Aikuisviihdenäyttelijä Jenna Haze (Wikipediassa on artikkeli hänestä, jos joku häneen ei ole tutustunut. Tiedän, mutta toisinaan tahdon osoittaa olevani suurempi ihminen jättämällä käyttämättä helpon kaksimielisen vitsin paikan) kertoi aikoinaan tavanneensa yhden poikaystävistään kuvauksissa.
Ei siis elokuvan kuvauksissa per se (kas, tuostakin on wikipedia-artikkeli. Eikun siis tarkoitin tätä), vaan jonkun trendi-lehden järjestämässä kuvaussessiossa, jossa joku meille täällä sivistyksen parissa eläneille tuntemattoman rock-bändin laulaja tuli kuvattavaksi aikuisviihde-tähtien keskelle.
Kuvauksen jälkeen hän oli mennyt kysymään neiti Hazelta:
- So, what are you doing this afternoon?
Johon neiti Haze vastasi:
- You.
(Tahtoisin niiiiiin kovasti kertoa mitä sitten tapahtui, mutta meidän kaikkien (eikä vähiten minun), suruksi tämä ei ole sellainen blogi.
Tahtoisin lisäksi niiiiin kovasti linkittää tarinan alkuperäislähteeseen, mutta saan jo tarpeeksi harmia siitä, että blogini on Googlessa hakusanalla "natsien pantheon" heti kakkosena, oikean natsien pantheonin ollessa siis ykkösenä.)
Minun tarinani tälle viikolle nimittäin on vähän samanlainen.
Minä kävelen lavasteisiin, jotka ilmeisesti on suunniteltu kreikkalaisen tragedian uudelleenfilmatisointiin.
Siis sellaisen näytelmän, jossa kuolevaiset joutuvat kohtalon armoille, kun ennalta-arvaamattomat tilanteet vievät jo alunperin huonoissa lähtökohdissa ollutta elämää kohti väistämätöntä tuhoa.
Paikalla on joku ratsastajanhousuihin, tummiin saappaisiin, valkoiseen silkkipaitaan ja mustaan baskeriin pukeutunut henkilö, joka polttaa ketjussa ja toisessa silmässä on monokkeli.
Kysyn häneltä:
- Hienot kulissit. Kenen ympäriltä ne kaatuvat?
Hän vastaa minulle, samalla puhaltaen savua kasvoilleni:
- Sinun.
Jotta tästä ei tulisi liiaksi venäläistä romantiikan ajan kaunokirjallista tuotantoa korreloivaa eeposta, käytän listausta.
1. Lapset, älkää opiskelko it-alaa.
Monet luulevat että tietotekniikka on mystistä salatiedettä, jota voivat harjoittaa vain vanhempiensa luona asuvat muinaisten druidien ja alkemistien jälkeläiset; nuo finninaamat jotka tietävät muilta kielletyt pedon nimet kuten Linux, Microsoft ja Apple sekä tuntevat taidot, jotka ovat häväistys jumalan silmien edessä ja joiden tahrat eivät lähde tietokoneruudulta, vaikka miten tärpätillä hinkkaisit.
Tämä tietenkin on väärin.
Oikeasti tämä homma on vähän kuin amerikkalaista vapaa-painia.
Meillä on painijoita, joiden kuutiotilavuus on 2 m*1 m*2 m ihan miten tahansa käänneltynä sekä sukupuoleen katsomatta, ja jotka söivät aina aamupuuronsa, sekä kaikkien muiden puurot.
Näillä painijoilla on tarttuvia iskulauseita, kuten "MITÄÄÄÄ!!!!???" ja "SILLÄ EI OLE VÄLIÄ MITÄ SINÄ AJATTELET!!!".
Heillä on aina päällä vihanpitoa joidenkin painijoiden kanssa, ja toisten painijoiden kanssa taas muodostetaan liittoja näitä muita painijoita kohtaan.
Tärkeintä koko hommassa ei painiminen, vaan show-meininki eli näyttävät painiliikkeet, liioitellut eleet ja yleisön huudattaminen.
Nyt te varmaan kuvittelette että it-ammattilaiset ovat kuin vapaa-painijat. Mutta erehdytte taas: Tietokoneohjelmat ovat vapaapainijoita. It-ammattilaiset ovat kehätuomareita.
Tiedättehän te tyypin: liian tyhmä yliopistoon mutta liian fiksu mielestään putkimieheksi; liian nopea liikkeissään Dressman-mainoksiin, mutta ei tarpeeksi nopea jääkiekkoilijaksi; liian ruma gigoloksi, mutta liian hyvännäköinen rumien ihmisten mallitoimistoon.
Sellainen hontelo tyyppi, jolta vapaapainijat aina lapsena söivät aamiaispuuron, ja joka kuvitteli että nyt, nyt viimeinkin hän on se joka määrää.
Kukaan ei ikävä kyllä kertonut hänelle että hänestä tulee (tai siis hän jatkaa edelleen hyvin alkanutta olemassaoloaan tällaisena) koominen sivuhahmo.
Yleisö vihaa häntä, koska hän keskeyttää hyvän matsin, ja vapaapainijat käyttävät häntä lyömä-aseena jos tuolit loppuvat kesken.
Kuvitelkaa nyt että olette kehätuomari.
Molemmilla puolilla rinkiä on useamman metsätyökoneen massan, voiman, ja koneiden sisällä istuvien kuskien mystisyyden, omaava vapaa-painijaryhmittymä, joiden välejä voisi kuvailla termeillä "kuin cheddar juustoraastimelle", "kuin joulu sialle", ja kaikkien suosikki, "kuin Britney Spearsin uuden sinkun julkaisu Tuska-festivaaleilla".
Kuvitelkaa seuraavaksi, että menette näiden ryhmittymien keskelle, ja sanotte "no niin...miehet?...anteeksi, miehet ja yksi nainen: tahdon että tästä tulee reilu peli. Muistutan että minulla on pilli, enkä pelkää käyttää sitä. No niin, voitte alkaa".
Kuvitelkaa seuraavaksi että kaikki hyökkäsivät kaikkien kimppuun heti kun sanoitte "no". Kuvitelkaa että olette siinä keskellä, ja yritätte saada lihavuoren pysähtymään hetkeksi, että saatte sanottua lauseenne loppuun, ja yritätte epätoivoisesti puhaltaa pilliinne, mutta kukaan ei kuule mitään lihan mäiskeen keskellä.
Sellaista on it-ammattilaisen arki ja sitä minä harrastin koko alkuviikon.
2. Betsy on poissa.
Viime maanantaina hän ei vain enää käynnistynyt, vaikka kokeilin mitä.
Hän ehti olla keskuudessamme vain vuoden, kaksi viikkoa ja kolme päivää.
Ainoa lohtu on että digiboksin vuosissa tuo oli ainakin 30 vuotta.
Vein Betsyn takuuhuoltoon, josta saamassani kuitissa annettin ymmärtää että todennäköisesti tämä oli ihan turha keikka, minun pitäisi hävetä että rasitan huoltoa näin, ja luultavasti kaikki oli ihan vaan minun syytäni.
En yhtään ihmettele: ystäväni mukaan näissä tapauksissa epäillään aina ensimmäisenä lähisukulaisia (hän kuuluu siis kategoriaan "hauskempi kuin minä mutta ei pidä blogia". Omien sanojensa mukaan hänellä ei ole "aikaa tapettavaksi", sillä hänellä on liikaa ihmisiä tapettavaksi. Ihmettelen aina miksi hän jättää tuosta kohdasta heittomerkit pois, mutta kun kysyn Igorilta, niin hän vain vastaa että "siberia opjetti hjuumorimjieheksi", ja hytkyy naurusta tatuointineen ja arpineen todella hassusti).
Joitain voi ihmetyttää tunnesitoumukseni digiboksiini. Kohtelen tunteitani kuin leipäpussia; otan tarvittavan määrän käyttööni, ja loput suljen tiukasti pussiin ja laitan ne pois pakkaseen. Tarvittaessa otan esille kylmästä leipää sulamaan, ja käytän ne. Toisinaan unohdan leivät pakkaseen, ja kun törmään niihin myöhemmin, en enää pysty erottamaan jään ja homeen välistä tarkalleen mitä ne ovat, ja mihin tarkoitukseen.
Lisäksi tunteista vitsailu on parasta mitä on tapahtunut sitten valmiiksi viipaloidun leivän.
Älkää ymmärtäkö väärin, on minulla muutakin elämässäni kuin digiboksini Betsy, mutta...Farscape-boksi tuntuu aika kovalta maatessaan vieressäni sängyllä, ja Cthulhu nyt vain haluaa ajaa minut hulluksi.
Siksi Betsy oli niin tärkeä minulle: lämmin, neljältä kanavalta yhtäaikaa tallentava ja suriseva.
Lepää rauhassa, vanha ystävä.
3. Elämä EI ole ihanaa.
Kuten Al Bundy aikoinaan totesi: "It's not a wonderful life, it's a stinking life!".
Jonkinlaisena armonlaukauksena edes nupullaan olleelle optimismin rikkaruoholle näyttää siltä, että ymmärsin aikoinaan "saat palkankorotuksen marraskuussa"-lauseen väärin (johtuen jostain hämärästä syystä saan kuun palkan aina kuun lopussa eli lokakuun palkan lokakuun viimeisenä päivänä, marraskuun palkan marraskuun viimeisenä päivänä jne.).
Sain nimittäin palkkakuittini jo etuajassa, ja siinä ei näkynyt palkankorotusta ja kiitos verotuksen, tuskin palkkaakaan.
En voi olla pohtimatta että saako tuolla jossain pikkupiru sarvet aina kun minua potuttaa?
perjantai 28. marraskuuta 2008
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa LXXII
Yhä kääntyen, kääntyen kehässä laajenevassa haukka ei kuule haukkametsästäjää;
keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus;
anarkia on kohdannut maailmaa, verenhämyinen vuoksi nousee, ja kaikkialla on hukkuva seremoniallinen viattomuus, parhailta puuttuu usko, ja pahimmissa on intohimoinen intensiivisyys.
- W. B. Yeats : Toinen tuleminen -
Uskoisitteko jos kertoisin miten kiirettä on töissä? Älkää luopuko toivosta, en ole hylännyt teitä.
keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus;
anarkia on kohdannut maailmaa, verenhämyinen vuoksi nousee, ja kaikkialla on hukkuva seremoniallinen viattomuus, parhailta puuttuu usko, ja pahimmissa on intohimoinen intensiivisyys.
- W. B. Yeats : Toinen tuleminen -
Uskoisitteko jos kertoisin miten kiirettä on töissä? Älkää luopuko toivosta, en ole hylännyt teitä.
perjantai 21. marraskuuta 2008
Super Blog MashUp, partition troikka eli Väliin henkilökohtaista, osa LXXI + Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa VVI
Mihin aika meneekään? Tuntui kuin vasta maanantaina olisin viimeksi päivittänyt blogiani.
