne täysin etikettiänne, joten en aio pitää tylsää ja pitkää puhetta, Norbert aloitti, ja sai spontaanit riemunosoitukset osakseen.

- Se mitä seuraavaksi tapahtuu on pidemmän suunnittelun tulos kuin ehkä kykenette ymmärtämäänkään. Tahdon kiittää teitä kaikkia siihen osallistuneita siitä, että olette mahdollistaneet sen toteuttamisen viimeinkin.

Lisää riemunosoituksia.

- Ennen kuin käynnistän tämän intergalaktisen yhteistyön aikaansaannoksen, muistakaa vain yksi asia: mitä tahansa teemmekin, teemme sen teidän vuoksenne.

Ja hän painoi nappia.

Jatkuu...

maanantai 14. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, osa 7

Muutostyöt maailman energiaverkoston muuntamiseksi alkoivat nopeaan tahtiin.

Ensimmäisenä Kainuussa jo olevaan sähkötehtaaseen tehtiin joitain muutostöitä Norbertin ja hänen kumppaniensa avustuksella.

Muutostyöt menivät teoriassa, ja siten myös käytännössä seuraavasti: joku muukalaisista toi jonkin omituisen näköisen laitteen avaruusaluksesta, Norbert tutki tehtaan kaavakuvaa ja neuvoi minne laite tulisi laittaa, jonka jälkeen joku muukalaisista kävi asentamassa sen paikoilleen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut että kaikki olisi tapahtunut jotenkin salaperäisesti ja salamyhkäisesti. Norbert oli enemmän kuin valmis vastaamaan ihan mihin kysymykseen hänelle esitettiin.

Miksi hän oli ainoa joka tuntui koskaan puhuvan ryhmästä?
- Rotumme uskoo että kunnes meillä on jotain järkevää sanottavaa, on parempi pysytellä hiljaa. Joudun ikävä kyllä itse rikkomaan tätä käyttäytymiskoodia, sillä me emme tahdo kuitenkaan antaa itsestämme epäkohteliasta kuvaa vaikenemalla täysin. Ja olisihan kommunikointi aika vaikeaa ilman puhumistani, eikö?

Tämä sai osakseen hyväksyvää ääntelyä ja murahtelua työmiesten suunnalta, ja he lakkasivat kyselemästä tyhmiä.

Toisinaan insinöörit ja muut nörtti-bändärit, anteeksi, älykkäästä seurasta nauttivat erilaisten tieteiden asiantuntijat kysyivät mitä kukin tehtaaseen asennettu laite oikein tarkalleen tekee?
- Kunpa voisinkin selittää sen toimintaperiaatteen teille, mutta sen funktionaaliset mittakaavat ylittävät, ja tahdon pyytää sananmuotojani anteeksi jo etukäteen, teidän kolmeen ulottuvuuteen rajoittuvan älykkyytenne.
- Ainoat henkilöt, jotka olisivat voineet edes hämärästi hahmottaa laitteiden kokonaisvaltaisen toimintamallin, olivat planettanne ihmiset nimeltään Albert Einstein, Marie Curie ja Nikola Tesla. Siis olettaen että he olisivat lisääntyneet keskenään ja heidän jälkeläisensä olisi saanut molempien yhdistetyn älykkyyden. Ettekö te lisäännykin niin? Ainakin näimme paljon siihen viittaavaa materiaalia tarkkailumme aikana.

Öh, tuota siis...No mutta tietenkin siinä tapauksessa, viisaat totesivat, jos hekään eivät ei olisi ymmärtäneet, mitä mahdollisuuksia meillä on käsittää. Ja hekin lakkasivat kyselemästä tyhmiä.

Jatkuu...

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, osa 6

- Jos teillä on kysyttävää meiltä, olkaa hyvä ja tehkää se nyt kun olemme kaikki täällä koolla, Norbert sanoi.

Seurauksena oli kysymysten, jatkokysymysten ja vasta-kysymysten tulva, joka ei juurikaan eronnut siitä kuin jos liian monta elefanttia olisi yhtäaikaa pyrkinyt ovesta sisään posliinikauppaan.

Senpä vuoksi seuraavassa tiivistelmä kyselytapahtumasta.

Kysymys: Miksi juuri Suomi?

Vastaus: Koska tämä oli ainoa maailmanne maa, jossa avaruuden muukalaisilla ei ole huonoa mainetta anaali-luotainten käytön takia. (syvä hiljaisuus) Se oli lingvistinen vitsi eli "tsoukki", kuten te ymmärtääkseni sanotte (helpottunutta naurua, paitsi yhdeltä amerikkalaistoimittajalta).

Valitsimme Suomen koska se tarkkailumme perusteella täytti kaikki olennaiset kriteerit: se on puolueeton, teknisesti ja logistisesti tarpeeksi kehittynyt ja siinä on tarpeeksi tyhjää tilaa.

Kysymys: Tyhjää tilaa?

Vastaus: Jos haluamme auttaa teitä, meidän tulee perustaa tukikohta, josta käsin voimme levittää teknologiamme ulottumaan kaikkialle maailmaan. Emme tarvitse muuta kuin yhden pääsilmun, josta voimme laajentaa ympäri planettaanne.

Kysymys: Tuota...meidän keskuudessamme on niitä, jotka ovat nähneet, ja emme siis millään tavoin anna ymmärtää että TE olisitte sellaisia, herra paratkoon, ei, siis jotkut ovat nähneet elokuvia joissa maapallolle saapuu ulkoavaruuden muukalaisia, jotka siis saapuvat tänne ja sitten tuota siis niin aluksi ovat ystävällisiä, mutta oikeasti haluavatkin syödä meidät tai työntää anaali-luotainta siis osoittautuvatkin kaikkea muuta kuin ystävällisiksi, ja niin siis tuota kysymys joo...

Vastaus: Me olemme rauhanomainen ryhmä. Aluksellamme ei ole aseita ja emme "syö" kuten te ymmärrätte syömisen. Yhteytämme energiaa kerran sadassa vuodessa ja se riittää meille. Ja kuten totesin aiemmin, emme harrasta mainitsemaanne "toimintaa", älkää huolestuko. Paitsi tietenkin jos haluatte (kaikki perääntyivät niin yhtenäisesti, että näytti siltä kuin maa olisi venynyt puoli metriä. Tarkemmin: kaikki paitsi yksi amerikkalaistoimittaja joka hymyili omituisesti.)

Kysymys: Miten aiotte tehdä seuraavaksi?

Vastaus: Aiomme keskustella asiantuntijoidenne kanssa siitä, kuinka saisimme mahdollisimman pikaisesti aluksessamme olevan teknologian sulautettua omaan teknologiaanne, ja siten aloitettua uudistustyömme elämänne saamiseksi samalle tasolle kanssamme.

Jatkuu...

lauantai 12. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, osa 5

- Eikö tuo ole teidän normaali tapanne aloittaa kun puhutte näihin? mikrofonien luokse mennyt olento kysyi.

Paikallaolijat kokivat harvinaisen massa-telepatian ilmiön. Kaikki paikallaolijat ajattelivat "kunpa tuo vieressä oleva tyyppi nyt sanoisi jotain, muuten tuo tuolla luulee että me ole ollaan epäkohteliaita, sano nyt jo jotain, hitto SANO!"

Ehkä muukalainen aisti tämän, sillä hän jatkoi odottamatta vastausta:

- Me tervehdimme teitä, planeetta Maan kansalaiset. Olemme seuranneet maailmanne jo kauan huomaamattanne ja nyt viime aikoina luonanne paikan päällä. Ja olemme huomanneet että olette mitä mielenkiintoisin ja potentiaalisin laji maailmankaikkeudenkin tasolla.

Toinen massa-telepatian aalto: "nooooh, parhaammehan mekin vaan yritämme...mutta yritättekö te pöksyihin jo ensimmäisellä treffeillä?"

- Me tulemme kaukaa, kauempaa kuin teknologianne sallii teidän matkustaa. Tulimme tänne ystävinä, emmekä pyydä teiltä mitään.

Ulkopuolisesta olisi näyttänyt siltä kuin väkijoukko olisi pienentynyt. Itse asiassa kaikki vain hengähtivät helpottuneina ulos.

- Sen sijaan tahdomme tarjota teille ystävyytemme, sekä jakaa kanssanne kaiken mitä tiedämme.

- Takanani seisovat matkakumppanini Boom (miespuolinen muukalainen kumarsi), Krak (toinen naispuolisista muukalaisista kumarsi) ja Hok (jäljelle jäänyt naispuolinen muukalainen kumarsi).
Minun nimeni on Norbert.

Jatkuu...

torstai 10. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, osa 4

Heitä oli neljä ja he näyttivät tavanomaisilta ihmisiltä, kaksi miespuolista ja kaksi naispuolista.
Paitsi että he olivat valkoisia.

Eivät valkoisia kuten ihmiset ovat, vaan sananmukaisesti valkoisia. Tuokin oli sanan väärinkäyttöä, sillä jos valkoinen on pohjimmiltaan muiden värien poissaoloa, heidän valkoisuutensa antoi ymmärtää että muita värejä ei koskaan ollutkaan.

Heillä oli päässään valkoista tukkaa, joka oli leikattu puolipitkäksi, ja kun se lainehti valtoimenaan tuulessa, se loi mielikuvan päälle hyökyvästä lumiaallosta, jota et voinut paeta, vain ihailla kunnes se hautasi sinut syleilyynsä.

Heidän silmänsä olivat myöskin valkoiset, ilman pupillia. Jos silmät olivat peili sieluun, nämä heijastivat tyyntä ja ikuista rauhaa, josta me muut voimme vain uneksia.

He vaikuttivat keskivertoa ihmistä pidemmiltä, ja vaikka he olivatkin pukeutuneet löysiin kankaisiin, vaikutti siltä että he olivat vähintäänkin sopusuhtaisia.

Lähin maapallolta löytyvä vertauskuva heihin olisi ollut David-patsas tai Milon Venus, mutta jotenkin tuntui siltä että se olisi sama kuin vertaisit Ladaa Ferrariin: vaikka kyseessä onkin periaatteessa sama asia, se ei kuitenkaan tarkoita että kyseessä olisi sama asia.

Kaikki paikallaolijat ja tapahtuman seuraajat muualla eivät voineet tehdä muuta kuin ihailla kuinka nämä neljä enkeliä, ei, jumalaa kulkivat kohti mikrofoneja kissamaisen elegantein askelin.

Yksi miespuolisista erottui joukosta ennen mikrofoneja, muiden jäädessä hänen taakseen.

Hän nojautui hiukan eteenpäin, avasi suunsa ikäänkuin puhuakseen ja sanoi:
- Anteeksi, onko tämä päällä? Yksi kaksi kolme, testi testi.

Jatkuu...

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, osa 3

Eräänä aamuna jokaisen suomalaisen sähköpostissa, kännykässä ja sosiaalisen median statuksessa luki seuraavanlainen viesti:

"Tervehdys. Viekää meidät johtajanne luokse. Laskeudumme huomenna klo 18. Kiitos."

Tämä aiheutti suunnatonta hämmennystä ja sekamelskaa.
Ei pelkästään sen takia että kyseessä oli ensimmäinen kontakti lentävästä lautasesta, vaan sen vuoksi että kuka oikeastaan oli johtaja joka voisi edustaa ihmiskuntaa?

Voisiko se kenties olla jonkin kansainvälisen järjestön päämies, ja siten mahdollisimman monen kansallisuuden edustaja? Miss Universum ja Mister Universum, jotka edustaisivat ihmiskauneutta parhaimmillaan? Joku Nobel-voittaja joka edustaisi ihmisälykkyyttä parhaimmillaan? Shakkia pelaava huippumalli joka edustaisi kaikkia noita?

Tätä pohdittiin kauan, mutta lopulta päädyttiin siihen, että koska lentävä lautanen oli Suomessa ja viesti oli suomeksi, vierailijat tahtoivat varmaankin tavata suomalaisen johtajan.

Ratkaisuun ei millään tavoin vaikuttanut kahden suurvallan painostus asian tiimoilta.

Niiden päätökseen taas ei millään tavoin vaikuttanut se kuinka suomalainen media saatiin vaikenemaan niiden tekemän suurhyökkäys-fiaskon ihmisuhreilta.

(Varmuutta asiasta ei ole, sillä tapauksen raportit haudattiin paikkaan jonne aiemmat UFO-raportit vain haikaillen katsoivat.

Tietyt normaalisti luotettavat lähteet internetissä kuitenkin kertovat muutamista pudonneiden sotalentokoneiden piloteista, jotka pelastettiin ohi purjehtineeseen laivaan, jossa Ruotsin naisten rantalentopallo-joukkue vietti vuosijuhliaan.

Kun pilotit lopulta löydettiin, verenkierto saatiin onneksi vielä palautettua kulkemaan sekä ylä- että alapäässä, mutta edes puolustusvoimien parhaimmat plastiikkakirurgit eivät saaneet hymyä enää pois heidän kasvoiltaan.)

Kun tässä asiassa päästiin ratkaisuun, alkoi kuumeiden valmistelu.

Lentävän lautasen luokse koottiin mahdollisimman hyvät lähetyslaitteet, että kaikki mitä sanottaisiin kuultaisiin kaikkialla maailmassa. Alue siivottiin puhtaammaksi kuin se oli ollut koskaan.
Koko alue oli päällystetty kokolattiamatolla ja paikalle kärrättiin leipäjuustoa, mämmiä, poronlihaa sekä liikuteltava sauna, että varmasti vieraat tuntisivat suomalaisen vieraanvaraisuuden heti alkuunsa.

Lopulta hetki koitti.

Paikalle oli kerääntynyt suoja-aitojen taakse paitsi ihmisiä seuraamaan tätä ainutlaatuista tapahtumaa, myös edustajia kaikista maailman medioista, valmiina ja innokkaana lähettämään kaiken pian tapahtuvan ympäri maailmaa.

Presidentti ja pääministeri olivat saapuneet paikalle turvajoukkojen ympäröimänä, ja odottivat nyt jännittyneinä mikrofonien luona.

Kellon lyödessä 18 lentävästä lautasesta avautui luukku, ja sieltä lensi ulos pienempi alus, paikallaolijoiden tuijottaessa hiljaisuuden vallitessa.

Alus laskeutui, ei kovinkaan kauas mikrofoneista, mikä paikallaolijoiden mielestä osoitti sen, että ainakin aluksella matkustajat olivat vieraskoreita, ja sen kylki avautui.

Millaisia mahtaisivat olla nämä kauan odotetut, osin pelätyt ja varmasti omituisen näköiset vieraat kaukaa?

Jatkuu...

tiistai 8. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, osa 2

Sillä välin kun Suomen omat päättäjät kiistelivät miten toimia edelleen Helsingin yllä viipyvän lentävän lautasen kanssa, muut maat reagoivat kukin omalla tavallaan.

Useimmat olivat sitä mieltä, että ottaen huomioon Suomen geopoliittisen ilmastonmuutostyön sekä historiallis-matemaattisen sijainnin leveysasteilla, unohtamatta kuitenkaan pituusasteita, on suhteellisesti ottaen erinomaisen tärkeää havainnoida mikä lopputulema tulee olemaan, siis lopulta.

Harvemmin oli yhtä kaunosanaisesti sanottu "Miten niin meidän ongelma? Ketkä me? No habla finlais".

Maailmassa oli kuitenkin yhä valtioita, joilla oli oma näkemys aiheesta.

Toisen tällaisen valtion katsantokulma voitiin kiteyttää kultaiseen sääntöön: "se kenellä on kulta, määrää säännöt, ja se jolla on ladattu ase kädessään, saa ottaa muidenkin kullan".

Toisen taas...no lyhykäisyydessään se oli "crash, boom, pam, poks, ylivertaiselle aseteknologialle iso kiitos!"

Kumpikin kuitenkin ymmärsi että on helpompi saada anteeksi kuin lupa johonkin.

Senpä vuoksi molemmat mahti-valtiot lähettivät parhaimmat sotakoneensa kohti Helsinkiä ja muualta tullutta vierasta, ainoana ohjeena tulittaa kaikella mahdollisella kunnes lentävä lautanen tunnettaisiin nimellä "lentävä siivilä".

Jotain omituista kuitenkin tapahtui mitä lähemmäksi tuhon välineet pääsivät. Niiden tehot alkoivat heiketä, ja mitä lähemmäksi ne kohdettaan pääsivät, sitä heikommiksi ne tulivat. Aivan kuin niiden aiottu uhri olisi ollut tietoinen niiden aikomuksista ja puolustautui niitä vastaan.

Lopulta ne olivat niin tehottomia että kynnelle kykenevät joutuivat kääntymään takaisin, ja ne jotka olivat jo liian pitkällä, pääsivät kokemaan miltä tuntuu yrittää tehdä U-mutkaa kivireessä joka kulkee rasvattua alamäkeä.

Kaiken aikaa lentävä lautanen, paremman sanan puutteessa, oli.

Monet alkoivat jo uskoa että ehkä mitään ei tapahdukaan; ehkä lentävä lautanen on aikansa tuossa varjostamassa maanpintaa, ja karkoittamassa lokit, ja sitten se häipyy.

Sitten viesti saapui.

Jatkuu...

maanantai 7. joulukuuta 2009

Lentävät lautaset Helsingin yllä, osa 1

Oli synkkä ja myrskyinen yö.

Mutta kuten kaikki synkät ja myrskyiset yöt, tämäkin joutui taipumaan lopulta aamunkoille, ja uudelle päivälle. Päivälle, jonka rauhat rikkoivat vain linnunlaulu, kaikkialle kiirehtivät ihmiset sekä taivaalla leijunut invaasion tehnyt hyökkäyslaivue, joka koostui lentävistä lautasista.

Noh, ei ehkä niinkään invaasion tehnyt lentävien lautasten hyökkäyslaivue.

Se oli invaasio jos kysyitte asiaa puolustusvoimain edustajilta, hyökkäyslaivue jos kysyitte asiaa iltapäivälehtien lööpintekijöiltä, ja se koostui lentävistä lautasista jos kysyitte asiaa kadun näkökulman asioihin tuovalta paikallisväriltä, joka esitteli itsensä "lasoli-lasseksi vaan hei ei sulla muuten ois antaa euroo kahviin?"

Oikeastaan se oli yksi lentävä lautanen ja se vain leijui Helsingin yllä.

Monet olivat helpottuneita, jotkut kauhistuneita, ja ne jotka olivat AINA tienneet tämän päivän koittavan, ja valmistautuneet siihen rukoilemalla, nukkumalla käsiase tyynyyn piilotettuna, opettelemalla kaupungin kaikkien väestönsuojien sijainti ulkoa, tai kaikkia edellämainittuja, pettyneitä.

Jos taivaalla ei tapahtunutkaan mitään, asiat olivat aivan toisin maan pinnalla.

Jotkut halusivat että mokoma alus tulisi tuhota heti välittömästi, he olivat nähneet Independence day-leffan, kiitos vaan kysymästä, ja ensi-isku oli tärkeää näissä jutuissa, luulot pois heti.

Toiset vaativat että meidän tulisi pyrkiä ottamaan rauhanomaisesti yhteyttä lentävän lautasen olentoihin, ja hekin olivat käyneet elokuvissa, ja nähneet Päivä jolloin maailma seisahtui-elokuvan, eikä sitä uusintaversiota vaan sen paremman alkuperäisen, ja aggressiot vain toisivat ongelmia.

Jos lentävän lautasen sisällä oli joku joka seurasi keskustelua, jota myöhemmin tultiin kutsumaan nimellä "lautasgate", se ei ainakaan ilmaissut sitä mitenkään.

Lentävä lautanen vain oli, yksin taivaalla paikoillaan, eikä kukaan tiennyt oliko se kuin petolintu joka vain odotti oikeaa hetkeä iskeä vai rauhankyyhky tuomassa onnensanomaa.

Jatkuu...

tiistai 1. joulukuuta 2009

Hotakaisuja, osa III (K18)

Hei. Saanko laskea tämän tarjottimen tähän? Kiitos.
Tällaisen viinamäärän kantaminen käy kyllä työstä, mutta tuleepahan helpommin jano, eikös vaan?
Kyllä, tietenkin saat ottaa, eihän sinun toki tarvitse kuivin suin siinä vieressä seurata. Kannattaa aloittaa sillä keltaisella, se on kuulemma hyvää.

Nyt kun ollaan - juu, kippis vaan - päästy alkuun, niin esittelen asiani. Olen katsellut koko illan sinua. Kyllä, sanon tämän suoraan sillä sen jälkeen kun joku kantaa tarjottimen täynnä erilaisia alkoholituotteita nenäsi eteen, esittelyt on melko lailla suoritettu, eikö? Arvasin että sanoisit noin.

Et ole paikan parhaimman näköinen ja pyydän anteeksi nyt suoruuttani, mutta se kunnia kuuluu tuolle henkilölle tuolla. Tuo tuolla, näetkö? Tuolla peilin luona, tuolla...kyllä, juuri hän. Kyllä, aika tavattoman pantavan näköinen.

En nyt aio alentaa meitä molempia pohdinnalle siitä, mikä olisi prosentuaalinen mahdollisuutemme onnistua hänen suhteensa. Sillä ei ole väliä, enkä minä valinnut sinua ulkonäön perusteella. Ei, ei, ei, älä nyt luule väärin, et ole minusta ruma, mutta valintakriteereinäni eivät olleet ulkonäköön perustuvat faktorit.

Juu, ota vaan lisää, vaikka se juoma siitä. Sen pitäisi olla baarimikon mukaan jotain mikä on "tujua". Taidanpa itsekin ottaa lisää.

Missäs olinkaan...Ai niin, kuten sanoin, olen katsellut sinua koko illan. Tästä ryhmästä tuntemattomia jotka kohtaavat toisensa illalla muodostaen ryhmän tuntemattomia vain hajotakseen aamun tullen palatakseen sieltä mistä sitten tulivatkaan...anteeksi, kadotin ajatukseni hetkeksi.

Siis se mitä olin sanomassa oli se, että tästä porukasta sinä olit hyvin. Siis paras minulle. Tiedätkö mikä on serotoniini? Sen oikea nimi on 5-hydroksi-trip---trym--no oli mikä oli, serotoniini. Sen tehtävä ihmiskehossa on varmistaa aivotoiminta. Se varsmistaa että viestit hermosolujen välillä kulkevat sulavasti. Suuulavasti. Joojoojoo, ota vaan, ota vaan, minäkin otan.

Mutta, mutta tiedätkö mitä ne tekevät? Mitä ne tekevät kanssa? Ne perkuleet tekevät seksielämästä surkeaa. Jos sinulla on liikaa serotii--seri---no niitä juttuja joista just sanoin, ne vähentävät seksuaalista himoo ja mielihyvää.

Eli mitä enemmän, mitä enemmän sä, sä ajattelet, sitä enemmän aivoissa on serotsinejä. Sä ajattelet päästyäsi pukille että mikä tässä nyt olis oikea tekniikka ja edestäveto vai takaa-ajo ja ja ja ja kyllä sä tiedät. Se on hirveetä.

Siksi ja siksi mä valitsin sut. Jos sun korvissa ei humise tuulen puhaltaessa, niin mä en tiedä mistä sä saat tikkuja sormiin raapiesssasi päätäs...Joo joo joo, mä tiesin että sä ymmärtäisit. Sä olet mun paras kaveri. Mun kaikkein paras kaveri. Siksi mä hakeuduin sun seuraan ja mitä mä sanoin, katselin sua kooooko illan. Mä laskin paljo mun pitää juoda mun ruumiinpainolla raakaa vinettoa että mä menettäsin mun mun mun aivot, eiku siis toiminnan eiku siis ajattelun.

Joten! Jos sä nyt ystävällisesti veisit mut kämpilles ja kun mä kerran olen antanut täällä paarissa, niin anna sä sitten sängyssä heh heh heh heh. Hei hei hei yks juttu vielä hei.

Nyt kun me kuitenki ei olla nii tuttuja, niin mun pitää kysyy sulta yks juttu. Kai sää juot aamusin kahvia? Että sä et siis oo näitä teen lipittäjiä? Ai no se on hyvä tietää. Kato kun mun avustavat sairaanhoitsut ei tykkää jos mä haisen viinalta heti aamusta. Ja kato kato ku näinä aikoina ei voi olla täysin varma että onks joku viherpii--viper---no näitä luontoystävii jotka juo vaan jotain reiluu teeveetä. Ne ajattelee iha liikaa.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Väliin henkilökohtaista, osa LVXXXXIX

Minulla on suhde tietokantaohjelmiston kanssa.