Surullinen totuus (niin lapset ja lapsenmieliset, toisinaan asiat eivät ole hauskoja vaikka ne ovat totta) on että näinhän tässä pääsikin tapahtumaan.
Siksipä taas tällainen eri blogimerkintöjen epäpyhä allianssi.
Aluksi katsaus hakusanoihin joilla tänne on eksytty eli lainatakseni suurta miestä, William Shatneria: "get a life, will ya?"
Joybabysaiko@yahoo.com
- Monet saattavat muistaa kuinka treffi-ilmoitukseeni vastasi Joy-niminen henkilö, joka esitteli itsensä Iloksi. Moni olisi saattanut hämmentyä tuollaisesta, mutta en minä, maailmaa internetistä nähnyt, uuden ajan mies.
Myönnetään että sen jälkeen on ollut hiukan hiljaista kun annoin luottokorttini numeron ja pin-tunnuksen, vaikka tililtäni onkin hävinnyt matkakuluihin rahaa, mutta tahdon uskoa että kaikki muuttuu iloksi kunhan Ilo saapuu (huomaatteko, keksin edelleenkin uusi vitsejä hänen nimestään. Tuskin jaksan odottaa että saan esitellä niitä hänelle).
Joten sanon tämän vain kerran, Joy on minun, pitäkää te muut kurjat näppinne erossa hänestä!
Ilmaisia seksi elokuvia
Hmm...yhdyssanavirhe, lapsenomainen usko siihen että netissä olisi vielä tarjolla ilmaisia lounaita, suomenkielen käyttö...jossain tuolla on tietokone, jonka lapsilukko on helppo tiirikoida auki.
Oikeasti; Helsingin Sanomien siis piti maksaa saadakseen googlen viittaamaan heihin "erotiikka"- ja "seksi"-sanojen haulla? Tuntuu että google tekee tuon jo pelottavan ilmaiseksi...
Ilmaista seksiä
Minä kerron tämän jo nyt, koska vanhempanne ilmeisesti opastivat teidät kaikesta päätellen googlettamaan myöskin "kukat ja mehiläiset".
Ei ole ilmaista seksiä. Te maksatte siitä jollain tapaa. Aina. Te ehkä kuvittelette että se oli ilmaista, mutta kun otetaan huomioon että maksoitte taksin perille, ruuan, juomat, molemmat sisään baariin, siellä juomat ja lopuksi taksin kotiin, niin kertokaa minulle miten se oli ilmaista?!...Anteeksi, mistä me taas puhuimmekaan?
Lady Sonia Blogspot
Ilmiselvä kirjoitusvirhe: tarkoitit varmaan ladysonja.blogspot.com ? Vaikutti mukavalta tytöltä, ainakin sen verran mitä saksankieltä muistan. Toivottavasti vierailu Irlannissa menee mukavasti.
Mistä viikonpäivät on keksitty
Wikipedia osaa kertoa. Ei tietenkään sitä tärkeintä, eli kuka (sensuroitu) meni keksimään sunnuntain?
Päivien viemää juonipaljastuksia, Lemmen viemää juonipaljastuksia
Päivien viemää juonipaljastuksia löytyy englanniksi Soaps.com-sivulta.
Lemmen viemää... Wikipediassa on oma sivu, ja saksaksi läydätte varmasti juoni-sivustoja (hakusanaksi: Sturm der liebe + spoilers) .
Sarjasta käydään myös juonipaljastuksia sisältäviä keskusteluja mm. Ellit-keskustelusivulla.
[aasinsilta]
Jos oli hakusanoissakin kyse jonnekin nettisivulle pääsemisestä, niin sama aihe jatkuu myös mediakatsauksessa; jonnekin pääsemisestä, sinne ei pääsemisestä ja siitä kuinka joku estää jonkun pääsemisen jonnekin.
[/aasinsilta]
Ei, en käsittele tässä itsenäisyyspäivän juhlien kutsu-huijausta. Ei siis ettenkö olisi saanut kutsua, mutta jouduin kertomaan tänäkin vuonna että jonkun pitää jäädä kotiin valvomaan kynttilöitä.
Sen sijaan juhlat, joihin kaikki jotka ovat jotakin (tai ainakaan reaali-maailma ei ole vielä iskenyt kasvoille) haluavat, on Yhdysvaltain uuden presidentin Barack Obaman virkaanastujaiset.
Los Angeles times-lehden jutun "President-elect Barack Obama's inauguration tickets elude even Hollywood A-listers" mukaan kaikki, sanan laajimmassa merkityksessä, haluavat mukaan.
Ongelma on se, että paikkoja on X määrä, mutta sisäänhaluavia on XX määrä.
Vielä suurempi ongelma on se, että sisäänhaluavat ovat sitä porukka, jotka saavat AINA paikan ihan mistä tahansa, milloin tahansa.
Tämän vuoksi tähtien apulaiset paiskivat tällä hetkellä töitä yötä päivää, että saisivat asiakkaalleen lipun. Tiedottaja Howard Bragmanin mukaan lippuja on kuitenkin erittäin vaikea saada, ja jos niitä on tarjolla, ne ovat todella kalliita; eBayssa lipuista pyydetään jo tuhansia dollareita.
Meksikossa taas on The New York Timesin mukaan hiukan samanlainen ongelma. "For More of Mexico’s Wealthy, Cost of Living Includes Guards" paljastaa että meksikolaiset ovat alkaneet panostaa siihen, että kukaan ei pääse heidän tai heidän perheensä kimppuun.
Henkivartijoita on ollut Meksikossa aina, mutta nyt heidän määränsä on kasvanut räjähdysmäisesti.
Syynä ovat hallituksen uusi tiukka linja huumerikollisia kohtaan sekä viimeaikaiset suurta kohua herättäneet kidnappaukset.
Yhdessä karmeimmista tapauksista köyhän perheen 5-vuotias poika siepattiin tavaratalon ulkopuolelta, ja kun lunnasrahoja ei maksettu, sieppaajat tappoivat hänet ruiskuttamalla happoa sydämeen.
Antropologina Colegio de la Frontera Nortessa työskentelevän Guillermo Alonso Menesesin mukaan Meksikossa on syntynyt kansallinen psykoosi kidnappausten ja tappamisten vuoksi. "Ihmiset eivät halua elää niin, ja ne jotka voivat, muuttavat pois."
Kaikki eivät kuitenkaan ole lähdössä pois, vaan ovat palkanneet itselleen henkivartijat. Nykyään on siis normaalia nähdä vaikkapa naisten kahvihetki, jota ympäröivät jääkaapin kokoiset henkivartijat.
Oletteko miettineet millaista olisi elää koko elämänsä yhdessä talossa ja sen välittömässä läheisyydessä, sillä poistuminen saattaisi merkitä kuolemaa?
BBC:n uutisten raportissa Albaniasta, "Albania's young blood feud 'hostages'", kerrotaan tällaisesta elämästä.
Albaniassa elää hallituksen toimista huolimatta edelleen paikoitellen verivelan, tai kuten paikalliset kutsuvat sitä, "Kanun"-perinne.
Sen mukaan murhatun perheellä on oikeus kostaa kenelle tahansa heitä loukanneen suvun miespuoliselle aikuiselle jäsenelle. Poikkeus on toisen omaisuus, kuten oma talo, jota Kanunin mukaan ei saa loukata.
Tämän vuoksi pelkästään uutisessa mainitussa kylässä on noin 20 lasta, joita ei uskalleta päästää kouluun, koska heidän vuokseen pelätään.
Esitellyssä tapauksessa Kole Ndrepepa tappoi teininä toisen suvun miehen riidan päätteeksi. Ndrepepa sai 15 vuoden vankilatuomion, ja yritti sen jälkeen sovittaa tekonsa toiselle suvulle. Sovinto ei kuitenkaan tyydyttänyt toista sukua, joka vaatii edelleen verta verestä.
Tämä on johtanut siihen, että perheen pojat eivät pääse kouluun.
Kanun on johtanut myös maastamuuttoihin. Pjeter Luci on 22-vuotias nuori mies, joka uskalsi poistua perheen talosta viimeksi kaksi vuotta sitten. Silloin hänen serkkunsa tappoi miehen, ja nyt surmatun miehen suku on vannonut kostoa.
Ljucin mukaan ainoa tulevaisuus hänelle on jättää Albania ja muuttaa jonnekin muualle, kauas kauas pois.
Nyt minä vuorostani lähden ja toivotan hyvää viikonloppua.
Surullinen totuus (niin lapset ja lapsenmieliset, toisinaan asiat eivät ole hauskoja vaikka ne ovat totta) on että näinhän tässä pääsikin tapahtumaan.
Siksipä taas tällainen eri blogimerkintöjen epäpyhä allianssi.
Aluksi katsaus hakusanoihin joilla tänne on eksytty eli lainatakseni suurta miestä, William Shatneria: "get a life, will ya?"
Joybabysaiko@yahoo.com
- Monet saattavat muistaa kuinka treffi-ilmoitukseeni vastasi Joy-niminen henkilö, joka esitteli itsensä Iloksi. Moni olisi saattanut hämmentyä tuollaisesta, mutta en minä, maailmaa internetistä nähnyt, uuden ajan mies.
Myönnetään että sen jälkeen on ollut hiukan hiljaista kun annoin luottokorttini numeron ja pin-tunnuksen, vaikka tililtäni onkin hävinnyt matkakuluihin rahaa, mutta tahdon uskoa että kaikki muuttuu iloksi kunhan Ilo saapuu (huomaatteko, keksin edelleenkin uusi vitsejä hänen nimestään. Tuskin jaksan odottaa että saan esitellä niitä hänelle).
Joten sanon tämän vain kerran, Joy on minun, pitäkää te muut kurjat näppinne erossa hänestä!
Ilmaisia seksi elokuvia
Hmm...yhdyssanavirhe, lapsenomainen usko siihen että netissä olisi vielä tarjolla ilmaisia lounaita, suomenkielen käyttö...jossain tuolla on tietokone, jonka lapsilukko on helppo tiirikoida auki.
Oikeasti; Helsingin Sanomien siis piti maksaa saadakseen googlen viittaamaan heihin "erotiikka"- ja "seksi"-sanojen haulla? Tuntuu että google tekee tuon jo pelottavan ilmaiseksi...
Ilmaista seksiä
Minä kerron tämän jo nyt, koska vanhempanne ilmeisesti opastivat teidät kaikesta päätellen googlettamaan myöskin "kukat ja mehiläiset".
Ei ole ilmaista seksiä. Te maksatte siitä jollain tapaa. Aina. Te ehkä kuvittelette että se oli ilmaista, mutta kun otetaan huomioon että maksoitte taksin perille, ruuan, juomat, molemmat sisään baariin, siellä juomat ja lopuksi taksin kotiin, niin kertokaa minulle miten se oli ilmaista?!...Anteeksi, mistä me taas puhuimmekaan?