Vaikuttavan alun jälkeen seuraa aina lässähdys, eli kuten kaikki suuret rikollisnerot, minäkin tahdon selittää koko tarinan.

Ihmiset pitävät ajatuksesta että he ovat ainutkertaisia, omalaatuisia ja olisivat menestyneet laulavana mallina, jos vain olisivat saaneet mahdollisuuden.

Tuo ei ole aivan totta (te olisitte olleet loistava malli, mutta laulamisen eteen olisi pitänyt työskennellä).

Meillä on sisäisiä käyttäytymismalleja, jotka ovat tulleet luonnolliseksi osaksi meitä vuosisatojen kehityskaaren tai illan tv-ohjelmien katselun kautta.

Syyt siihen että emme havaitse näitä käyttäytymismalleja ovat joko välinpitämättömyys tai vaihtuvuus.

Välinpitämättömyys, koska itsetutkistelu saavuttaa huippunsa n. 15-18-vuotiaana, ja sen jälkeen muiden tutkiskelu on huomattavasti tyydyttävämpää.

Vaihtuvuus, koska käyttäytymismalli pysyy samana, vaikka ympäristö muuttuukin, ja yleensä liitämme käyttäytymisen ja ympäristön toisiinsa.

Tästä pääsemme suhteeseeni tietokantaohjelmiston kanssa.

Käyttäydyn kuin olisin seurustelusuhteessa sen kanssa. Olen suuttunut sille, olen käyttänyt värikkäitä ilmaisuja kuvaamaan sen toimintoja ja olen asentanut ja poistanut sen ties kuinka monta kertaa tietokoneelta.

Mutta olen aina palannut sen luokse kokeiltuani muita tietokantaohjelmia, ihastellut sen yksinkertaista käyttöliittymää ja päättänyt käyttää sitä koko loppuelämäni.

Ja
kuten normaalissa ihmissuhteessa, en harrasta seksiä sen kanssa.

Vaikka tunnistankin käyttäytymismallini, se ei välttämättä tarkoita että ongelmani olisi ratkaistu.

Ihmissuhteisiin sekä tietokantaohjelmiinkin on oppaita, mutta niissä on se ongelma että kummastaan ei voida tehdä täysin ajantasalla olevia, yleispäteviä ja selventävillä nelivärikuvilla varustettuja. Jatkan siis kamppailujani sen eteen että kaikki toimisi.

Myönnän lisäksi hylänneeni muun sosiaalisen elämäni, olkoonkin se miten olematonta alun pitäen, ihan vain voidakseni olla tietokantaohjelmistoni kanssa. Se siis selittää blogin hiljaisuuden.

Yritän kuitenkin parantaa tapani, eli jakaa aikaani paremmin tietokantaohjelmiston sekä blogini, salaisen rakastajattareni, kesken.

Ps. "Voi hyvä luoja, tule lukemaan tämä merkintä! Meidän pitää hommata sille äkkiä >1 naista!"

Hiljaa siellä takana, kiitos.

torstai 19. marraskuuta 2009

Opetussuunnitelman kiihdyttämis-suunnitelma

Muuttuva maailma vaatii uudenlaista oppimista ja taitoja.
Senpä vuoksi Suomi ei voi enää luottaa perinteisiin opetusmetodeihin, vaan on aika siirtyä jo valmiiksi 2010-luvulle.

Tärkeimpien uudistusten joukossa on koululuokkien koon pienentäminen. Normaalissa luokassa tulisi olla korkeintaan 25 oppilasta, ja luokkia vain yksi per asujaimisto.

Aiemmin tämä olisi aiheuttanut ongelman siitä mitä lopuille 198 oppilaalle tehdään, mutta uudessa järjestelmässä tämä itse asiassa kuuluu asiaan: jos koulutusta oikeasti arvostetaan, niin sitten joko herätään tarpeeksi ajoissa että ehditään ensimmäisen 25 joukossa sisälle, tai sitten ei lähdetä koulun ainoasta luokasta ollenkaan pois.

Toinen merkittävä uudistus on tavoitteiden uudelleenpriorisointi. Aiemmin ensi luotiin perusteet, ja sitten vasta katsottiin mihin tällä pystytään.

Uudessa järjestelmässä luodaan tavoitteet ja sen jälkeen katsotaan miten niihin päästään, ja paljonko se vaatii verenvuodatusta.

Seuraavissa esimerkeissä on jo otettu käyttöön fuusio-metodi, jossa vähintään kaksi eri oppiainetta on yhdistetty ajan sekä oppitilojen säästämiseksi:

Matematiikka-liikunta: Matilla on 30 omenaa, jotka hänen tulee viedä ystävälleen Timolle 589 kilometrin päähän junalla, joka liikkuu keskimäärin 127 km/h. Jos Matti syö omenan puolessa tunnissa, kuinka kauan Timon pitää juosta saatuaan jäljellejääneet omenat, kun hänellä on jo 14 omenaa?

Vastaukset punnerruksina.

Tietojenkäsittely-filosofia: Jos tietokone sanoo " Windows must restart because the remote procedure call (RPC) service terminated unexpectedly", eikä ketään ole paikalla auttamassa, voiko käyttäjä ottaa asenteekseen "minä sanoin, ettei se merkinnyt mitään" vai tulisiko hänen ajaa virustorjuntaohjelma?

Vastaukset vapaavalintaisella ohjelmointikoodilla kirjoitettuna esseenä.

Kuvaamataito-biologia: Kuvassa purppuranvärisen taivaan alla on punainen sekametsä, jossa tikka nakuttaa palmua. Metsän edessä Michelangelon Daavid-patsas lävistää jättihämähäkkiä keihäällä. Selitä kuvassa olevat biologiset mahdottomuudet, sekä mitä taiteilija yrittää kertoa ihmisen seksuaalisuudesta?

Vastaukset ruutupaperille piirrettynä.

Uskonto-englanti: Do you believe ceiling cat is watching when you masturbate and will basement cat eat your soul?

Answer can I haz cheezburger?

Maantieto-musiikki: Mistä seuraavat artistit ovat kotoisin:
A) Lauri Tähkä
B) Lordi
C) Ziggy Stardust

Vastaukset osoitetaan kartalta samalla laulaen sen hetkistä Tätä suomi tanssii-listan ykköskappaletta.

Historia: uudessa koulujärjestelmässä ei muistella menneitä, vaan paahdetaan koko ajan eteenpäin, joten tätä ainetta ei enää ole.

Äidinkieli-käsityöt: Kopioi netistä jonkun kirjoitus, korjaa kirjoitusvirheet, vaihda vitsit hauskoiksi, liitä se jotenkin ajankohtaisiin tapahtumiin ja muokkaa se lopulta sen näköiseksi että opettaja ei löydä alkuperäistä tekstiä Googlen ensimmäisen kymmenen hakutuloksen johdosta.

Vastaukset sähköpostilla ja kolme kopiona.

Näillä yhdistelmillä, kun kouluaineistakin on karsittu puolet, peruskoulu kestää korkeintaan 4 1/2 vuotta normaalin yhdeksän sijaan.

Samanlaista metodia tullaan käyttämään myös jatko-opinnoissa, sillä poikkeuksella että Yliopistoissa hypätään turhia vaiheita läpi, ja kaikki valmistuvat filosofian tohtori-nakkikioskin myyjiksi.

Uusi järjestelmä ei unohda myöskään niitä jotka eivät päässeet koulutukseen mukaan. Heitä varten asepalveluksesta tehdään pakollinen kaikille 18 vuotta - (silloinen eläkeikä) väliin sattuville henkilöille, huolimatta sukupuolesta.

Reiluuden nimissä asepalveluksen voi toki suorittaa aseettomasti esim. sairaanhoitajana, siivoojana tai opettajana.

Kaikki muut joutuvat aseelliseen palvelukseen, joka oikeutetaan Grönlannin esittämänä uhkana meille: koska heidän omat lumivarantonsa ovat sulamassa pois, he mahdollisesti olisivat tulossa viemään meidän hiihtokeskustemme puuterilumet jossain vaiheessa.

Tällainen toiminta voi tietenkin kuulostaa julmalta ja perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien polkemisena, mutta kuten vanha viisaus sanoo: "On helpompi puolustautua Amnesty Internationalille kuin selitellä huonoja Pisa-tuloksia".

maanantai 16. marraskuuta 2009

Väliin henkilökohtaista, osa LVXXXXVIII

Lapsuuden unelmien täyttymykset tähän mennessä:

1. Nähnyt kaikki haluamani tv-sarjat?
- En ihan vielä, ja niitä tulee koko ajan lisää. Eikö voitaisi sopia että hetkeksi lopetettaisiin uusien laatusarjojen lykkääminen ulos, kunnes olen nähnyt jo tähän asti tuotetut?

2. Saanut kaapeli-tv:n?
- Minulla oli se hetken, mutta kiitos erään nimeltä mainitsemattoman kaapeli-operaattorin, se toimi kahden viikon pätkissä, jota seurasi viikonlopun yli toimimattomuus, eli vastaus on ei.

3. Hankkinut lentävän auton?
- En, ja julkisilla pääsee niin hyvin onneksi, suorastaan "lentäen".

4. Onko minusta tullut hyvä kirjoittaja?
- Kts. edellinen kohta.

5 Asun rauhallisessa talossa, jossa saan olla aivan hiljaa ja rauhassa?
- Ei niin todellakaan.

6. Saanut valvoa niin pitkään kuin olen halunnut?
- Tämäkin taitaa olla ei; ruumis tahtoisi mutta mieli on heikko. Odotan niitä aikoja kun yössä ei tarvitse nukkua kuin kolme tuntia.

7. Ei ole tarvinnut käydä enää koulua peruskoulun jälkeen?
- 2/3 tähänastisesta elämästä on mennyt opintotukia nautittaessa, eli jyrkkä ei.

8. Paistanut ja syönyt pelkästään jauhelihaa, ilman lisukkeita paitsi suolaa?
- En. Yllättävää miten vanhemmalla iällä maku-tottumukset muuttuvat.

9. Olen päässyt sarjakuvakauppan omistajaksi?
- Kyllä.

Olen nyt viikonlopun jäljiltä osakkeenomistaja uudessa yhtiössä, joka pyörittää sarjakuvakauppaa. Terveiset sinne vappukulkueeseen, en osallistune ensi vuonna.

torstai 12. marraskuuta 2009

Väliin henkilökohtaista, osa LVXXXXVII

Tänään aiheenamme on UKK:n eli usein kysyttyjen kysymysten äitipuoli USKOTKO eli uudet selitykset kirjoittelun oikulliseen tahtiin kirjoittajan okulaarista.

Asian helpottamiseksi numeroin kaikki kohdat.

1. Minulla oli iltavuoroviikko. Saadaksenne jonkinlaisen käsityksen millaista se on, niin jonkun pitäisi hakata päänne oikeaa puolta ensimmäiset kaksi tuntia untuvatyynyllä, seuraavat kaksi tuntia pakastebroilerilla ja sitä seuraavat kaksi tuntia puhelinluettelolla.

Viimeiset kaksi tuntia teitä ei hakattaisi millään, mutta yhtäkkiä, aivan odottamatta kuulisitte huudon "ninjaaaa!!" ja ohimossanne olisi heittotähti.

Tuon jälkeen kirjoittaminen ei oikein suju.

2. Sain Windows 7:n.

Vannon, jos se olisi nainen, veisin hänet ulos parhaimpaan ravintolaan, maksaisin pääsylippumme kaupungin hulppeimpaan iltakerhoon ja illan päätteeksi päätyisimme luokseni, ja muutaman yömyssyn jälkeen nostaisin hänet vahvoille käsivarsilleni, veisin hänet makuuhuoneeseeni, toisin sänkyni luokse ja peittelisin nukkumaan, toivottaisin hyvää yötä ja menisin katsomaan laajakankaalta Farscapea yksin, koska en tahtoisi turhaan väsyttää häntä.