Lady Sonia Blogspot
Ilmiselvä kirjoitusvirhe: tarkoitit varmaan ladysonja.blogspot.com ? Vaikutti mukavalta tytöltä, ainakin sen verran mitä saksankieltä muistan. Toivottavasti vierailu Irlannissa menee mukavasti.
Mistä viikonpäivät on keksitty
Wikipedia osaa kertoa. Ei tietenkään sitä tärkeintä, eli kuka (sensuroitu) meni keksimään sunnuntain?
Päivien viemää juonipaljastuksia, Lemmen viemää juonipaljastuksia
Päivien viemää juonipaljastuksia löytyy englanniksi Soaps.com-sivulta.
Lemmen viemää... Wikipediassa on oma sivu, ja saksaksi läydätte varmasti juoni-sivustoja (hakusanaksi: Sturm der liebe + spoilers) .
Sarjasta käydään myös juonipaljastuksia sisältäviä keskusteluja mm. Ellit-keskustelusivulla.
[aasinsilta]
Jos oli hakusanoissakin kyse jonnekin nettisivulle pääsemisestä, niin sama aihe jatkuu myös mediakatsauksessa; jonnekin pääsemisestä, sinne ei pääsemisestä ja siitä kuinka joku estää jonkun pääsemisen jonnekin.
[/aasinsilta]
Ei, en käsittele tässä itsenäisyyspäivän juhlien kutsu-huijausta. Ei siis ettenkö olisi saanut kutsua, mutta jouduin kertomaan tänäkin vuonna että jonkun pitää jäädä kotiin valvomaan kynttilöitä.
Sen sijaan juhlat, joihin kaikki jotka ovat jotakin (tai ainakaan reaali-maailma ei ole vielä iskenyt kasvoille) haluavat, on Yhdysvaltain uuden presidentin Barack Obaman virkaanastujaiset.
Los Angeles times-lehden jutun "President-elect Barack Obama's inauguration tickets elude even Hollywood A-listers" mukaan kaikki, sanan laajimmassa merkityksessä, haluavat mukaan.
Ongelma on se, että paikkoja on X määrä, mutta sisäänhaluavia on XX määrä.
Vielä suurempi ongelma on se, että sisäänhaluavat ovat sitä porukka, jotka saavat AINA paikan ihan mistä tahansa, milloin tahansa.
Tämän vuoksi tähtien apulaiset paiskivat tällä hetkellä töitä yötä päivää, että saisivat asiakkaalleen lipun. Tiedottaja Howard Bragmanin mukaan lippuja on kuitenkin erittäin vaikea saada, ja jos niitä on tarjolla, ne ovat todella kalliita; eBayssa lipuista pyydetään jo tuhansia dollareita.
Meksikossa taas on The New York Timesin mukaan hiukan samanlainen ongelma. "For More of Mexico’s Wealthy, Cost of Living Includes Guards" paljastaa että meksikolaiset ovat alkaneet panostaa siihen, että kukaan ei pääse heidän tai heidän perheensä kimppuun.
Henkivartijoita on ollut Meksikossa aina, mutta nyt heidän määränsä on kasvanut räjähdysmäisesti.
Syynä ovat hallituksen uusi tiukka linja huumerikollisia kohtaan sekä viimeaikaiset suurta kohua herättäneet kidnappaukset.
Yhdessä karmeimmista tapauksista köyhän perheen 5-vuotias poika siepattiin tavaratalon ulkopuolelta, ja kun lunnasrahoja ei maksettu, sieppaajat tappoivat hänet ruiskuttamalla happoa sydämeen.
Antropologina Colegio de la Frontera Nortessa työskentelevän Guillermo Alonso Menesesin mukaan Meksikossa on syntynyt kansallinen psykoosi kidnappausten ja tappamisten vuoksi. "Ihmiset eivät halua elää niin, ja ne jotka voivat, muuttavat pois."
Kaikki eivät kuitenkaan ole lähdössä pois, vaan ovat palkanneet itselleen henkivartijat. Nykyään on siis normaalia nähdä vaikkapa naisten kahvihetki, jota ympäröivät jääkaapin kokoiset henkivartijat.
Oletteko miettineet millaista olisi elää koko elämänsä yhdessä talossa ja sen välittömässä läheisyydessä, sillä poistuminen saattaisi merkitä kuolemaa?
BBC:n uutisten raportissa Albaniasta, "Albania's young blood feud 'hostages'", kerrotaan tällaisesta elämästä.
Albaniassa elää hallituksen toimista huolimatta edelleen paikoitellen verivelan, tai kuten paikalliset kutsuvat sitä, "Kanun"-perinne.
Sen mukaan murhatun perheellä on oikeus kostaa kenelle tahansa heitä loukanneen suvun miespuoliselle aikuiselle jäsenelle. Poikkeus on toisen omaisuus, kuten oma talo, jota Kanunin mukaan ei saa loukata.
Tämän vuoksi pelkästään uutisessa mainitussa kylässä on noin 20 lasta, joita ei uskalleta päästää kouluun, koska heidän vuokseen pelätään.
Esitellyssä tapauksessa Kole Ndrepepa tappoi teininä toisen suvun miehen riidan päätteeksi. Ndrepepa sai 15 vuoden vankilatuomion, ja yritti sen jälkeen sovittaa tekonsa toiselle suvulle. Sovinto ei kuitenkaan tyydyttänyt toista sukua, joka vaatii edelleen verta verestä.
Tämä on johtanut siihen, että perheen pojat eivät pääse kouluun.
Kanun on johtanut myös maastamuuttoihin. Pjeter Luci on 22-vuotias nuori mies, joka uskalsi poistua perheen talosta viimeksi kaksi vuotta sitten. Silloin hänen serkkunsa tappoi miehen, ja nyt surmatun miehen suku on vannonut kostoa.
Ljucin mukaan ainoa tulevaisuus hänelle on jättää Albania ja muuttaa jonnekin muualle, kauas kauas pois.
Nyt minä vuorostani lähden ja toivotan hyvää viikonloppua.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Use the force, Luke
(Kiitokseni inspiraatiosta(=muutin vähän sanajärjestystä ja lisäsin pari vitsiä) taloussanomat.fi:n kolumnistille Erkki Saksalle ja hänen kolumnilleen "Eesaun kaupat Kiinan kanssa".)
Jedi-uskonnosta tulisi tehdä virallinen kirkkouskonto Suomessa.
Syynä on nykyaikainen länsimaalainen käsitys ajasta.
Kärjistäen voisi sanoa että siinä missä me aloitamme sadut "olipa kerran...", Kaukoidässä ne alkavat "kerran tulee olemaan..."
Länsimaissa halutaan että joko että jokin asia tapahtui kauan sitten, ja me nautimme nyt sen hedelmistä, tai sitten istutimme Jokin Asia-nimisen kasvin äsken, ja mainoksen mukaan kunhan lisäämme siihen nyt veden, saamme siitä vartissa hedelmiä.
Kaukoidässä (koska poliittisesti korrekti maantiede ei kuulosta hyvältä) taas nähdään asia siten, että nyt tehdyt asiat eivät välttämättä hyödytä nykyistä sukupolvea, tai edes lapsenlapsia, mutta viimeistään sitä seuraava sukupolvi pääsee muistelemaan fiksuja iso-isovanhempia ja heidän päätöksiään.
Ero on aikakäsityksessä. Kun Kiinan pääministeriltä Zhou Enlailta kysyttiin mielipidettä Ranskan suuresta vallankumouksesta, hän vastasi että on liian aikaista sanoa.
Tästä opimme kaksi asiaa.
Ensinnäkin tästä lähtien vastatessaan kysymykseen "oliko ruoka hyvää?" kaikki saavat halvat naurut/kylmän tuijotuksen vastatessaan "on liian aikaista sanoa".
Toisekseen kiinalaisilla on erilainen kärsivällisyys. Siinä missä länsivaltiot ovat heti kapitalismin pettäessä pohtimassa oliko Karl Marx sittenkin oikeassa, ja niin joo, oikeastaan olihan siinä Neuvostoliitossa ihan hyviäkin puolia, vai mitä toverit, Kiinassa ei hötkyillä.
Siellä on edelleen kommunismi voimissaan, mutta siihen on alettu ujuttaa kapitalistisia aatteita hiljalleen.
Jos joku haluaa tietää mitä Kiinalle luultavasti tapahtuisi, jos se muuttuisi keskiyöllä 100 % kapitalistiseksi, niin sopii katsoa koilisessa ja kaakossa sijaitsevaan naapurivaltioon (minulle aikoinaan opetettiin armeijassa että siellä on opittu kaartamaan) ja miten hyvin heillä menee.
Ensi vuodelle esim. Suomen talouskasvun uskotaan olevan noin 0,5 % (lähde: Ylen talous-uutiset), kun taas Kiinalle se on "vain" 6 prosenttia (lähde: Kalevan talous-uutiset).
Yhtenä syynä tällaiseen ajatteluun voi olla Kiinassa syntynyt ajattelusuunta taolaisuus, joka opettaa mm. että mikään ei ole vakaassa tilassa vaan muuttuu, ja myös että johtajia täytyy kunnioittaa.
Suomeksi sanottuna tarjolla olisi iso kuppi höyryävää turpa-kiinni-ja-totelkaa-parempaanne-kyllä-se-tästä-vielä-suttaantuu:a.
Tiedoksi teille, jota olette kestäneet tänne asti blogia vain koska alussa luvattiin jedejä, jaksakaa vielä hetki.
Protestanttinen ja katolilainen kirkko eivät oikein sovi nykyaikaiseen talousajatteluun. Toinen lupaa suunnilleen että mitä enemmän kärsit tässä maailmassa, sitä autuaammat metsästysmaat ovat tulevassa ja toinen taas että puheella ja lahjomisella selviät mistä vaan.
Taolaisuus taas on liian hippi-aate että se voisi juurtua kunnolla juppi-maaperään.
Ratkaisu on jediismi.
Se on Tähtien Sota-elokuvissa esiteltyjen Jedi-soturien innoittama syntynyt uskonto, joka on saanut vaikutteita taoismista, buddhismista sekä Alan Wattsin ja Joseph Campbellin tuotannosta.
Siinä on siis kaikki hyvät puolet idän uskonnoista, mutta tarpeeksi kriittisyyttä että kenenkään pyrstöä (paitsi George Lucasin) ei tarvitse nuolla. Lisäksi se olisi katu-uskottava, koska jokainen oikeasti tahtoisi olla jedi-ritari, ja kaikki mukaan tulleet saisivat oman valomiekan.
Eli talous saataisiin meilläkin kasvuun yksinkertaisella lupauksella: "jos jokainen nyt antaa 110% suorituksen tänään työpaikallaan, ja sen jälkeen kuluttaa 90% tulonsa, niin kaikki saavat leikkiä töiden jälkeen kaksi tuntia valomiekoilla".
Antakaa siis padawanien tulla luokseni.
Jedi-uskonnosta tulisi tehdä virallinen kirkkouskonto Suomessa.
Syynä on nykyaikainen länsimaalainen käsitys ajasta.
Kärjistäen voisi sanoa että siinä missä me aloitamme sadut "olipa kerran...", Kaukoidässä ne alkavat "kerran tulee olemaan..."
Länsimaissa halutaan että joko että jokin asia tapahtui kauan sitten, ja me nautimme nyt sen hedelmistä, tai sitten istutimme Jokin Asia-nimisen kasvin äsken, ja mainoksen mukaan kunhan lisäämme siihen nyt veden, saamme siitä vartissa hedelmiä.
Kaukoidässä (koska poliittisesti korrekti maantiede ei kuulosta hyvältä) taas nähdään asia siten, että nyt tehdyt asiat eivät välttämättä hyödytä nykyistä sukupolvea, tai edes lapsenlapsia, mutta viimeistään sitä seuraava sukupolvi pääsee muistelemaan fiksuja iso-isovanhempia ja heidän päätöksiään.
Ero on aikakäsityksessä. Kun Kiinan pääministeriltä Zhou Enlailta kysyttiin mielipidettä Ranskan suuresta vallankumouksesta, hän vastasi että on liian aikaista sanoa.
Tästä opimme kaksi asiaa.
Ensinnäkin tästä lähtien vastatessaan kysymykseen "oliko ruoka hyvää?" kaikki saavat halvat naurut/kylmän tuijotuksen vastatessaan "on liian aikaista sanoa".
Toisekseen kiinalaisilla on erilainen kärsivällisyys. Siinä missä länsivaltiot ovat heti kapitalismin pettäessä pohtimassa oliko Karl Marx sittenkin oikeassa, ja niin joo, oikeastaan olihan siinä Neuvostoliitossa ihan hyviäkin puolia, vai mitä toverit, Kiinassa ei hötkyillä.
Siellä on edelleen kommunismi voimissaan, mutta siihen on alettu ujuttaa kapitalistisia aatteita hiljalleen.
Jos joku haluaa tietää mitä Kiinalle luultavasti tapahtuisi, jos se muuttuisi keskiyöllä 100 % kapitalistiseksi, niin sopii katsoa koilisessa ja kaakossa sijaitsevaan naapurivaltioon (minulle aikoinaan opetettiin armeijassa että siellä on opittu kaartamaan) ja miten hyvin heillä menee.
Ensi vuodelle esim. Suomen talouskasvun uskotaan olevan noin 0,5 % (lähde: Ylen talous-uutiset), kun taas Kiinalle se on "vain" 6 prosenttia (lähde: Kalevan talous-uutiset).
Yhtenä syynä tällaiseen ajatteluun voi olla Kiinassa syntynyt ajattelusuunta taolaisuus, joka opettaa mm. että mikään ei ole vakaassa tilassa vaan muuttuu, ja myös että johtajia täytyy kunnioittaa.
Suomeksi sanottuna tarjolla olisi iso kuppi höyryävää turpa-kiinni-ja-totelkaa-parempaanne-kyllä-se-tästä-vielä-suttaantuu:a.
Tiedoksi teille, jota olette kestäneet tänne asti blogia vain koska alussa luvattiin jedejä, jaksakaa vielä hetki.
Protestanttinen ja katolilainen kirkko eivät oikein sovi nykyaikaiseen talousajatteluun. Toinen lupaa suunnilleen että mitä enemmän kärsit tässä maailmassa, sitä autuaammat metsästysmaat ovat tulevassa ja toinen taas että puheella ja lahjomisella selviät mistä vaan.
Taolaisuus taas on liian hippi-aate että se voisi juurtua kunnolla juppi-maaperään.
Ratkaisu on jediismi.
Se on Tähtien Sota-elokuvissa esiteltyjen Jedi-soturien innoittama syntynyt uskonto, joka on saanut vaikutteita taoismista, buddhismista sekä Alan Wattsin ja Joseph Campbellin tuotannosta.
Siinä on siis kaikki hyvät puolet idän uskonnoista, mutta tarpeeksi kriittisyyttä että kenenkään pyrstöä (paitsi George Lucasin) ei tarvitse nuolla. Lisäksi se olisi katu-uskottava, koska jokainen oikeasti tahtoisi olla jedi-ritari, ja kaikki mukaan tulleet saisivat oman valomiekan.
Eli talous saataisiin meilläkin kasvuun yksinkertaisella lupauksella: "jos jokainen nyt antaa 110% suorituksen tänään työpaikallaan, ja sen jälkeen kuluttaa 90% tulonsa, niin kaikki saavat leikkiä töiden jälkeen kaksi tuntia valomiekoilla".
Antakaa siis padawanien tulla luokseni.
perjantai 14. marraskuuta 2008
Julmin eläin (K-18)
(Muutama juttu näin alkuun. Jos aiotte kopioida muiden juttuja, älkää nyt ainakaan Pahkasika-lehden vitsejä kopioiko.
Sen sijaan kannattaa varas--- lainata ideaa esim. Cracked.com:in jutusta "The biggest assholes in the animal kingdom", koska kaikki ovat lukeneet pahkasikoja, mutta harvat internettiä. Ai niin, ja jos joku haluaa kopioida minun juttujani, niin siitä vaan. Ei niille siltikään kukaan naura.)
Pitkästä aikaa pääsen aloittamaan Nietzsche-kortilla: "Ihminen on eläimistä julmin. Tragedioissa, härkätaisteluissa ja ristiinnaulitsemisissa hän on tuntenut olonsa parhaimmaksi maan päällä; ja kun hän keksi helvetin itselleen, katsokaas, se oli hänen todellinen taivaansa."
Tämähän ei tietenkään ole täysin totta (ainoa poikkeus siis Nietzsche-kortin käytöstä).
Kiitos peukalon, me vain olemme kehittyneet evoluutiossa tasolle, jolla me tajuamme että vaikka väkivalta ei olekaan oikein tai hyväksyttävää, niin toisinaan syyllistymme siihen.
Eläimethän kuitenkin ovat oikeasti herran valittuja luontokappaleita, jotka eivät koskaan tee pahaa toisilleen.
En tiedä tarkalleen mitä mainostoimistoa luontoäiti käyttää, mutta jos joku siellä lukee tätä, ottakaa yhteyttä; tarvitsisin vähän apua deitti-profiiliini.
Jos haluatte säilyttää vielä uskonne eläinkuntaan, kannattaa jättää tämä blogimerkintä lukematta.
Otetaan ensinnäkin muurahaiset.
Moni on varmaan syyllistynyt niiden pesien rikkomiseen tai ainakin Geneven säännöissä erikseen mainittujen kohtien rikkomiseen siepatessaan niitä lasipurkkiin.
Itse asiassa muurhaiset ovat ainoa laji ihmisen lisäksi joka tietoisesti sotii omiaan vastaan. Sodan päätyttyä hävinneen muurahaiskeon eloonjääneet joka syödään tai orjuutetaan ja muurahaisenmunat viedään pois, ja kun ne kuoriutuvat, vaihtoehtojahan siis oli kaksi.
Eli loppujen lopuksi ihan oikein niille pikku kusiaisille.
Toinen hyönteislaji (ehkä on parempi että luette tämän kohdan valot päällä päivänvalossa, nallekarhunne vieressänne vertaistukea varten ja mielellään on parempi että hyppäätte tämän kohdan yli) on Afrocimex constrictus, eli afrikkalaisista lepakoista löydetty parasiitti.
Niiden lisääntymis-elimet ovat normaalit: naarailla on vagina ja koirailla on penis.
Se, miksi lapsille ei kuitenkaan kerrota elämän faktoja tyyliin "siis katsos kun afrocimex constrictus-naaras ja afrocimex constrictus-koiras rakastuvat toisiinsa, ne...oikeastaan, kysy äidiltäsi", on suoraan johdannollinen siitä, miten noita elimiä käytetään.
Muistatteko sen varoituksen alussa? Varmasti? Kunhan tarkistin, voitte jatkaa lukemista...
Koiraat eivät (lisätkää itse lempi-verbinne tähän) penistään naaraan vaginaan, vaan (toistakaa äskeinen verbi) naaraan vatsaan, jolloin sperma menee suoraan naaraan verenkiertoon.
Afrocimex constrictus-urokset tökkivät peniksellään myös muita uroksia, ja koska niiden sperma on tappavaa muille uroksille, luonto suurimpana itsejulistautuneena humoristina tökkäsi evoluutiota eteenpäin siten, että uroksille kehittyivät ulkoiset naaraan sukupuolielimet. Sperma tappaa edelleen, mutta kiitos ulkoisen vaginan, ei enää niin usein.
Koiraat nimittäin jonkin äänenlausumattoman miehisen solidaarisuuden vuoksi tökkivät (minun lempiverbini, kuten olette saattaneet huomata) peniksiään vähemmän ulkoisiin naaraan sukupuolielimiin. Tämän vuoksi jotkin naaraat myöskin kehittävät itselleen hämäyksen vuoksi ulkoisen sukupuolielimet.
Samalla kun lisäätte äskeisen informaation listallaanne asioista, jotka poistatte muististanne heti kun se on tieteellisesti mahdollista (heti siihen "lapsuuden lempi-tv-sarjojen näkeminen vanhemmalla iällä" jälkeen), toistelette varmaankin itseksenne, että kai tällä kaikella on sentään jokin suurempi merkitys?
Itseasiassa ei. Tutkijoiden mukaan kyseessä on yksinkertaisesti yhdelle lajille kehittynyt seksuaalisen sadismin muoto.
Siirrytään ruokatikapuita eteenpäin, ja päädymme lintuihin. Käethän yleisen tiedon mukaan munivat muiden pesiin, ja niiden kuoriutuneet poikaset potkivat muut linnunpoikaset ja/tai linnunmunat pois.
Kaikki linnut eivät kuitenkaan mene näin halpaan, vaan heivaavat munan yli laidan tai hylkäävät käenpoikasen yksi pesään. Tällainen käyttäytyminen tunnetaan universaalisti myös nimellä "paha virhe".
Nimittäin tutkijat ovat kehittäneet teorian "lintumafiasta". Kaikki Kummisetä-elokuvansa nähneet tietävät miten homma siis toimii, mutta teille muille lyhyt tiivistelmä: herätessään käenhoidosta kieltäytynyt lintu voi huomata sulissaan jotain punaista, ja kun se nostaa höyheniään pikkaisen ylöspäin, se huomaa että sen jalkopäässä on sen oman lempilinnunpoikasen pää.
Tai vähintäänkin k.o. lintu hakataan, jotta se ymmärtää mikä on tarjous josta ei voi kieltäytyä.
(Koska tämä olette vielä varmaan järkyttyneitä hyönteisten parittelumenoista, en kerro miten asia hoidetaan sinisorsien parissa. Sen sijaan saatte lukea sen ihan itse wikipediasta.)