Hei, minä olen nörtti.

3. Tiedättekö mikä on "Punaisen Kuningattaren hypoteesi"? Punainen Kuningatar on hahmo "Liisan seikkailut peilimaailmassa"-teoksessa; hänen juoksukilpailussaan "täytyy juosta todella lujaa pysyäkseen paikallaan".

Evoluutioteoreetikot ovat lainanneet hänen hahmonsa selittämään sitä, kuinka kehittyvän järjestelmän on jatkuvasti parannettava itseään selviytyäkseen suhteessa muihin järjestelmiin joiden kanssa se kehittyy samanaikaisesti.


Blogeissa tämä merkitsee jatkuvaa uusien näkökulmien ja juttujen kehittämistä, ja näin estetään lukijoiden kato.

Tämä on kuitenkin Punaisen Kuningattaren ongelma: kaikki tahtovat hänen valtakuntansa, mutta kukaan ei tahdo kruunua.

Voit olla kehittyneempi kuin muut, mutta se ei auta jos muut eivät tue sinua.

Xenu tietää että olen pyytänyt Kaikkeudelta noin 200 sanan mittaisia, 9-14 uutta vitsiä sisältäviä, selkeän alun, välikohdan ja lopputvistin omaavia kirjallisia tuotoksia.

Sen sijaan saan tarinoita viisi-vuotiaasta pojasta joka kohtaa ulkoavaruuden muukalaiset, vapaasanapaini-otteluselostuksen ja kertomuksen vihreästä polkupyörästä joka rakastuu.

Vitsejä? "Jos Jumala on yksityiskohdissa, katselevatko ateistit vain Hennes&Mauritzin talvimallistoa?"

Voi. Hyvä. Ihme.

4. Olen alkanut opiskelemaan tietokantoja.

Koska pornostaran urani on kiinni puuttuvasta 300 millimetristä, unelmieni kämppä on kiinni 300 euroa isommasta palkasta, ja tuntuu että 300 päivään en ole saanut aikaan mitään, on aika lukea MySQL crash course-kirjaa, jossa on 300 sivua.

Hylkäänkö siis kaikki 300-- 30-- kolme lukijaani?

Höpsistä.

Niin kuin tämä Battlestar Galactican Tricia Helferin ja Garce Parkin Maxim-lehden kuvaussessiota esittelevä video (vie Maxim-lehden sivulle, ei sovi työpaikalle, kokeilin jo) minäkin tahdon luoda jotain jota sekä heterot että lesbot voivat ihailla.

Tiedän, mutta minähän varoitin vitsien tasosta. Palataan asiaan kunhan saan uusia Kaikkeudelta.

lauantai 31. lokakuuta 2009

Metafyysinen metsästyskausi tai Dodo-darwinismia

Yksi lempilauseistani on "terveisiä Dodoille".

Ikävä kyllä pääsen käyttämään sitä vain harvoissa yhteyksissä. Lähinnä silloin kun eeppisiin mittakaavoihin yltynyt vuosisatojen sairaalloisen, piinallisen tarkasti orkestroitu suunnitelma on saavuttamassa lopullista huipentumaansa, ja ainoastaan yksi henkilö on sen esteenä.

Kaikki tietenkin huipentuu tämän kyseisen yksilön ja suunnitelman mielipuolisen loppuunsaattajan väliseen lopputaisteluun, jolloin on mahdollisuus heitellä sellaista dialogia joka nakkikioskin kassalla johtaisi porilaiseen rystysillä.
Ja tietenkin kaiken parasta on kun lähetät pahantekijän tuhoonsa sanomalla jotain ikuisesti mieleenpainuvaa, tai no ainakin sen muutaman sekunnin mitä vastapuolella vielä on jäljellä.

Oi kuinka nautin noista viikottaisista hetkistä.

Kuinka moni tietää mitä Dodot olivat? Ne olivat lentokyvyttömiä, hitaita, ja jossain päin kosmosta kuuluu tällä hetkellä naururaita kun sanon että ne myös maistuivat hyviltä. Ihan kuin lukijani.

Dodojen kohtalo edusti darwinismia puhtaimmillaan: ne jotka eivät kyenneet sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, olivat tuhoontuomittuja.

Kuinka moni on huomannut saman metafyysisellä tasolla? Eli niissä asioissa minkä käsitätte ajatuksen tasolla, mutta jota ette voi käsitellä fyysisesti.

Oletteko huomanneet kuinka tietyt asiat ajankäytölliset asiat syövät muita ajankäytöllisiä asioita? Esimerkiksi kahvitauko vie aikaa vessatuostanne, joka taasen järsii tupakkataukoa, ja tämä selviytyäkseen imaisee osan kello viiden teestänne, joka oli jo napannut ruokatunnista koipipalan.

Pian jäljellä on vain yksi tai kaksi isoa taukoa, jotka ovat syöneet kaikki muut tauot, ja nyt kyräilevät toisiaan kentän molemmilta puolin, vain odotellen kumpi on niin tyhmä että tekee ensimmäisen liikkeen.

Sama tapahtuu muillakin tasoilla: sanat metsästävät toisiaan.
Ei ole enää esimerkiksi "automobiilia", on "auto" (voisin kertoa miten tämä tapahtui mutta joku voi syödä lukiessaan tätä, ja sain jo tarpeeksi harmia viimeisimmästä "lapsineron rintaruokinta"-tapauksesta, joten jätän sen väliin).

Tämä voi kuulostaa luettuna julmalta ja tarpeettomalta, mutta se on välttämätöntä aika-avaruuden jatkumon vuoksi; jos ihmiset käyttäisivät aikaa sanoakseen "henkilökohtainen verkossa julkaistava päiväkirja tai muunlainen verkossa ilmestyvä julkaisu", tuohon käytetty aika olisi poissa jostain muualta.

Kohta maailmaa hallitsisi täydellinen kirjakieli ja kielitoimiston suositukset, ja tietyn aikakauden ajankulumista kuvaavan järjestelmän mittaluokan suureet lähestyisivät pistettä, jonka jälkeen ei olisi enää lisää mitään suureita.

Siksipä tässäkin henkilöko---BLOGISSA aletaan harjoittamaan tekstien ylikellottamista tai siis tässä tapauksessa oikea termi voi olla ylimerkityksellistämistä.

Sen sijaan että käytettäisiin puoli sivua asian ytimeen pääsemiseen, nyt koko teksti tiivistetään yhteen sanaan. Tällä tavoin säästetään aikaa, hermoja ja peukaloa nyt kun kännykällä lukiessa ei tarvitse painaa koko ajan nuolinäppäintä.

sisäoppilaitoshoitotakuuvarma-lehtikuvaaja

Jännityskertomus journalistista, joka pääsee selville
vuosisatoja kestäneestä sairaalloisen, piinallisen tarkasti orkestroidusta suunnitelmasta, joka huipentuu uudenlaisen sairaanhoito-laitoksen valtiojohdon määrittelemän lainsäädännön puitteissa piinaavaan lopputaisteluun sankarimme ja mielipuolisen suunnitelman loppuunsaattajan välille.

Vaatekaappipakastinarkkukari

Pohjanmaalaisen kylän perinteisen käsityöläisliikkeen sukupolvenvaihdon saa uusi, pelottaviakin piirteitä, kun uusista liike-idoista alkaa paljastua merkkejä
vuosisatoja kestäneestä sairaalloisen, piinallisen tarkasti orkestroidusta suunnitelmasta.
Miten lopulta käy, kun kaikki huipentuu lopputaisteluun, jossa vastakkain ovat "pohjalaane" sisu ja "mielpuoline" suunnitelman loppuunsaattaja.

metsiensuojeluohjelmajakeluautonkuljettajatutkintotodistus

Keskiverto vasta-alkaja rekkakuski saa yllättäen huomata olevansa tapahtumien keskellä, kun normaali metsäkeikka harjoitteluaikana uhkaa muuttua lopulliseksi näyttämöksi vuosisatoja kestäneelle sairaalloiselle, piinallisen orkestroidulle suunnitelmalle.
Kun rekkamies ja mielipuoli suunnitelman loppuunsaattaja kohtavaat, kumpi heistä on viimeisenä pystyssä lopputaistelun jälkeen?

lopputaistelukuvausopaslukkomestarikokkikoulutus

Voisiko mikään olla jännittävämpää kuin selostus siitä, kuinka entinen kahlekuningas yrittää paitsi avata uusia uria elämässään menemällä kokkikouluun, ja lisäksi avata silmänsä koodeille jotka voisivat johdattaa hänet vuosisatoja kestäneen, sairaalloisen piinallisen orkestroidun suunnitelman jäljille.
Pystyyko sankarimme avautumaan? Avautuvatko oikeatko ihmiset hänelle? Kaikki aukeaa lopussa, kun päähenkilömme kohtaa lukkiutuneen suunnitelman loppuunsaattajan lopputaistelussa.

iltavuorotyöterveyskeskustapuoluetoimistotarvike

Blogin kirjoittaja on seuraavan viikon iltavuorossa eikä kykene päivittämään blogiaan johonkin aikaan, mutta varmistaakseen että kävijöitä riittää siksikin aikaa, mainitsee asiasanoja joilla varmasti googletetaan tänne ja kirjoittaa niin sekavia, että saapuneiden on luettava teksti uudestaan ja uudestaan ymmärtääkseen mitään.

Onko tämä uuden, vuosisatoja kestävän sairaalloisen piinallisen orkestroidun suunnitelman alku? Vain sankarimme, mielipuolinen suunnitelman loppuunsaattaja voi tietää.

torstai 22. lokakuuta 2009

Väliin henkilökohtaista, osa LXXXXVI: Mainostusta

Voinen paljastaa että olen hiljaisuudessa kirjoittanut alustavaa synopsista Star Trek-tarinaa varten.

Siinä kapteeni Kirk joukkoineen saapuu planeetalle, jonne aiempi Tähtiliiton tutkimusryhmä oli jättänyt vahingossa 2000-lukulaisen yritysjohto-oppaan.

Kauhukseen Kirk havaitsee, että yhteiskunta on jakaantunut kahteen kastiin: Työntekijöihin ja Johtokuntaan.

Suurin osa kansasta kuuluu Työntekijöihin, jotka paiskivat työtä jatkuvasti pelloilla palkatta.

Johtokuntaan kuuluvat eivät tee mitään, vaan nauttivat siitä mitä Työntekijät saavat heille tuotettua pelloilta.



Kaikki kuitenkin palvovat Pääomaa, jolla on rakennettu kultainen temppeli, jota kutsutaan Toimitilaksi.


KIRK: Spock, mitä mieltä olet tästä kaikesta?
SPOCK: Se on älyä, mutta ei sellaista mihin me olemme tottuneet.

Yksi Johtokuntalaisista on hemaiseva kaunotar, joka ilmiselvästi tykästyy kapteeni Kirkiin.

MUUKALAISKAUNOTAR: Kapteeni Kirk. Tulkaa käymään jonain iltana toimistollani, niin opetan teille panon ja oton erotuksen...

Aluksi kaikki näyttää suht' normaalilta, vaikka Kirk kyseenalaistaakin vieraiden kunniaksi järjestetyllä illallisella järjestelmän reiluuden kansan johtajan, Johtokunnan Puheenjohtajan läsnäollessa.

KIRK: Tällainen. Järjestelmä ei. Yksinkertaisesti voi toimia. Se on epäreilu.
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Kapteeni Kirk. Järjestelmämme on toiminut jo kauan ennen tuloanne, ja tulee toimimaan vielä kauan lähdettyänne. Eikö yksi omista kansalaisistanne sanonut "ahneus, paremman sanan puutteessa, on hyvä"?
Nauttikaa nyt Osingoista joita Työntekijät ovat meille tuottaneet.

Tällä välin Spock on kierrellyt paikkoja, koska häntä ihmetyttää miksi missään ei ole lapsia tai vanhuksia, ainoastaan nuorukaisia tai keski-ikäisiä ihmisiä.
Spock eksyy eräälle Työntekijöiden ankeista leireistä, jossa hänelle selviää osittain ikäjakauman syy: loppuunkulutetut Työntekijät eivät jaksa töiden jälkeen tehdä muuta kuin syödä ja mennä nukkumaan seuraavaa työpäivää odotellessa.