Vielä ehditte muuten lopettaa lukemisen.
Eteenpäin ruokaympyrässä, eli kissat seuraavaksi.
Kissat ovat termin MILF (Mothers I Love to...googlettakaa itse loput) alullepanijoita. Ongelma on vain se, että kissaemot eivät tule helposti kiimaan, jos niillä on jo pesue.
Sanoinko ongelma? Tarkoitin hidaste. Yleensä tätä on tavattu leijonille, mutta myös kotikissat ovat syyllistyneet siihen, että urokset tappavat kissanpennut, jolloin naaras tulee taas kiimaan.
Siltikin pidän kissoista enemmän kuin koirista.
Jätetään maa hetkeksi, ja siirrytään vesille. Delfiinejä pidetään hyvin älykkäinä ja ystävällisinä olentoina, joiden ainoa elämäntehtävä on auttaa merihätään joutuneita ihmisiä ja hyppiä vedessä. Kukaan ei kuitenkaan kerro mitä ne tekevät virastoajan ulkopuolella.
Ensinnäkin delfiiinienkin uskotaan syyllistyvän samaan kuin kissojen, eli jälkeläisten tappamiseen. Lisätvistin tuo tieto siitä, että jotkut uskovat myös delfiiniäitien tekevän näin.
Delfiinien on myös tiedetty tappavan pyöriäisiä. Syynä ei ole ruoka, koska ne eivät syö samoja kalalajeja, eikä tila, koska todisteet viittaavat siihen, että pyöriäiset on saarrettu ja sitten tapettu tökkimällä niitä. Jotkut sanovat että delfiinit myös käyttävät yliääniä, joita yleensä tarvitaan suunnistamiseen, satuttaakseen uhriaan.
Eli seuraavan kerran kun käytte delfinaariossa, teidän on parempi taputtaa tempuille kuin ette ole taputtaneet koskaan aiemmin, tai muuten...
Vielä lopuksi ihmisen lähin kumppani geneettisesti eli simpanssi. Ne harrastavat, paremman termin puuttuessa, kannibalismia.
Bonobot eli kääpiösimpanssit metsästävät ja syövät muita, pienempiä apinoita Ylen tiedeuutisten mukaan.
Lainatakseni uutisen kuvausta tällaisesta: "Metsästysretkeen osallistui simpansseista poiketen sekä naaraita ja uroksia, jotka olivat kaikki täysikasvuisia. Sopivan puussa olevan apinalauman havaittuaan ne lähestyivät sitä hiljaa puustoa pitkin 10-20 metrin korkeudella. Saaliiksi aiottujen apinoiden kohdalla ne pysähtyivät ja osa bonoboista jäi maahan puiden juurelle ikään kuin vartioon. Muut kapusivat ylös ja kävivät äkkihyökkäyksessä saaliseläinten kimppuun.
Saaliin kiinni saanut bonobo piti ruhon itsellään, vaikka muut katselivat sitä tiiviisti. Ne jakoivat kuitenkin ruhonpalasia pyytäjille ja sallivat myös muiden ottaa ruhosta palasia."
Ai mutta se kuitenkin antoi muillekin kuolleesta lajitoveristaan? No mutta sittenhän kaikki on ok.
Muistateko sen varoituksen alussa? Nyt on jo liian myöhäistä.
Sen sijaan kannattaa varas--- lainata ideaa esim. Cracked.com:in jutusta "The biggest assholes in the animal kingdom", koska kaikki ovat lukeneet pahkasikoja, mutta harvat internettiä. Ai niin, ja jos joku haluaa kopioida minun juttujani, niin siitä vaan. Ei niille siltikään kukaan naura.)
Pitkästä aikaa pääsen aloittamaan Nietzsche-kortilla: "Ihminen on eläimistä julmin. Tragedioissa, härkätaisteluissa ja ristiinnaulitsemisissa hän on tuntenut olonsa parhaimmaksi maan päällä; ja kun hän keksi helvetin itselleen, katsokaas, se oli hänen todellinen taivaansa."
Tämähän ei tietenkään ole täysin totta (ainoa poikkeus siis Nietzsche-kortin käytöstä).
Kiitos peukalon, me vain olemme kehittyneet evoluutiossa tasolle, jolla me tajuamme että vaikka väkivalta ei olekaan oikein tai hyväksyttävää, niin toisinaan syyllistymme siihen.
Eläimethän kuitenkin ovat oikeasti herran valittuja luontokappaleita, jotka eivät koskaan tee pahaa toisilleen.
En tiedä tarkalleen mitä mainostoimistoa luontoäiti käyttää, mutta jos joku siellä lukee tätä, ottakaa yhteyttä; tarvitsisin vähän apua deitti-profiiliini.
Jos haluatte säilyttää vielä uskonne eläinkuntaan, kannattaa jättää tämä blogimerkintä lukematta.
Otetaan ensinnäkin muurahaiset.
Moni on varmaan syyllistynyt niiden pesien rikkomiseen tai ainakin Geneven säännöissä erikseen mainittujen kohtien rikkomiseen siepatessaan niitä lasipurkkiin.
Itse asiassa muurhaiset ovat ainoa laji ihmisen lisäksi joka tietoisesti sotii omiaan vastaan. Sodan päätyttyä hävinneen muurahaiskeon eloonjääneet joka syödään tai orjuutetaan ja muurahaisenmunat viedään pois, ja kun ne kuoriutuvat, vaihtoehtojahan siis oli kaksi.
Eli loppujen lopuksi ihan oikein niille pikku kusiaisille.
Toinen hyönteislaji (ehkä on parempi että luette tämän kohdan valot päällä päivänvalossa, nallekarhunne vieressänne vertaistukea varten ja mielellään on parempi että hyppäätte tämän kohdan yli) on Afrocimex constrictus, eli afrikkalaisista lepakoista löydetty parasiitti.
Niiden lisääntymis-elimet ovat normaalit: naarailla on vagina ja koirailla on penis.
Se, miksi lapsille ei kuitenkaan kerrota elämän faktoja tyyliin "siis katsos kun afrocimex constrictus-naaras ja afrocimex constrictus-koiras rakastuvat toisiinsa, ne...oikeastaan, kysy äidiltäsi", on suoraan johdannollinen siitä, miten noita elimiä käytetään.
Muistatteko sen varoituksen alussa? Varmasti? Kunhan tarkistin, voitte jatkaa lukemista...
Koiraat eivät (lisätkää itse lempi-verbinne tähän) penistään naaraan vaginaan, vaan (toistakaa äskeinen verbi) naaraan vatsaan, jolloin sperma menee suoraan naaraan verenkiertoon.
Afrocimex constrictus-urokset tökkivät peniksellään myös muita uroksia, ja koska niiden sperma on tappavaa muille uroksille, luonto suurimpana itsejulistautuneena humoristina tökkäsi evoluutiota eteenpäin siten, että uroksille kehittyivät ulkoiset naaraan sukupuolielimet. Sperma tappaa edelleen, mutta kiitos ulkoisen vaginan, ei enää niin usein.
Koiraat nimittäin jonkin äänenlausumattoman miehisen solidaarisuuden vuoksi tökkivät (minun lempiverbini, kuten olette saattaneet huomata) peniksiään vähemmän ulkoisiin naaraan sukupuolielimiin. Tämän vuoksi jotkin naaraat myöskin kehittävät itselleen hämäyksen vuoksi ulkoisen sukupuolielimet.
Samalla kun lisäätte äskeisen informaation listallaanne asioista, jotka poistatte muististanne heti kun se on tieteellisesti mahdollista (heti siihen "lapsuuden lempi-tv-sarjojen näkeminen vanhemmalla iällä" jälkeen), toistelette varmaankin itseksenne, että kai tällä kaikella on sentään jokin suurempi merkitys?
Itseasiassa ei. Tutkijoiden mukaan kyseessä on yksinkertaisesti yhdelle lajille kehittynyt seksuaalisen sadismin muoto.
Siirrytään ruokatikapuita eteenpäin, ja päädymme lintuihin. Käethän yleisen tiedon mukaan munivat muiden pesiin, ja niiden kuoriutuneet poikaset potkivat muut linnunpoikaset ja/tai linnunmunat pois.
Kaikki linnut eivät kuitenkaan mene näin halpaan, vaan heivaavat munan yli laidan tai hylkäävät käenpoikasen yksi pesään. Tällainen käyttäytyminen tunnetaan universaalisti myös nimellä "paha virhe".
Nimittäin tutkijat ovat kehittäneet teorian "lintumafiasta". Kaikki Kummisetä-elokuvansa nähneet tietävät miten homma siis toimii, mutta teille muille lyhyt tiivistelmä: herätessään käenhoidosta kieltäytynyt lintu voi huomata sulissaan jotain punaista, ja kun se nostaa höyheniään pikkaisen ylöspäin, se huomaa että sen jalkopäässä on sen oman lempilinnunpoikasen pää.
Tai vähintäänkin k.o. lintu hakataan, jotta se ymmärtää mikä on tarjous josta ei voi kieltäytyä.
(Koska tämä olette vielä varmaan järkyttyneitä hyönteisten parittelumenoista, en kerro miten asia hoidetaan sinisorsien parissa. Sen sijaan saatte lukea sen ihan itse wikipediasta.)
Vielä ehditte muuten lopettaa lukemisen.
Eteenpäin ruokaympyrässä, eli kissat seuraavaksi.
Kissat ovat termin MILF (Mothers I Love to...googlettakaa itse loput) alullepanijoita. Ongelma on vain se, että kissaemot eivät tule helposti kiimaan, jos niillä on jo pesue.
Sanoinko ongelma? Tarkoitin hidaste. Yleensä tätä on tavattu leijonille, mutta myös kotikissat ovat syyllistyneet siihen, että urokset tappavat kissanpennut, jolloin naaras tulee taas kiimaan.
Siltikin pidän kissoista enemmän kuin koirista.
Jätetään maa hetkeksi, ja siirrytään vesille. Delfiinejä pidetään hyvin älykkäinä ja ystävällisinä olentoina, joiden ainoa elämäntehtävä on auttaa merihätään joutuneita ihmisiä ja hyppiä vedessä. Kukaan ei kuitenkaan kerro mitä ne tekevät virastoajan ulkopuolella.
Ensinnäkin delfiiinienkin uskotaan syyllistyvän samaan kuin kissojen, eli jälkeläisten tappamiseen. Lisätvistin tuo tieto siitä, että jotkut uskovat myös delfiiniäitien tekevän näin.
Delfiinien on myös tiedetty tappavan pyöriäisiä. Syynä ei ole ruoka, koska ne eivät syö samoja kalalajeja, eikä tila, koska todisteet viittaavat siihen, että pyöriäiset on saarrettu ja sitten tapettu tökkimällä niitä. Jotkut sanovat että delfiinit myös käyttävät yliääniä, joita yleensä tarvitaan suunnistamiseen, satuttaakseen uhriaan.