Lisäksi on jotain muuta...

SPOCK: Ei ole loogista, että yhteiskunnan ikäjakauma on keskittynyt vain kahteen ikäluokkaan. Vaikka lapsia ei olisikaan, teillä tulisi olla myös vanhuksia. Mitä heille on tapahtunut?
TYÖNTEKIJÄ: Kvartaali...
SPOCK: Kvartaali? Miten neljännes yhteisellä sopimuksella määritellystä ajanjaksosta voi vaikuttaa noin paljon?
TYÖNTEKIJÄ: Huomenna näet, muukalainen, huomenna näet...

Spock kertoo illalla tavatessaa Kirkin kuulemastaan, mutta Kirk sanoo että heidän tulee vain odottaa huomista nähdäkseen mitä "kvartaali" tarkoittaa.

Seuraavana aamuna Työntekijät eivät Kirkin ja Spockin yllätykseksi mene pellolle, vaan kokoontuvat Toimitilan eteen riveihin.
Johtokunnan Puheenjohtaja alkaa messuamaan kansalle, joka vastaa hänelle takaisin.

JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: On taas aika luoda katsaus menneeseen kvartaaliin!
KANSA: Miten kvartaali meni?
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Odotusten mukaista suoritusta ei saatu toteutumaan vallinneella kvartaalilla!
KANSA: Talousnäkymät jatkuvat heikkoina hallitsevassa tilanteessa!
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: On aika ulkoistaa!
KANSA: Kuulemme ja tottelemme!

Kirkin ja Spockin hämmennykseksi kolme takimmaista riviä, jotka koostuivat vanhemmista Työntekijöistä, alkavat liikkua kohti isoa järveä. Kirk menee välittömästi Johtokunnan Puheenjohtajan luokse ja vaatii saada tietää mitä tämä merkitsee?

JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Me tietenkin järkeistämme toimintojamme.
KIRK: Mitä ihmettä. Oikein. Puhut!?
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Siis vähennämme Työntekijöiden määrää jotta kustannuksissa säästettäisiin.
KIRK: Miten niin. Vähennätte. Työntekijöiden määrää?
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Hyödyttömät Työntekijät ulkoistavat itsensä jotta eivät olisi talouskehityksen taakkana.
SPOCK: Kapteeni, katsokaa!

Järvelle menneet Työntekijät jatkavat matkaansa pysähtymättä, kunnes heitä ei enää näy veden alta.

KIRK: Senkin. Mielipuolet! Mitä hyötyä. Tuosta oli!?
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Yritysjohto-Oppaan mukaan vähentämällä Työntekijöitä on mahdollista kasvattaa Pääomaa joka Kvartaali. Yritysjohto-Opas sanoo niin, joten sen täytyy olla niin.
KIRK: Miten te voitte. Muka kasvattaa. Pääomaa. Jos teillä ei ole tekijöitä! Te tapatte omaa. Kansaanne!
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Yritysjohto-Opas sanoo niin, joten sen täytyy olla niin.
SPOCK: Tulkaa kapteeni, täällä ei ole mitään mitä voimme tehdä tällä erää.

Kirk ja Spock poistuvat, samalla kun jäljellejääneet Työntekijät palaavat pelloille töihin.
KIRK: Spock, täytyy olla. Jotain. Mitä voimme. Tehdä.
SPOCK: Tutkin asiaa, kapteeni.

Kirk menee muukalaiskaunottarensa luokse tämän toimistolle ilmiselvästikin tyrmistyneenä.
KIRK: Miten te voitte. Jatkaa tällaista. Barbariaa?
MUUKALAISKAUNOTAR: Älä tuomitse meitä! Kerran me olimme toisenlainen kansa, mutta Yritysjohto-Oppaan jälkeen asiat muuttuivat.
KIRK: Millainen. Kansa. Uhraa omiaan. Vain kirjan. Vuoksi?
MUUKALAISKAUNOTAR: Miksi ei? Yritysjohto-Opashan toimii. Katso nyt mitä kaikkea kaunista minulla on Toimistossani!

Yhtäkkiä Spock ottaa yhteyden Kapteeni Kirkiin.
SPOCK: Kapteeni, taisin löytää ratkaisun.

Johtokunnan Puheenjohtaja tutkii omassa toimistossaan juuri alkaneen Kvartaalin tietoja, kun Kirk astelee sisään.
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Mitä tämä oikein merkitsee?
KIRK: Yritysjohto-Opas on siis. Se mihin luotatte. Kaikessa.
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Kyllä, se on yhteiskuntamme perusta ja laki. Mikään ei ole sen korkeampi.
KIRK: Ja teette. Kaiken niin kuin. Se sanoo?
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Tietenkin.
KIRK: Voisitteko sitten. Kutsua. Taas kansan kokoon?
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Miksi?
KIRK: Selitän sitten.

Hämmentynyt kansa kokoontuu taas Toimitilan eteen. Mitä nyt oikein tapahtuu? Omituisinta on että Johtokunnan Puheenjohtajan sijaan puhuja on muukalainen, Kirk.
KIRK: Työntekijät! Eikö Yritysjohto-opas olekin pyhä kirjanne?
TYÖNTEKIJÄT: Näin on!
KIRK: Ja niin kuin siinä on kirjoitettu. On myös. Toteutettava?
TYÖNTEKIJÄT: Näin on!
KIRK: Siinä tapauksessa. Määrään. Että Johtokunnan Puheenjohtaja. Kierrätetään.

Nyt on Johtokunnan Puheenjohtajan vuoro hämmentyä.
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Mitä?!

Kirk ei kiinnittä häneen huomiota, vaan jatkaa Työntekijöille puhumista.

KIRK: Yritysjohto-Opas sanoo "pitääkseen yrityksen toiminnan. Elinvoimaisena. Ja taatakseen liikevaihdon kasvun. Yrityksen tulee tarkistaa. Kvartaalein johdon toimintaa. Jos johto ei. Ole aikaansaanut. Kasvua. Työvoimapoliittiisista toimenpiteistä. Huolimatta. Se pitää vaihtaa."
JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJA: Mutta mutta...
KIRK: Joten kysynkin teiltä. Työntekijät. Onko kasvua. Tullut?
TYÖNTEKIJÄT: Ei ole!
KIRK: Joten mitä. On tehtävä?
TYÖNTEKIJÄT: Johto on vaihdettava!
Johto on vaihdettava! Johto on vaihdettava!

Huuto kaikuu Toimitilan kultaisista seinistä ja ei tunnu loppuvan millään, mutta kun Kirk kohottaa kätensä, huuto katkeaa.
KIRK: Yritysjohto-Opas sanoo myös "jos. Tuoreita ideoita ei ole. Muutoin saatavissa. Drastiset toimenpiteet. Ovat tarpeen".
TYÖNTEKIJÄT: Mitä ne ovat?
KIRK: Se tarkoittaa sitä. Että uusi Johtokunnan Puheenjohtaja. On Spock!

Työntekijät ovat hiljaa. Muukalainen? Johtajana? Mutta toisaalta, ulkopuolinen henkilö voi hyvinkin tietä asioita jotka auttavat Pääoman kartuttamisessa. Työntekijät alkavat jälleen huutaa, mutta tällä kertaa nimeä.
TYÖNTEKIJÄT: Spock! Spock! Spock! Spock! Spock!

Nyt on Spockin vuoro hiljentää kansa.
SPOCK: Kiitos. Ensimmäisenä loogisena tehtävänä uutena Johtokunnan Puheenjohtajana erotan koko nykyisen Johtokunnan. Seuraavaksi lakkautan Kvartaali-ajattelun.

Työntekijät ovat hämmästyneen näköisiä.

SPOCK: Sen sijaan tahdon esitellä teille uuden idean: Yhteiskuntavastuu.

Kirk jättää Spockin kertomaan vastuullisesta yritystoiminnasta. Poistuessaan hän kohtaa vielä kerran muukalaiskaunottaren.

MUUKALAISKAUNOTAR: Te---te---te tuhositte maailmamme! Olisit saanut kaiken!
KIRK: Sinulla ei koskaan ollut todella mitään.

Myöhemmin tähtialus Voyagerilla Kirk kysyy Spockilta miten uuden talousjärjestelmän opetus meni perille.
SPOCK: Oikein hyvin. Harvoin olen saanut puhua niin tarkkaavaisille oppilaille. Vain yksi asia harmittaa.
KIRK: Mikä?
SPOCK: Unohdin planeetalle Hemmo Paskiainen 10: Armas Paskiainen Special Specialin.
KIRK: Ai sen mikä maksoi 15 euroa. Zum Teufelista tai. Hyvinvarustetuista kirjakaupoista ostettuna?
SPOCK: Juuri sen. Pidin sen kansikuvasta, joka näytti siltä kuin Scotty olisi sädettämässä hänet ylös.
KIRK: Ei hätää. Otin sen. Mukaan ennen. Lähtöämme.
SPOCK: Kitos kapteeni.
KIRK: Ei se mitään. Vanha ystävä. Emmehän me. Olisi. Halunneet yhteiskuntaa. Joka olisi. Rakentunut. Tämän teoksen. Ympärille?

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Hotakaisuja, osa II

Olipa kerran poikamies.

Poikamies oli poikamies, koska ei ollut aivan varma siitä oliko hän vasta poika vai mies? Siitä hän oli varma että hän ei ollut tyttönainen, sillä hän oli nähnyt kerran sellaisen ilman vaatteita, ja hänellä oli huomattavasti enemmän varustelua.

Mutta ollako poika vai mies, kas siinä kysymys.
Poikamies tunsi itsensä vielä nuoreksi ja harrasti nuorten asioita, joten hän oli vielä poika.

Hän ei ollut kuitenkaan täysin enää poika, sillä hän asui poissa vanhempiensa luota ja huolehti itsestään, eli hän oli tavallaan myös mies.

Näitä asioita poikamies mietti herätessään, suihkussa, aamiaisella, matkalla töihin, työpaikallaan, tullessaan töistä, käydessään loputonta sotaa Tuhannesti Kirottuja Pimeyden Kaaosjoukkoja© vastaan tietokoneeltaan käsin, ja mennessään illalla nukkumaan.

Eräänä päivänä poikamiehen työpaikalla soi puhelin. Poikamies vastasi, ja nuoren naisen ääni toisessa päässä kysyi: hei, mitä meidän firmassa käytetään muistiinpanojen tekemiseen?

Poikamies mietti hetken. Kynää ja paperia, poikamies vastasi. Nuori nainen vastasi: hah hah hah hah, mä en ole käyttänyt kynää ja paperia enää vuosiin! Onko mitään muuta?

Poikamies mietti taas. No tietokoneella on kyllä Wordpad, menet startista programs-kohtaan ja siellä on accessories ja siellä on wordpad, siihen voi kirjoittaa.
- Ai toi onkin hyvä. Startista
programs-kohtaan ja sieltä accessories ja sieltä wordpad...joo, enköhän mä muista. Hei kiitti moi! nuori nainen sanoi ja sulki puhelimen.

Mutta poikamies ei enää kuullut häntä, sillä hänellä oli mietittävää. Jos nuoret eivät käytä enää kynää ja paperia, ja minä käytän, niin sittenhän olen vanha eli mies, poikamies tuumasi. Tämäpä helpottavaa, nyt tiedän olevani mies! hän ilahtui.

Poikamies pääti kertoa heti työkavereilleen kahvitauolla, mutta kun hän ehti paikalle, siellä oli jo täysi keskustelu päällä.
- Sikamaista! joku sanoi.
- Joo niin on ihan törkeetä! toinen sanoi.
- Miten ne voi tehdä meille tällä tavalla? nurkasta kysyttiin.

Mikä on hätänä? ex-poikamies, nykyisin vain mies, kysyi.
- Etkö ole vielä kuullut? Ne aikovat viedä meiltä pois pahviset kertakäyttökupit ja antaa tilalle keraamiset mukit! Ihan vaan koska luontoa pitää kuulemma säästää!

Miksi se on paha asia? mies kummasteli.

- Hei, ei meillä ole aikaa ruveta käyttämään keraamisia mukeja! Niitähän pitää pestä! Ei meillä ole aikaa!

Mutta eihän siihen mene kauaa...mies alkoi sanoa ennen kuin hänet keskeytettiin.

- Mutta eihän siis täällä edes ole tarpeeksi puhdistuspaikkoja! Siis tässähän joutuu kävelemään käytävän päähän pesemään sen!
- Joo, ja jos niitä ei pese, ne alkaa haisemaan ja täällä muutenkin on ankeeta!

Kai sitä nyt luontoa säästääkseen voi tuonne muutaman metrin päähän...mies arveli.

-Niin niin, mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi paljonko menee vettä mukien puhdistamiseen? Onko? No eipä tietenkään! Tämä on taas niin tätä!

Niin mutta meneehän sen pahvikupin valmistamiseenkin aika paljon energiaa ja ei synny niin paljon roskia, ja kun kuppeja ei tarvitse ostaa säästyy rahaa, mies sanoi varmana asiastaan.

- Kato sää et nyt tajua, sää olet vielä liian nuori. Kekkosen aikaan ei olisi ikinä tapahtunut tällaista! Silloin juotiin kahvia ja paljon ja ihan tasan varmasti pahvikupeista! Miksei Kekkonen voinut elää sellaiseen aikaan jolloin klooniteknologia olisi ollut kehittyneempää?

Mutta mies ei enää kuunnellut, sillä hänellä oli muuta ajateltavaa. Anteeksi, POIKA ei kuunnellut, sillä kuten muut olivat sanoneet, hän oli vielä niin nuori eli poika.

Kylläpä tämä menee hankalaksi, poika arveli. En toisaalta ole nuori eli poika ja toisaalta en ole mies eli vanha; olen aivan kuin niiden rajalla, keskellä kaikkea.

Silloin poikamies tajusi sen. Jos hän ei ollut nuori eikä vanha, vaan niiden keskellä, hän oli keski-ikäinen! Kaikki hänen murheensä olivat siis olleet vain keski-iän kriisiä, josta hän oli kuullut niin paljon.


Ja niin entinen poikamies, nykyinen keski-ikäinen alkoi elää iloisena elämäänsä, kun hän viimeinkin oli tajunnut kuka oli.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Hotakaisuja

En ole arvollinen mainitsemaan tässä blogissa Kari Hotakaisen nimeä, joten en tee sitä.

Eräs nimeltä mainitsematon kirjailija kuitenkin julkaisi pari vuotta sitten Finnhits-nimisen teoksen. Se koostui lyhyistä tarinoista, jotka kertoivat ihmisistä, eli kohderyhmä-ajattelu oli loppuun asti harkittu.

Yleensä saan ideoita kaikkeudelta, jotka sitten muokkaan tunnistamattomiksi. Viime aikoina minulle on kuitenkin tuputettu tilanteita, melkein lyhyitä tarinoita, joissa ei oikeastaan ole mitään ideaa.

Aivokapasiteetillani pystyy muistamaan kerrallaan vain salasanan tietokoneeseen, työkavereideni nimet, pizzerian puhelinnumeron, kaikki combo-iskuyhdistelmät Street Fighter 4:een, ja pari hassua blogi-ideaa.

Minun pitää nyt siis joko kertoa tietokoneeni salasana tai tarinani.

:teatraalisen syvä huokaus:

Kauppahalli oli joko puoliksi tyhjä tai sitten arkkitehti oli vain halunnut siitä liikkumatilaltaan verrannollisen lentokonehalliin. Asiakkaat, joiden kerran ylpeät esi-isät olivat metsästäneet mammutteja aroilla, ostivat omansa kolmen purkin tarjouksissa ylähyllyltä.

Kaikkea heidän näkemäänsä tai kuulemaansa hallitsivat kovat neonvalot ja vielä kovemmat taustamusiikit kovaäänisistä. Ei sillä että ihmiset valittaisivat; maailma kaupan ulkona, joka kerran oli kylpenyt valon lämmössä, nyt kuivatteli itseään pimeyden verhoon kylmyydessä, ja mikä tahansa mikä sai heidän mielensä pois tämän tietämisestä, edes hetkeksi, kelpasi.

Mitä lähemmäksi asiakkaat pääsivät ulospääsyään, sitä ärtyisimmiksi he tulivat.

Mikä oikeus kenelläkään on viedä heidät pois täältä? Pois maailmaan jossa sateenkaaren päässä ei ollut kultakirstua, koska sateenkaarta ei koskaan ollutkaan? Palata jatkuvaan kilpailuun aikaa vastaan vaikka voittajakin hävisi? Täällä he voisivat tarttua ikuiseen hetkeen pesuaineen valinnan ja päätöksen välillä, olla ainiaan suloisessa unohduksessa jossa elämän ei tarvitse sattua.

Mutta vaikka heidän ei tarvinnutkaan vielä lähteä, he eivät voineet jäädä. Ja sääli kassoja, noita portinvartijoita olevaisuuksien välillä, sillä he saisivat kaiken maailmantuskan niskaansa.

Taustamusiikki sammui ja ääni alkoi puhua:
- Anteeksi että keskeytän ostostapahtumanne. Erään kassahenkilöstöömme kuuluvan henkilön molemmat vanhemmat ovat kuolleet omituisessa reki-onnettomuudessa johon liittyy sirkuselefantti. Soitamme heidän kunniakseen Bachin sonaatti c:n sooloviululle. Kiitos.

Sinä päivänä kukaan ei kiusannut kassahenkilöstöä.
Eikä myöskään muinakaan jolloin tuntemattoman kassahenkilön lähiomaiset kuolivat.

Myöhemmin tätä tapausta pidettiin zombie-epidemian ensimmäisenä kirjattuna manifestaationa.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin II - 15 asiaa reissusta, osa 15

Hipsterit, paremman sanan puutteessa, ovat viileystanakoita.

Pidemmän selvityksen heidän asemastaan evoluution tikapuilla, tai oikeastaan siitä miten he rennosti nojailevat siihen, voitte lukea Dekadenssiblogista.

Niille, jotka ovat liian cooleja painelemaan mitään linkkejä, kerrottakoon että hipsterit ovat niitä ihmisiä, jotka ovat kaikessa kaikkien edellä. He kuuntelevat ensimmäisenä tulevia hittibändejä, pukeutuvat muodikkaasti kahta vuodenaikaa ennen muita, ja muutenkin toimivat jäänsärkijöinä kaikessa mikä on viileää.

Kun he alkavat intoilemaan ja kohkaamaan jostain, heiltä tippuu viileyttä painostaan aivan mihin tahansa mistä he juuri sillä hetkellä pitävätkin.

Mutta kuten muussakin painonpudotuksessa, paino, tai siis viileys tässä tapauksessa, kerääntyy takaisin. Ja siitä eroon päästääkseen pitää intoilla jostain uudesta.

Sen vuoksi olen joutunut tekemään uhrauksia pitääkseni heidät tyytyväisenä ja blogini viileenä.

Niin, jotta en joutuisi
huutelemaan blogini kirja-, filmi-, tv- sekä pornoversio-tuloilla ostamastani keskustassa merenrannan lähellä, palveluita lähellä sijaitsevasta kolmosasunnostani syys-siiven parvekkeelta: "Te senkin korppikotkat siellä! Missä ihmeessä te olitte silloin kun esittelin ensimmäistä kertaa eeppis-lyyris-tetrismäistä kerrontaani!? Niin, juurikin sitä missä tiputellaan lauseeseen sanoja kunnes sen alkuperäinen idea on niin kaukana aloituksesta että pisteeseen mennessä ajatus katoaa ja lukija odottaa että jos hän tämän jaksaa loppuun niin ainakin saa kirjoittaa nimensä High Score-listalle eikun siis kommentteihin! Ja lakatkaa kuvaamasta tyttöystävääni; vaikka hän onkin karibialainen Victoria's secret-malli, se ei tarkoita että hän on TEIDÄN kuolattavan kuuma lihapalanne!" joudun tekemään uhrauksia.

Yksi niistä on selittämättömien taukojen pitäminen kirjoituksissa.

Mutta nyt kun te olette taas täällä, voimme luoda
(toistaiseksi) viimeisen katsauksen Ison-Britannian reissuuni.

15. 3H eli kolme hajanaista huomiota

Kiinnostaako ketään mistä Isossa-Britanniassa puhuttiin matkani aikana? No, ei minuakaan, mutta mielenkiintoisempaa onkin miten aiheista puhuttiin.

Yksi BBC:n aamushow'n keskusteluaihe oli hullun lehmän tauti. Tarkemmin sanoen poikansa taudille menettänyt äiti kampanjoi sen puolesta, että jokainen Isossa-Britanniassa kuollut henkilö tarkistettaisiin taudin varalta.

Spoilerina voin kertoa että hullun lehmän tauti voidaan 100% varmentaa poraamalla reikä aivoihinne ja katsomalla löytyykö näytteestä tautia.

Vastapuolena toimi Britannian patologien yhdistyksen johtaja, joka ei sinällään vastustanut ajatusta, mutta se vaatisi lainmuutoksen, sillä tällä hetkellä laki estää kuolleiden ihmisten kalloporauksen ilman erityistä lupaa tai syytä.

Keskustelua voisi kuvata termillä "elegantti katutappelu silkkihansikkailla".

Toisella puolella oli vakaasti asiaansa uskova äiti, joka ei kuitenkaan kyennyt käsittämään miksi kaikki eivät vaan voisi antaa porata juuri kuolleen rakkaansa kalloa, jotta saataisiin selville miten tauti on levinnyt Isossa-Britanniassa.

Vastapuolena taas oli arvokas herrasmies, joka näytti ja kuulosti siltä, että kun synnytyslääkäri läimäisi häntä takapuolelle, tyyppi oli todennut "anteeksi, ja en nyt toki tahdo mitenkään arvostella ammattitaitoanne, mutta oliko tuo todella tarpeen?"

Nämä kaksi sitten sparrasivat toisiaan vastaan sellaisilla sanankäänteillä ja arvokkuudella, jonka voi vain aikaansaada brittiläinen aksentti ylähuuli jäykkänä puhuttuna sekä täydellinen ymmärrys, joskaan ei mielipiteen jakaminen, toista osapuolta kohtaan.

Jos tuo keskustelu olisi puettu tanssiesityksen muotoon, siinä kaksi täysvalkoisiin pukeutunutta henkilöä olisi hypähdellyt puolentoista metrin loikkia ja huitonut toisiaan silkkiliinoilla, samalla kun ylhäältä olisi tippunut höyheniä ja kultaströsseliä.

Toinen matkan aikana hämmentämään jäänyt asia oli pullojen kierrätys. Sitä nimittäin ei ollut tai sitten en vain osannut katsoa oikeaan suuntaan.

Ostettuani vesipullon yritin katsoa paljonko sen pantti oli, mutta siitä ei ollut mitään mainintaa. Kysyin asiaa matkakumpaniltani S:ltä mutta ei hänkään tietänyt että Britanniassa olisi pullonpalautusta. Kun olet tehnyt temppusi pullolle/pullolla/pullossa, voit heittää sen roskiin.

Syitä siihen miksi Isossa-Britanniassa ei ole vielä pullonkierrätystä (pullot joko viedään ulkomaille kierrätettäväksi, kaatopaikalle tai sitten toimitetaan "idässä sijaitseviin ulkomaihin" maantäytteeksi) on varmaan monia, mutta mielestäni se tiivistyy yhteen sanaan: Isoveli.

Isossa-Britanniassa ei ole kuvallisia henkilötunnisteita, koska niistähän voi tunnistaa ihmisen. Ymmärrättekö: tunnistaa ihmisen! Tämä on yksi askel matkalla kohti yksityisyyden rikkomista, Isoveljeä joka valvoo kaikkea kaikkialla ja riistää brittiläisyyden brittilän britistä ja sitähän ei suvaita, God save the queen!

Ai ettäkö olisi yhteinen pullojen muotojärjestelmä, ja yhteinen pullojenpalautusjärjestelmä ja yhteiset pullojenpalautuspisteet? Onko mielenvikaisuus kulkenut kauankin suvussanne, vai alkoiko se siinä vaiheessa kun isoisänne lakkasi h*ssimästä lampaita?
Tämä on yksi askel matkalla kohti yksityisyyden rikkomista, Isoveljeä joka valvoo kaikkea kaikkialla ja riistää brittiläisyyden brittilän britistä ja sitähän ei suvaita, God save the queen!