Eli seuraavan kerran kun käytte delfinaariossa, teidän on parempi taputtaa tempuille kuin ette ole taputtaneet koskaan aiemmin, tai muuten...
Vielä lopuksi ihmisen lähin kumppani geneettisesti eli simpanssi. Ne harrastavat, paremman termin puuttuessa, kannibalismia.
Bonobot eli kääpiösimpanssit metsästävät ja syövät muita, pienempiä apinoita Ylen tiedeuutisten mukaan.
Lainatakseni uutisen kuvausta tällaisesta: "Metsästysretkeen osallistui simpansseista poiketen sekä naaraita ja uroksia, jotka olivat kaikki täysikasvuisia. Sopivan puussa olevan apinalauman havaittuaan ne lähestyivät sitä hiljaa puustoa pitkin 10-20 metrin korkeudella. Saaliiksi aiottujen apinoiden kohdalla ne pysähtyivät ja osa bonoboista jäi maahan puiden juurelle ikään kuin vartioon. Muut kapusivat ylös ja kävivät äkkihyökkäyksessä saaliseläinten kimppuun.
Saaliin kiinni saanut bonobo piti ruhon itsellään, vaikka muut katselivat sitä tiiviisti. Ne jakoivat kuitenkin ruhonpalasia pyytäjille ja sallivat myös muiden ottaa ruhosta palasia."
Ai mutta se kuitenkin antoi muillekin kuolleesta lajitoveristaan? No mutta sittenhän kaikki on ok.
Muistateko sen varoituksen alussa? Nyt on jo liian myöhäistä.
tiistai 11. marraskuuta 2008
Missä on se tv joka kuuluu kansalle?
Uskon että palaamme perusarvoihin.
Enkä tarkoita moraalisia perusarvoja (en tiedä teistä, mutta minusta savunhajun saaminen pois vaatteista on sen verran vaativaa, että en koe noitarovioihin palaamista kannatettavana).
Puhun teknisistä perusarvoista.
Veikkaan että emme ole vielä nähneet romuluisten ja painavien putkitelevisioiden ratsastusta kohti auringonlaskua.
Kaikki kiteytyy valtaan ja hallintaan. Ihmiset tahtovat jokaviikkoisten Lady Dominan S/M-sessioidensa välissä kokea olevansa asioiden johdossa; että heillä on edes jonkinlaista valtaa.
Demokratia nykyaikaisessa yhteiskuntajärjestelmässä ei ole kriisissä. Se voi oikein hyvin, kiitos vaan kysymästä, oletko sinä muuten laihtunut, taidatpa olla, sano verkkoroolipelikavereillesi ja kissoillesi terveisiä, ciao baby, pitääkin lähteä tästä Kuubaan.
Henkilöt, jotka joutuvat elämään demokratiassa nykaikaisessa yhteiskuntajärjestelmässä, eivät ole niinkään kriisittömiä. He kokevat että heille luvattiin jäätelöä ja kakkua, mutta reitti kahvilaan menikin terveyskeskuksen kautta, jossa he saivat jäykkäkouristusrokotteen.
Tietty sen jälkeen luvassa oli tuuttia ja mokkaleivosta, mutta sitä jää miettimään olisiko kannattanut kysyä alunperin mistä hyvästä niitä oli luvassa?
Demokratia on vähän sama juttu: siinä on etunsa, mutta on parempi ettet kysy miksi joku oikeasti tahtoo niin kovasti päästä hallitsemaan sinua. Nurkan takana voi nimittäin olla taas reissu terveyskeskukseen.
Tämä johtaa tietynlaiseen turvattomuuden tunteeseen.
Toiset purkavat sen maalaamalla enemmän tai vähemmän laillisesti ympäristöään, jotta he voivat kutsua sitä omakseen.
Toiset hyväksyvät sen hintana mikä on maksettava, tai eivät edes tajua hintaa olevan.
Toiset perustavat nettiin addressin sen puolesta, että kantapalat pitäisi saada pois paahtoleipäpusseista.
Miten ihmeessä tämä kaikki liittyy 80-luvulla valmistettuun Saloran putkitelevisioon?
Se oli kuin keskiverto-omistajansa: yksinkertainen, kotimainen, ja se kuumeni päältä.
Kun vastaanotin ja vastaanottaja sitten kumpikin kävivät tarpeeksi kuumina, riitti että meni poistamaan television päältä mummon pelargonian ja laite toimi taas.
Jos se meni rikki, alle viisi kurssia ammattikoulussa käynyt sähköasentaja osasi vaihtaa siihen oikean osan. Tai kotikorjauksena riitti kun osasi lyödä oikeaan kohtaan tv-runkoa oikealla voimalla.
Ihminen oli tilanteen tasalla, ja hallitsi edes pientä osaa elämästään. Olihan se aika vähän, mutta toisaalta "kerjäiset = kranttuilu" ei ole toimiva yhtälö.
Nykyään meillä on entisissä akselivaltioissa valmistettuja littu-tv:itä, joista ilmoitetaan ettei tuotteen valmistaja ole vastuussa perinpohjaisesti summittaisesti tuotantoerästä valittuihin laitteisiin kohdistettujen teknisten rasitus- ja kulutuskokeiden jälkeen näyttöruudulle mahdollisesti ilmaantuvista kuolleista pikseleistä.
Lopputulos on siis vähän sama kuin jos ekaluokkalaisille opetettaisiin että 2+2 on 4, mutta koska Kurt Gödelin mukaan aksiomaattista järjestelmää ei voida osoittaa ristiriidattomaksi sen omista aksioomista lähtien, paitsi ehkä laajemmissa järjestelmissä, lopputulosta ei voida ristiriidattomasti todistaa oikeaksi, eli voi se olla myös 5.
Jos televisiosi menee rikki, et missään nimessä saa kohdistaa siihen fyysisiä toimenpiteitä, sillä herkkä elektroniikka menee entistä sekaisemmaksi. Ja jos se menee niin rikki, että se pitää viedä korjaajalle, niin ei sitä kannata korjata, eihän tässä nyt sentään missään tieteistarinassa olla. Halvemmaksi tulee ostaa uusi televisio.
Siksi kohta joku keksii alkaa tuottamaan Salora DeLuxe- (runko puusta) ja Salora DeUltraLuxe- (kanavanappulat ovat tv:ssä, ei kaukosäädintä) mallisia putkitelevisioita.
Ne tulevat olemaan isoja, raskaita, ja kuluttavat luontoa sekä sähköä.
Mutta toisaalta ne ovat yksinkertaisia, tottelevat nyrkkiä, kierrätäthän sinä jo roskasi, eli teet osasi maailmanparantamisesta ja sähköstäkin saa blingbling-pointseja.
Tietenkin ne ovat tavallista kalliimpia, mutta jos valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti, niin hinnankin on oltava kohdallaan.
Ja sinun on saatava sellainen, vaikka et oikein osaa sanoa tarkalleen miksi.
Mutta kun olet saanut sen paikoilleen, ja ensimmäisen kerran saanut sen päälle ja läimäyttänyt vähän kylkeä, olet jostain syystä onnellisempi kuin pitkään aikaan.
Enkä tarkoita moraalisia perusarvoja (en tiedä teistä, mutta minusta savunhajun saaminen pois vaatteista on sen verran vaativaa, että en koe noitarovioihin palaamista kannatettavana).
Puhun teknisistä perusarvoista.
Veikkaan että emme ole vielä nähneet romuluisten ja painavien putkitelevisioiden ratsastusta kohti auringonlaskua.
Kaikki kiteytyy valtaan ja hallintaan. Ihmiset tahtovat jokaviikkoisten Lady Dominan S/M-sessioidensa välissä kokea olevansa asioiden johdossa; että heillä on edes jonkinlaista valtaa.
Demokratia nykyaikaisessa yhteiskuntajärjestelmässä ei ole kriisissä. Se voi oikein hyvin, kiitos vaan kysymästä, oletko sinä muuten laihtunut, taidatpa olla, sano verkkoroolipelikavereillesi ja kissoillesi terveisiä, ciao baby, pitääkin lähteä tästä Kuubaan.
Henkilöt, jotka joutuvat elämään demokratiassa nykaikaisessa yhteiskuntajärjestelmässä, eivät ole niinkään kriisittömiä. He kokevat että heille luvattiin jäätelöä ja kakkua, mutta reitti kahvilaan menikin terveyskeskuksen kautta, jossa he saivat jäykkäkouristusrokotteen.
Tietty sen jälkeen luvassa oli tuuttia ja mokkaleivosta, mutta sitä jää miettimään olisiko kannattanut kysyä alunperin mistä hyvästä niitä oli luvassa?
Demokratia on vähän sama juttu: siinä on etunsa, mutta on parempi ettet kysy miksi joku oikeasti tahtoo niin kovasti päästä hallitsemaan sinua. Nurkan takana voi nimittäin olla taas reissu terveyskeskukseen.
Tämä johtaa tietynlaiseen turvattomuuden tunteeseen.
Toiset purkavat sen maalaamalla enemmän tai vähemmän laillisesti ympäristöään, jotta he voivat kutsua sitä omakseen.
Toiset hyväksyvät sen hintana mikä on maksettava, tai eivät edes tajua hintaa olevan.
Toiset perustavat nettiin addressin sen puolesta, että kantapalat pitäisi saada pois paahtoleipäpusseista.
Miten ihmeessä tämä kaikki liittyy 80-luvulla valmistettuun Saloran putkitelevisioon?
Se oli kuin keskiverto-omistajansa: yksinkertainen, kotimainen, ja se kuumeni päältä.
Kun vastaanotin ja vastaanottaja sitten kumpikin kävivät tarpeeksi kuumina, riitti että meni poistamaan television päältä mummon pelargonian ja laite toimi taas.
Jos se meni rikki, alle viisi kurssia ammattikoulussa käynyt sähköasentaja osasi vaihtaa siihen oikean osan. Tai kotikorjauksena riitti kun osasi lyödä oikeaan kohtaan tv-runkoa oikealla voimalla.
Ihminen oli tilanteen tasalla, ja hallitsi edes pientä osaa elämästään. Olihan se aika vähän, mutta toisaalta "kerjäiset = kranttuilu" ei ole toimiva yhtälö.
Nykyään meillä on entisissä akselivaltioissa valmistettuja littu-tv:itä, joista ilmoitetaan ettei tuotteen valmistaja ole vastuussa perinpohjaisesti summittaisesti tuotantoerästä valittuihin laitteisiin kohdistettujen teknisten rasitus- ja kulutuskokeiden jälkeen näyttöruudulle mahdollisesti ilmaantuvista kuolleista pikseleistä.