Mutta ympäristö ei kestä--- Kunnon brittiläinen ympäristö on kestänyt tähänkin asti, ja kestää tulevaisuudessakin! Tuollaisen puheet ovat vain yksi askel matkalla kohti yksityisyyden rikkomista, Isoveljeä joka valvoo kaikkea kaikkialla ja riistää brittiläisyyden brittilän britistä ja sitähän ei suvaita, God save the queen!

Mutta--- Minä sanoin jo God save the queen!

Onneksi kuitenkin BBC:n uutisjutun mukaan edes paikoin pulloja kierrätetään jo.

Kolmas ja viimeinen pikkujuttu on ratkaisu aiemmin valittamaani kolikko-ongelmaan. Eli mitä ihmettä tehdä kaikille niille pikkukillingeille ja isommille kolikoille joita tarttuu matkaan, ja joiden muotoilu on on jäänyt puoliväliin aerodynaamisilta ja esteettisiltä ominaisuuksiltaan (tästäkin ideasta muuten kiitokseni S:lle).

Jätetään kolikot hotellihuoneen siivoojalle.

(Ennen kuin joku parahtaa että "etkö viime reissullasi sitten tehnyt jo näin!? Sika!" tahtoisin mainita että aiemmat kokemukseni siivoojien palkitsemisesta esim. kahvipaketeilla ovat johtaneet siihen, että ilmeisesti olen loukannut heidän proletariaatin kunniantuntoaan yrittämällä ostaa itselleni kapitalistin hyvän omantunnon halvoilla helyillä.

Tuollainen jotenkin saa perääntymään tulevista yrityksistä palkita henkilö, jonka työpanosta oikeasti arvostaa).

Näin olemmekin päässeet tämänkertaisen matkustussession purkamisen ja parkumisen loppuun.

Kiitos kaikille mukana roikkuneille, ja seuraavassa blogimerkinnässä sitten aivan jotain muuta.

LOPPU.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin II - 15 asiaa reissusta, osa 14 (K15)

En ole kulttuurimatkailija, eli en kykene lähtemään jonnekin ihan vain sen vuoksi että pääsisin katselemaan kuinka historia on tehnyt huonosta rakentamisesta jotain ylvästä. Ymmärrän että katsellessaan puolikkaita kivipilareita nykyajan talonrakentaja kiittelee teräsvalun keksijää ja pohtii kuinka parin vuorituhannen kuluttua hänenkin mökeillään on kulttuuri-arvoa.

Minulle se ei vain aukea siinä määrin, että menisin paikan päälle.

Enkä pidä auringosta löhöämisestä tai lämmöstä muutenkaan, joten Thaimaat ja muut epäjumala aurinkoa palvovat maat ovat boikotissa.
Tiedän, siellähän olisi myöskin tarjolla jotain muuta, nudge nudge, know what I mean, know what I mean, mutta yhdeksän tuntia polvet suussa vain että saisin jotain muuta itsestäni jonkun toisen suuhun 15 sekunniksi ei ole sen arvoista missään arvomaailmoistani.

Olen funktiomatkailija.
Jotta lähtisin täältä tuonne, määränpäässä tulee olla jotain tarvitsemaani, jolla on funktio myös myöhemmässä elämässäni, oli se sitten siperialainen postimyyntimorsian tai sarjakuva jonka sisällä on yksi 200:sta, erityisesti tietylle sarjakuvakaupalle tehdyistä postikortti-originaaleista (kortti numero 20, jos jotakuta kiinnostaa).

Siksi pidän Isosta-Britanniasta ja siksi tämänkertainen tarinamme koskee Harrodsia.

14. Kaikki mitä sinulta sain on Harrodsilta

Miten kuvailisin Harrods-tavarataloa? Ensinnäkin sen kutsuminen tavarataloksi on jossain määrin halventavaa. Se liittää sen samaan ryhmään muiden kauppojen kanssa, jotka myyvät tavaroita. Harrods ei myy tavaroita, vaan omien sanojensa mukaan "harvinaista, kallisarvoista ja kaunista".

Siellä on mm. myytävänä posliinitaideteoksia, joihin on varaa vain kahdentyyppisillä ihmisillä:

1. Niillä joiden omaisuudesta on kadonnut viidennes, mutta joilla on silti lompakossa noin 27 miljardia euroa seuravaa kauppareissua varten.

2. Niillä joiden vanhemmat alkoivat säästämään heti näiden synnyttyä 100-200 € viikossa, ja nyt 45-vuotissynttäreiden kunniaksi heidän on viety ostosreissulle tuhlaamaan.

Harrodsin koosta voisin sanoa, että
Liechenstein on kateellinen sille, koska se on nyt vasta toiseksi pienin eurooppalainen miniputtivaltio.

Erityismainintoja tulee antaa siitä, että Harrodsilla on mm. Wrapology-palvelu, jonka ainoa elämäntehtävä on kääriä paketit lahjapaperiin ja Joulumaailma, joka aukeaa jo elokuun ensimmäinen päivä.

Huvittava yksityiskohta (no minä sanon huvittava, te sanotte narsistinen persoonallisuushäiriö) muuten on että paikoin Harrodsilla on egyptiläisiä koristeluja, ja faaraon pään kohdalla on Harrodsin omistajan Mohamed Al-Fayedin naama.

Olen valmis sanomaan että kyseessä on itseironia, sillä melkein samassa yhteydessä seinällä lukee "My name is Ozymandias, king of kings: Look on my works, ye Mighty, and despair!"
.

Kyseessä on ote Percy Bysshe Shelleyn runosta Ozymandias, joka kuvaa sitä kuinka kaikki lopulta tuhoutuu, oli se miten mahtavaa tahansa.

Ja sitten tietenkin on vielä tämä:


Lisäksi päättelin paikan leluosaston normaalista päivärytmistä, että mikäli tahtoisin kasvattaa omasta jälkikasvustani kurinalaisia kalvinisteja, veisin heidät leluosastolle neljä päivää ennen jouluaattoa.

Siellä selittäisin että jos et ole kunnolla, joudut vähän samantapaiseen paikkaan nimeltä Helvetti; kaikki haluamasi on niin lähellä, mutta et kuitenkaan saa niitä koskaan, ja näetkö nuo ihmispolot jotka saavat ylävartaloon haukkuja vanhemmilta ja alavartalossa nilkkoja potkivat pikkupennut? Nyt kuvittelet tilalle pirut ja että sinä olet tuo tyyppi. Eikä missään ole ilmastointia.

Mutta missä ovat kuvat?, te kysytte.

Harrodsissa ei saa kuvata ihan mitä tahansa ja milloin tahansa. Alussa mainitsemiani posliiniesineitä ei saanut kuvat missään tapauksessa, koskaan, milloinkaan, ikinä, koska niiden herkkä posliinikiille ei kestä kameroita (ei, oikeasti).

Egyptiläisiä koristeita voitte kuvata, mutta kaikki muu...voitte kokeilla. Sillä samalla hetkellä viereenne ilmestyy kuin tyhjästä vartija.

Toisin kuin kotimaiset vastineet, heillä ei ole haalareita (joissa lukee sellaisia varten jotka eivät osaa lukea tilannetta tai rivien välistä VARTIJA), heidän vyöllään ei ole tarvikkeita joista Batman vain haaveilee, eivätkä heidän tukkamuotinsa kerro kuinka heillä ei ole enää mitään menetettävää ja puhe koostuu kaksitavuisista imperatiiveista.

Harrodsilla (ja muutenkin tuollapäin) vartija on hyvin pukeutunut nuori mies/nainen, joka ystävällisesti hymyillen pyytää teitä olemaan tekemättä mitä teettekin, kiitos, koska [laita selitys tähän].

Ja sinä uskot, koska kerran kiltisti pyydettiin.
Jos et usko, vartija lamauttaa ylemmät aivotoimintosi kolmella sormellaan ja sinut kannetaan -1 kerrokseen ja sinusta ei enää koskaan kuulla; ne harvat jotka uskaltavat mainita sinut, sanovat kuiskaten että sinut on "harrodsoitu".

Suosittelen siis Harrodsilla käyntiä, mutta älkää vaan yrittäkö kuvata mitään.

Jatkuu...

tiistai 29. syyskuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin, osa II - 15 asiaa reissusta, osa 13

Rumuus ei lisäänny, vaan käsityksemme turvallisuudesta muuttuu.

Kaikkihan me tahtoisimme hengailla vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat olleet ihan minkä tahansa kansainvälisen naistenlehden (kunhan se on Vogue) kannessa (kunhan se on ollut viimeisen 1-3 kuukauden aikana).

Harvat meistä (enkä siis väitä ettenkö kuuluisi heihin ja etteikö se olisi syynä näiden kirjoitusten viivästymiseen) kuitenkin pääsevät tällaiseen seuraan tai edes haluaisivat tällaiseen seuraan. Sanomme muille kuinka tuollaiset pintaliitäjät eivät ole syvällistä seuraa tai kehityskelpoisia juttukavereita.

Mutta todellisuudessa pelkäämme että nämä lihaksi muuttuneet ideaalit hylkäisivät meidät huomatessaan jonkun mielenkiintoisemman tai jonka silmälasit kiiltävät houkuttelevasti.

Siksi rumuus lisääntyy; koska armottomassa tasa-arvossaan se on turvallista.
Rumuus on staattista, kauneus kausiluonteista.

Sen takia tämäkin blogi on comic sansilla, koska se on luonnehdinta sillä kirjoittajasta: ruma kuin mikä mutta omalla tavallaan hauska. Miten tämä kaikki liittyy Ison-Britannian reissuuni?

Se selviää kun luette jutun nimeltä

13. Yksi silta liikaa

"London bridge is falling down, falling down, falling down.."

Kaikki muistanevat tuon laulun nuoruudestaan englannintunnilta.


Monet nuoremmista varmaan muistavat Fergien kappaleen aiheesta (avaa youtube-linkin).

Siksipä tietovisailu.

Mikä tämä on?



A) Hmm. Silta..?
B) Olet puhunut niin paljon London Bridgestä, ja muistan nähneeni tästä kuviakin, joten ilmiselvästikin London Bridge! Mitä voitin?
C) Okei, ihan kenellä muulla tahansa se olisi silta, mutta koska kyseessä on tämä blogi, se on symbolinen ulottuvuusportti materian ja idean yhteenliittymän rajapinnalla. Tarkentaisin että kuvattuna yöllä, koska päivällä se on täynnä lentäviä dinosauruksia.
D) Tower Bridge.

Okei, mikä on tämä:

A) Hmm...toinen silta?
B) Mikä lie ylikulkusilta, eipä ole kummoisen näköinen.
C) ...Hetkinen! Tämä siltahan näkyy edellisen kuvan taustalla! Se on punainen koska lentävät dinosaurukset heittävät lihavia amerikkalais-turisteja sitä vasten sivustaseuraajien huvitukseksi ja iloksi. Mutta muuten siis joku normi-silta.
D) London Bridge.

Ensimmäinen kuva oli D) eli Tower Bridge ja toinen kuva on myös D) eli London Bridge.

Murskaa kuvitelmat, eikö?

Tower Bridge rakennettiin aikoinaan melko lailla sillä pohjalla että "no kunhan pykästään joku virranylityspaikka" (Lähde: wikipedia). Nyttemmin siitä on tullut yksi Lontoon tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Minkä ihmeen takia London Bridge sai sitten oman laulun? Koko jutun voitte lukea wikipediasta, mutta tiivistettynä heikolle sillalle rakennettiin liikaa ja kun se romahti, oli helpompi leikkiä että hauskaahan tämä on, tehdäänpä siitä lastenlaulu.

Mutta koska vahingosta opittiin, seuraavaksi rakennettiin silta joka EI VARMASTI romahtaisi.

On olemassa epävirallisia tietoja että paikalliset olisivat tulleet seuraamaan sillan rakentamista ja itkien pyytäneet "se on jo ruma! Voi herran tähden, antakaa sen jo olla! Se on jo ruma!!", mutta wikipediassa asiasta ei mainita, joten ei se varmaan ole totta.

Jatkuu...