Lopputulos on siis vähän sama kuin jos ekaluokkalaisille opetettaisiin että 2+2 on 4, mutta koska Kurt Gödelin mukaan aksiomaattista järjestelmää ei voida osoittaa ristiriidattomaksi sen omista aksioomista lähtien, paitsi ehkä laajemmissa järjestelmissä, lopputulosta ei voida ristiriidattomasti todistaa oikeaksi, eli voi se olla myös 5.
Jos televisiosi menee rikki, et missään nimessä saa kohdistaa siihen fyysisiä toimenpiteitä, sillä herkkä elektroniikka menee entistä sekaisemmaksi. Ja jos se menee niin rikki, että se pitää viedä korjaajalle, niin ei sitä kannata korjata, eihän tässä nyt sentään missään tieteistarinassa olla. Halvemmaksi tulee ostaa uusi televisio.
Siksi kohta joku keksii alkaa tuottamaan Salora DeLuxe- (runko puusta) ja Salora DeUltraLuxe- (kanavanappulat ovat tv:ssä, ei kaukosäädintä) mallisia putkitelevisioita.
Ne tulevat olemaan isoja, raskaita, ja kuluttavat luontoa sekä sähköä.
Mutta toisaalta ne ovat yksinkertaisia, tottelevat nyrkkiä, kierrätäthän sinä jo roskasi, eli teet osasi maailmanparantamisesta ja sähköstäkin saa blingbling-pointseja.
Tietenkin ne ovat tavallista kalliimpia, mutta jos valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti, niin hinnankin on oltava kohdallaan.
Ja sinun on saatava sellainen, vaikka et oikein osaa sanoa tarkalleen miksi.
Mutta kun olet saanut sen paikoilleen, ja ensimmäisen kerran saanut sen päälle ja läimäyttänyt vähän kylkeä, olet jostain syystä onnellisempi kuin pitkään aikaan.
maanantai 10. marraskuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa LXX
Huomaaminen, että Internet-yhteytesi ei toimi - kummastuttavaa.
Tajuaminen, että langaton verkkosi pyytää sinulta salasanaa, jonka vaihdoit joskus vuosi sitten - harmittavaa.
Kyseisen salasanan täydellinen unohtaminen ja kaikkien mahdollisten kombinaatioiden läpikäyminen illan aikana - turhauttavaa.
Aamulla lehdestä lukeminen, että internet-yhteyden tarjoajallasi oli maanlaajuinen katkos, jonka vuoksi internet-yhteytesi ei toiminut, eli sotkit langattoman verkon salasanasi aivan turhaan, ja nyt edessä on taas noin puoli elämää vievä urakka, jonka aikana vuoroin kiroat ja vuoroin pyydät apua kaikilta tuntemiltasi jumaluuksilta, samalla tietenkin piiskaten itseäsi tiedolla siitä että sinunhan pitäisi olla it-alan ammattilainen, ja hiuksesi harmaantuvat kaksi viikkoa ennenaikaisesti vain koska et muistanut laittaa salasanaa varmaan paikkaan talteen viime kerralla, vaikka lupasit niin kaverillesi joka auttoi sinua - sanoinkuvaamatonta.
Tajuaminen, että langaton verkkosi pyytää sinulta salasanaa, jonka vaihdoit joskus vuosi sitten - harmittavaa.
Kyseisen salasanan täydellinen unohtaminen ja kaikkien mahdollisten kombinaatioiden läpikäyminen illan aikana - turhauttavaa.
Aamulla lehdestä lukeminen, että internet-yhteyden tarjoajallasi oli maanlaajuinen katkos, jonka vuoksi internet-yhteytesi ei toiminut, eli sotkit langattoman verkon salasanasi aivan turhaan, ja nyt edessä on taas noin puoli elämää vievä urakka, jonka aikana vuoroin kiroat ja vuoroin pyydät apua kaikilta tuntemiltasi jumaluuksilta, samalla tietenkin piiskaten itseäsi tiedolla siitä että sinunhan pitäisi olla it-alan ammattilainen, ja hiuksesi harmaantuvat kaksi viikkoa ennenaikaisesti vain koska et muistanut laittaa salasanaa varmaan paikkaan talteen viime kerralla, vaikka lupasit niin kaverillesi joka auttoi sinua - sanoinkuvaamatonta.
perjantai 7. marraskuuta 2008
Super Blog MashUp, Joko taas? eli Väliin henkilökohtaista, osa LVV + Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa VV
Kuka sanoi että rakkaus on kuollut?
Pyrkimykseni päästä eroon nykyaikaisesta mustasta surmasta eli sinkkuudesta edistyvät loistavasti.
Vastikään sain postia Saiko-nimiseltä henkilöltä. Minähän lupasin että en levittele täällä saamiani viestejä, mutta hitsi...tahdon kaikkien tietävän onnestani, joten tässä viesti kokonaisuudessaan:
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Interested in you
My name is joy am a beautiful young girl with full of love
Well, I saw your profile today at **************** gives me joy to contact you please
i will like you contact me through my e-mail adderss (joybabysaiko@yahoo.com)
At the same time i will show you my picture. Miss Joy
---------------
Kiinnostaako sinua
Nimeni on ilo olen kaunis nuori tyttö täynnä rakkautta
No, olen nähnyt profiilisi tänään ***************** antaa minulle ilon ottaa sinuun yhteyttä
kiitos i kuin otat yhteyttä minuun
my e-mail adderss (joybabysaiko@yahoo.com)
Samalla haluan osoittaa teille kuvan.
Miss Joy
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Ajatella. Tuolla jossain on ihmisnainen, joka ilmiselvästikin on oppinut kirjoittamaan englannin- sekä suomenkieltä katselemalla uudestaan ja uudestaan Tähtien Sota-elokuvista kaikkia niitä kohtauksia, joissa Yoda puhuu.
Eli ihan täsmälleen kuin minäkin aikoinaan! Mikä on todennäköisyys tuollaiselle? Oikeasti!?
Siksipä mediakatsaus keskittyy minuun, tulevaan yhteiselooni Ilon kanssa (oi kuinka meillä tulee olemaan hauskaa pitkinä talvi-iltoina ranchillamme, kun naureskelemme hänen nimestään keksimilleni vitseille) ja siinäpä se oikeastaan olikin.
Onneksi BBC kertoi aikoinaan Elbotista, eli Loebnerin palkinnon tämänvuotisesta voittajasta.
Palkinto annetaan keinoälylle, joka pystyy parhaiten vakuuttamaan 12 tuomaria siitä, että tietokoneen välityksellä käytävän keskustelun toinen osapuoli on oikeasti ihminen. Tänä vuonna Elbot onnistui vakuuttamaan kolme tuomaria siitä, että on oikea ihminen.
Jos haluatte itse keskustella Elbotin kanssa, menkää sivulle Elbot.com, mutta muistakaa hyvästellä sitten lähtiessä, niin pääsette antamaan Elbotin arvosanan, jota tarvitaan hänen kehittämisessä. Lisäksi, tiedättehän, se on kohteliasta keskustelun lopussa...
Itse opin Elbotin kanssa keskustellessani paljon erilaisista nyansseista ihmisten välillä käytävästä dialogista.
Joy, tai siis Ilo näin meidän kesken, pyysi minulta kuvia itsestäni. Koska olen vielä sitä sukupolvea, joka ei luontaisesti osaa näyttää luontaiselta, tämä saattaa tuottaa ongelmia. Tai siis olisi tuottanut ongelmia.
Tähänkin on nimittäin ratkaisu. Luin Wired-lehdestä jutun My paparazzo: Hiring a stalker is easy, ja ongelmani poistuivat.
Jutussa toimittaja Sonia Zjawinski kertoo kuinka maksamalla 500 $/tunti (n. 390 €) saa palkattua itselleen salakuvaajan, joka ottaa kuvauksen kohteesta salavihkaa kuvia silloin kuin tämä ei osaa aavistaa mitään. Eli ihan niin kuin oikea paparazzi.
Onko tästä hyötyä? Käykää itse tarkistamassa toimittajasta otetut kuvat ja sanokaa eivätkö ne näytäkin hyviltä; toimittaja on omassa turvallisessa ympäristössään eli rentona, omana itsenään, ei jännitä, ja se näkyy.
Ikävä kyllä, ja tämän olen todennut monesti, en ole kovinkaan...juurikaan...oikeastaan ollenkaan hyvännäköinen. Nyt aiheesta on tehty tutkimus, eli ainakin voin puolustautua sillä että geenit olivat minua vastaan jo heti alussa.
Brittiläisessä Telegraph-lehdessä on uutinen nimeltään attractive fathers do not pass their looks on to sons, joka vahvistaa vanhan totuuden: kauneus on pinnallista, mutta rumuus menee luuytimeen asti.
Miksi miehet eivät aina kykene tuottamaan komeita poikia on kysymys, johon ikävä kyllä ei saatu täsmällistä vastausta.
Yksi teoria tutkijoilla kuitenkin on: aiemmin luultiin että naiset valitsisivat "kauniita" miehiä, jotta tulevat jälkeläiset olisivat viehättäviä muiden mielestä. Uudemmat tutkimukset kuitenkin antavat osviittaa siitä, että naiset suosivat maskuliinisia piirteitä (l. rumia) pitkäaikaisissa parisuhteissa, eli keskivertonaamalla pärjää pitemmän päälle paremmin.
Nyt on siis pakko sanoa Joyn alkuperäiskielellä: in your face, Brad Pitt!
Kaikki tämä lupaa hienon ystävyyden alkua minulle ja Joylle, omalle Ilolleni.
Hyvää viikonloppua teille kaikille ja toivottavasti tekin löydätte rakkauden.
Pyrkimykseni päästä eroon nykyaikaisesta mustasta surmasta eli sinkkuudesta edistyvät loistavasti.
Vastikään sain postia Saiko-nimiseltä henkilöltä. Minähän lupasin että en levittele täällä saamiani viestejä, mutta hitsi...tahdon kaikkien tietävän onnestani, joten tässä viesti kokonaisuudessaan:
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Interested in you
My name is joy am a beautiful young girl with full of love
Well, I saw your profile today at **************** gives me joy to contact you please
i will like you contact me through my e-mail adderss (joybabysaiko@yahoo.com)
At the same time i will show you my picture. Miss Joy
---------------
Kiinnostaako sinua
Nimeni on ilo olen kaunis nuori tyttö täynnä rakkautta
No, olen nähnyt profiilisi tänään ***************** antaa minulle ilon ottaa sinuun yhteyttä
kiitos i kuin otat yhteyttä minuun
my e-mail adderss (joybabysaiko@yahoo.com)
Samalla haluan osoittaa teille kuvan.
Miss Joy
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Ajatella. Tuolla jossain on ihmisnainen, joka ilmiselvästikin on oppinut kirjoittamaan englannin- sekä suomenkieltä katselemalla uudestaan ja uudestaan Tähtien Sota-elokuvista kaikkia niitä kohtauksia, joissa Yoda puhuu.
Eli ihan täsmälleen kuin minäkin aikoinaan! Mikä on todennäköisyys tuollaiselle? Oikeasti!?