(Kuvien lähteet:
Tower Bridge: wikipedia
London Bridge: wikipedia
Kiitokseni kuvaajille)

maanantai 28. syyskuuta 2009

Dialogeja joita tahtoisin kuulla: Sananen sponsoreiltamme, osa II

- Eläinlääkärin työ on varmasti todella mukavaa, Annasatu. Mikäs sinusta tulee isona Kari-Olli?
- Ajatuspoliisi.
- ...Ajatuspoliisi. Mitäs se sellainen ajatuspoliisi oikein sitten tekee?
- Ajatuspoliisi ei tee mitään muuta kuin lukee vaan kaikki päivät internetissä olevia juttuja.
- Ei kai se---
- Opettaja kuuntelee nyt loppuun. Ajatuspoliisi lukee kaikkien muiden ihmisten kirjoituksia netistä, ja laittaa muistiin mistä ajatuksista se ei tykkää. Kun ajatuspoliisilla on tarpeeksi nimiä kasassa, se alkaa tekemään kotikäyntejä.
- ...Miksi ajatuspoliisi tekisi kotikäyntejä?
- Opettajalla näköjään silmälasit ei oikeasti tee viisaaksi. No tietenkin sen takia, että pahikset viedään aina kaikissa tv-sarjoissa poliisiasemalle sen jälkeen kun niiden kotiin on ensin menty potkimalla ovi sisään ja niille on laitettu käsiraudat.
- Mitä näille...pahiksille sitten tehdään?
- Tietenkin ne laitetaan oikeuteen, jossa ihmisille esitetään aivojen kuvia ja kysytään että mihin kohtaan aivolohkoa niitä sattui kun ne luki näitten pahisten kirjoittamia juttuja.
- Ai...ja miten näitä rikollisia sitten rangaistaan?
- Koska ne ei osoittaneet minkäänlaista katumusta tuottaessaan näitä juttuja, ne laitetaan kärsimään rangaistusta toimimalla joka päivä viiden tunnin ajan teksti-tv-chatin juontajina. Sitten loppuajan ne on pienessä kopissa ja kirjoittavat Reginaan naisten unelmia-novelleja. Rahat ne joutuu luovuttamaan ajatuspoliiisille joka ostaa koko rahalla velliä.
- Velliä?
- Ei kai kukaan jaksa netistä lukea juttuja ilman velliä?
- Tarkoitatko...?
- Kyllä, macchiavelliä.

MACCHIAVELLI - SITÄ JOKAINEN TULEVAISUUDEN RUHTINAS NAUTTII!

maanantai 21. syyskuuta 2009

Sinne, tänne ja takaisin, osa II - 15 asiaa reissusta, osat 8-12

Olen varma että ainakin joku miettinyt hiljaa mielessään miksi nämä jutut eivät edisty (jos erehdyin, älkää vaan korjatko).

Esitän syyn ja seurauksen tavalla, jonka kaikki ymmärtävät eli kätkemällä todelliset henkilöt ja tapahtumat symbolisiin vertauksiin ja henkilöihin.

T, puhelinapinoiden kruunaamaton kuningas, saapui metsikön keskellä sijaitsevaan puumajaansa suojeltuaan taas jälleen retkikuntia tietojenkalastajilta, nigerialaisilta huijauskirjeiltä ja raivostuneilta spartalaisilta.

Pelkästään farkkuihin, t-paitaan, takkiin, sukkiin ja kenkiin pukeutuneena, ylävartalo hiestä märkänä jouduttuaan kävelemään kaksi kerrosta, sankarimme menee koneelleen ja komentaa sitä: - Computah, hae nettiverkko!

Computah päästelee kirkuvia ääniä, mutta ei tee muuta.
T käskee uudestaan: - Computah! Nettiverkko! Hae!

Computah päästelee jälleen ääniä mutta ei reagoi muuten.
Sankarimme T alkaa hakkaamaan rintaansa raivostuneena ja alkaa huutamaan koska rinnanhakkaaminen sattuu.

Mutta Computah ei tee huutamisesta huolimatta mitään useampaan päivään, kunnes lopulta T ymmärtää vaihtaa viidakkorumpujen ip-avaruuden osoitteen.

Koska aivosynapsinne koodaavat tällä hetkellä Whisky Tango Foxtrot, emme pidä taukoa vaan syöksymme tämänkertaiseen kirjoitukseen, joka sisältää useamman osan yhdellä kertaa ja vieläpä kuvan.

8.-12. Kaikki mitä sain

Seuraavassa yhden päivän ostosrupeaman loppusaldo:

(Klikatkaa kuvaa niin näette sen kokonaisuudessaan)

Aloittakaamme ostosten läpikäynnin myötäpäivään.

8. Conan-sarjakuvat

En ole koskaan tainnut mainita kuinka pidän Pieni talo preerialla-sarjasta? Jumalaapelkäävä Ingallsin perhe, isä, äiti ja kolme tyttöä, yrittävät selvitä villissä lännessä, ja siellä he kohtaavat kaikenlaisia ongelmia ja sattumuksia, mutta uskolla ja kovalla työllä he selviävät.

Kuvitellaan nyt että Crom-jumalaa pelkäävä Conan-barbaari yrittää selvitä aikana, jollon magia oli villiä, metsät olivat täynnä hirviöitä, ja väkivalta oli päivän teema sekä myöskin loppujen 364 kappaleen.

Todennäköisesti hän harrastaisi seksiä äidin ja kolmen tytön kanssa (ei nyt sentään yhtäaikaa, ei tässä pervoja olla), kun isä olisi poissa.

Hän kohtaisi kaikenlaisia ongelmia ja sattumuksia, mutta miekalla ja kovalla hakkaamisellä hän selviytyisi.

OIkeasti: Conan Barbaari on Pieni talo preerialla, miinus pieni talo ja preeria.
Okei, onhan se miehistä macho-pullistelu-fantasiaa mutta teillä ei-miehillä on Tiina-kirjat, joten ei aleta kiistelemään makuasioista.

9. Punisher-sarjakuvat

Suomalaisille tämä on tutumpi Tuomari-nimellä, mutta teille jotka ette häntä tunne, kerrottakoon että rikolliset tappoivat hänen perheensä, ja siitä lähtien hän on tappanut rikollisia.

Järjetöntä macho-pullistelua veren maalatessa kaikki näkyvillä olevat pinnat? Eikö Conanissa ollut jo tarpeeksi? Ei ja ehkä, mutta pointti onkin siinä miten tämä on saatu toimimaan.

Tämän sarjakuvan maailmassa rikolliset ruiskuttavat pikkutyttöön maailman vaarallisimman viruksen, Yhdysvaltain hallitus on valmis uusimaan WTC-iskut vain salatakseen suuremman rikoksen, ja ainoa suhteellisen puhdasotsainen henkilö pitää naisista jotka veloittavat tuntitaksalla.

Näin järjettömässä maailmassa ehkä maailman järkevin ihminen on mies joka uskoo hyvään ja pahaan, ja tappaa pahat.

Nihilististä, kyynistä, mutta niin kaunista.

10. Scalped-sarjakuvat

Olenko muuten koskaan maininnut miksi en pidä Quentin Tarantinon elokuvista?

Niiden juonikuvio on aina seuraavanlainen: blaablaablaablaablaa-toimintakohtaus-blaablaablaablaa-toimintakohtaus-blaablaablaablaablaablaa-toimintakohtaus-blaablaablaablaablaa-lopputekstit.

Olisin valmis antamaan paljon anteeksi miehelle joka teki Kill Bill 1:n, mutta sitten hän teki siihen kakkos-osan. On olemassa hyvää dialogia, on olemassa loistavaa dialogia, ja sitten on se millä Tarantino täyttää 98% 2 h 15 minuutin leffasta.

Se ei ole oikeaa dialogia. Se on sanojen rakastelua: henkilöt keskustelevat keskenään ja vaihtavat sanoja puolin ja toisin, tahdin kiihtyessä, kunnes he lopulta yhtäkkiä pääsevät loppuun, idean kliimaksiin, ja kuten elokuvissa yleensäkin, yhtä aikaa.

Oikea kovisten dialogi on sellaista, missä keskustelu on taistelukenttä, jolta vetäytyminen oli ainoastaan mahdollista liian monta vuotta sitten kun mutsisi sen illan hoidon olisi pitänyt vetää aiemmin ulos, tai ainakin mutsisi olisi voinut olla uskomatta jätkän juttua nytkytystekniikasta.

Mutta nyt kun olet täällä, niin vaihtoehtoina on purkanjauhaminen tai tappelu viimeiseen mieheen ja purkka loppui äsken. Ja jos luulit että sanat eivät satuta, niin sitten tästä tuleekin huiman mielenkiintoista.

Scalped kertoo FBI-agentista, joka soluttautuu intiaani-reservaattiin selvittääkseen vanhan murhan, mutta mikään ei ole niin helppoa tai yksinkertaista kuin luulisi. Suosittelen sen lukemista seuraavalle Tarantinolle.

11. Buffy, vampyyrintappaja-sarjakuvat

Lyhyesti: jokaisessa sukupolvessa on yksi valittu tyttö, joka suojelee ihmiskuntaa pimeyden voimilta. Buffy on meidän sukupolvemme valittu.

Pitemmin: tämä sarjakuva perustuu samannimiseen tv-sarjaan, ja molemmat ovat opettaneet minulle niin paljon naisista, siitä miten he puhuvat, miten he kokevat ihmissuhteet, miten he tappavat vampyyreja.
Aikana jolloin omat kokemukseni naisista olivat aikalailla äiti-keskeisiä, tämä oli minulle hyvin avartavaa.

Ja siinä oli Alyson Hannigan. Vannoin että en koske yhteenkään naiseen jos en saa ensin koskea Alyson Hanniganiin.

Nyttemmin kun olen tutustunut naisiin paremmin, olen hiukan pettynyt heidän yleiseen vampyyrintappamis-tahtiin, mutta heidän puheensa ja ihmissuhteiden kokemisensa ovat olleet hyvin kiintoisia.

Ja olen myös koskenut naisiin vaikka en olekaan päässyt koskemaan Alyson Hanniganiin, mutta se oli vain kosto siitä että hän on ollut onnellisesti naimissa Alexis Denisofin kanssa jo kuusi vuotta.

Mutta jos asia joskus tulee puheeksi Alyson Hanniganin läsnäollessa, kiistän kaiken.

12. T-paidat

The girl next door-smurffiina-paita tuli ostettua kaverille tuliaisiksi Notting Hillistä. Olen jo antanut sen eteenpäin, ja ymmärtääkseni hän ja moni muu on pitänyt siitä.

Paidan ostopaikasta muuten sen verran, että ilmeisesti myyjällä oli suomalaisia sukujuuria, sillä hän ei sanonut minulle mitään ostotapahtumana aikana. Dialogiksi puettuna tapahtuma oli seuraavanlainen:
- Hei, tahtoisin ostaa tämän paidan, kiitos.
(Ottaa paidan minulta ottaa hengarin ja hintalapun pois.)
- Tässä olkaa hyvä.
(Ottaa ojentamani tasarahan vastaan ja lyö sen kassaan. Jatkaa röntgenkatseellaan seinän läpi tuijottamista.)

Tiedän että hän osaa puhua, sillä kun S (matkakaverini) osti toisen paidan, myyjä keskusteli hänen kanssaan ihan normaalilla englannilla tai ainakin sen Notting Hillmäisellä vastineella.

Pussissa oleva t-paita on Ryhmä-X-elokuvista ja sarjakuvista tutun Xavier Instituten "virallinen" t-paita (iso kuva täällä).

Jokainen IT-alalla työskentelevä pystyy samaistumaan tarinaan siitä, kuinka maailma vihaa "erilaisia" ihmisiä, jotka yrittävät silti auttaa muita ja pelastaa maailman. Ei kiitos, osaan sovittaa itse päälleni marttyyrin t-paidan.

Kolmas t-paita, josta näette pikkaisen sivusta, on Omni Consumer Products©-yhtiön tai näin meidän kesken OCP:n virallinen mainospaita. OCP? Kukaan....?

No hitsi, luntatkaa ja katsokaa t-paidan kuva täältä.

Loput tuotteet: juomalasit menivät tuliaisiksi, punaisen pikkulaatikon sisällä on lasiesine äidin kokoelmiin ja valkoiset kohdat? Kauankos tässä on vielä jouluun...?

Jatkuu...