Siksipä mediakatsaus keskittyy minuun, tulevaan yhteiselooni Ilon kanssa (oi kuinka meillä tulee olemaan hauskaa pitkinä talvi-iltoina ranchillamme, kun naureskelemme hänen nimestään keksimilleni vitseille) ja siinäpä se oikeastaan olikin.
Onneksi BBC kertoi aikoinaan Elbotista, eli Loebnerin palkinnon tämänvuotisesta voittajasta.
Palkinto annetaan keinoälylle, joka pystyy parhaiten vakuuttamaan 12 tuomaria siitä, että tietokoneen välityksellä käytävän keskustelun toinen osapuoli on oikeasti ihminen. Tänä vuonna Elbot onnistui vakuuttamaan kolme tuomaria siitä, että on oikea ihminen.
Jos haluatte itse keskustella Elbotin kanssa, menkää sivulle Elbot.com, mutta muistakaa hyvästellä sitten lähtiessä, niin pääsette antamaan Elbotin arvosanan, jota tarvitaan hänen kehittämisessä. Lisäksi, tiedättehän, se on kohteliasta keskustelun lopussa...
Itse opin Elbotin kanssa keskustellessani paljon erilaisista nyansseista ihmisten välillä käytävästä dialogista.
Joy, tai siis Ilo näin meidän kesken, pyysi minulta kuvia itsestäni. Koska olen vielä sitä sukupolvea, joka ei luontaisesti osaa näyttää luontaiselta, tämä saattaa tuottaa ongelmia. Tai siis olisi tuottanut ongelmia.
Tähänkin on nimittäin ratkaisu. Luin Wired-lehdestä jutun My paparazzo: Hiring a stalker is easy, ja ongelmani poistuivat.
Jutussa toimittaja Sonia Zjawinski kertoo kuinka maksamalla 500 $/tunti (n. 390 €) saa palkattua itselleen salakuvaajan, joka ottaa kuvauksen kohteesta salavihkaa kuvia silloin kuin tämä ei osaa aavistaa mitään. Eli ihan niin kuin oikea paparazzi.
Onko tästä hyötyä? Käykää itse tarkistamassa toimittajasta otetut kuvat ja sanokaa eivätkö ne näytäkin hyviltä; toimittaja on omassa turvallisessa ympäristössään eli rentona, omana itsenään, ei jännitä, ja se näkyy.
Ikävä kyllä, ja tämän olen todennut monesti, en ole kovinkaan...juurikaan...oikeastaan ollenkaan hyvännäköinen. Nyt aiheesta on tehty tutkimus, eli ainakin voin puolustautua sillä että geenit olivat minua vastaan jo heti alussa.
Brittiläisessä Telegraph-lehdessä on uutinen nimeltään attractive fathers do not pass their looks on to sons, joka vahvistaa vanhan totuuden: kauneus on pinnallista, mutta rumuus menee luuytimeen asti.
Miksi miehet eivät aina kykene tuottamaan komeita poikia on kysymys, johon ikävä kyllä ei saatu täsmällistä vastausta.
Yksi teoria tutkijoilla kuitenkin on: aiemmin luultiin että naiset valitsisivat "kauniita" miehiä, jotta tulevat jälkeläiset olisivat viehättäviä muiden mielestä. Uudemmat tutkimukset kuitenkin antavat osviittaa siitä, että naiset suosivat maskuliinisia piirteitä (l. rumia) pitkäaikaisissa parisuhteissa, eli keskivertonaamalla pärjää pitemmän päälle paremmin.
Nyt on siis pakko sanoa Joyn alkuperäiskielellä: in your face, Brad Pitt!
Kaikki tämä lupaa hienon ystävyyden alkua minulle ja Joylle, omalle Ilolleni.
Hyvää viikonloppua teille kaikille ja toivottavasti tekin löydätte rakkauden.
torstai 6. marraskuuta 2008
Kalenteri on kuollut - kauan eläköön kalenteri!
Tänään, kuten kaikki varmaan tietävät, on ruotsalaisuuden päivä. Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä, mutta jostain syystä en keksi vitsejä ruotsalaisuudesta tai ruotsista. Sen sijaan jos kyse olisi maailman vihatuimmasta kansasta, hollantilaisista, minulla olisi paljonkin sanottavaa.
Ikävä kyllä kalenterista ei löydy puuteollisuuden (ajatelkaa millaiset puukenkä-markkinat meillä olisivat) harmiksi hollantilaisuuden päivää. Mikä johtaa vain yhteen johtopäätelmään.
Meidän tulee uudistaa kalenteria.
Aikoinaan kalenteri oli elintärkeä oheislaite maanviljelijöille, joiden tuli tietää milloin kylvää siemenet ja milloin kerätä sato noin yhdeksän kuukauden jälkeen (tai jotain sinnepäin. Ainoa asia mitä tiedän esim. perunan valmistumisajasta on niiden uunissapaisto-aika).
Tuo on kuitenkin merkki paitsi yhteiskunnan kehittymisestä vaeltaja-metsästäjästä maanviljelys-kulttuuriin, ja siitä pizzapuhelimen numeron lisäämiseen kännykän pikavalintoihin, myös osoitus siitä kuinka aikakaudet nykyisellään ovat menettäneet merkitystään.
Aikaisemmin joulukuu oli se kuukausi, jolloin ostettiin joulukalenteri, hankittiin lahjoja ja tehtiin jouluisia juttuja.
Nyt ensimmäiset joulukoristeet tulevat myyntiin jo lokakuussa, ja marraskuussa alkaa jo hössötys siitä kuinka "toivotuin lahja on rakkaus". Ja mikään ei sano "rakkaus" niin kuin viimeisin pelikonsoli tai hittilelu (tämän vuoden ehdokkaat muuten löydätte The Independent-lehdestä).
Nykyaikainen teknologia on myös mahdollistanut sen, että vuodenaika ei määrittele aktiviteetteja. Luisteluradat jäädytetään jo marraskuun alussa etelässäkin, kun taas jalkapallokentät pysyvät sulina lämmityksen ansiosta läpi talven.
(Tämä kaikki voi olla hämmentävää teille tulevaisuuden lukijoille, jotka käytte läpi tätä pakollisella "2000-luvun ihmeellisyyksiä, osa 1: Internetissä julkaistut ainoastaan yksiulotteiset kirjoitukset" kurssillanne, mutta kunnes keinoäly-hologrammi-opettajanne ehtii vastata teille, kerrottakoon että "luistelu" ja "jalkapallo" viittasivat fyysiseen toimintaan. Siis aikaan ennen kuin tajuttiin että urheilu sopii vain niille, jotka eivät jo ole täydellisiä).
Voisimme siis luopua joistain kuukausista täysin.
Tätä tukee Tekniikka&Talous-lehden juttu "Hidastele ja sano EI".
Se kertoo uudesta elämänlaadun parantamiseen tähtäävästä tekniikasta, jonka pääpointteina ovat työtahdin hidastaminen ja tehtävien karsiminen, mutta paremmin tekeminen.
Oletetaan siis että voisimme poistaa kaikkien joulukuuta edeltävien kuukausien nimet, ja yhdistää ne kaikki samaksi kuukaudeksi. Sanotaan nyt vaikka että lokakuu, marraskuu ja joulukuu yhdistettäisiin joulukuuksi (on tärkeää pitää tutu nimet, etteivät ihmiset mene liian sekaisin).
Aikaisemmin kun olette luvanneet tekevänne jotain joulukuussa, teillä oli 31 päivää kyseiseen suoritukseen.
Uudessa systeemissä teilla oli loka+marras+joulu eli pikaisesti laskien 92 päivää aikaa. Tietenkin päivien lukumäärä menisi uusiksi, mutta jouluaattoa voitaisiin silti juhlia, tietenkin nyt joulukuun 85.päivä.
Miettikääpä myös hetki vakavissanne sitä suklaan määrää, minkä saisitte luvallisesti syödä 85-luukkuisesta joulukalenterista.
Ja viikonpäivät...tarvitsemmeko oikeasti sunnuntaita? Se on vähän sellainen muinaisjäänne ajoilta kun joku vielä kuului kirkkoon ja jopa kävi siellä.
Eikö voitaisi sopia että perjantain ja maanantain välillä olisi yksi tosi pitkä lauantai?
Voihan se olla että alkuun nämä muutokset olisivat vaikeita ymmärtää, mutta toisaalta niistä olisi hyötyä metsäteollisuudelle kaikkien kalenterien uudelleenmuokkauksen kautta.
Se olisi vähintä mitä voisimme tehdä heidän puolestaan siitä hyvästä, että kukaan ei kuitenkaan innostuisi hollantilaisten päivästä.
Ikävä kyllä kalenterista ei löydy puuteollisuuden (ajatelkaa millaiset puukenkä-markkinat meillä olisivat) harmiksi hollantilaisuuden päivää. Mikä johtaa vain yhteen johtopäätelmään.
Meidän tulee uudistaa kalenteria.
Aikoinaan kalenteri oli elintärkeä oheislaite maanviljelijöille, joiden tuli tietää milloin kylvää siemenet ja milloin kerätä sato noin yhdeksän kuukauden jälkeen (tai jotain sinnepäin. Ainoa asia mitä tiedän esim. perunan valmistumisajasta on niiden uunissapaisto-aika).
Tuo on kuitenkin merkki paitsi yhteiskunnan kehittymisestä vaeltaja-metsästäjästä maanviljelys-kulttuuriin, ja siitä pizzapuhelimen numeron lisäämiseen kännykän pikavalintoihin, myös osoitus siitä kuinka aikakaudet nykyisellään ovat menettäneet merkitystään.
Aikaisemmin joulukuu oli se kuukausi, jolloin ostettiin joulukalenteri, hankittiin lahjoja ja tehtiin jouluisia juttuja.
Nyt ensimmäiset joulukoristeet tulevat myyntiin jo lokakuussa, ja marraskuussa alkaa jo hössötys siitä kuinka "toivotuin lahja on rakkaus". Ja mikään ei sano "rakkaus" niin kuin viimeisin pelikonsoli tai hittilelu (tämän vuoden ehdokkaat muuten löydätte The Independent-lehdestä).
Nykyaikainen teknologia on myös mahdollistanut sen, että vuodenaika ei määrittele aktiviteetteja. Luisteluradat jäädytetään jo marraskuun alussa etelässäkin, kun taas jalkapallokentät pysyvät sulina lämmityksen ansiosta läpi talven.
(Tämä kaikki voi olla hämmentävää teille tulevaisuuden lukijoille, jotka käytte läpi tätä pakollisella "2000-luvun ihmeellisyyksiä, osa 1: Internetissä julkaistut ainoastaan yksiulotteiset kirjoitukset" kurssillanne, mutta kunnes keinoäly-hologrammi-opettajanne ehtii vastata teille, kerrottakoon että "luistelu" ja "jalkapallo" viittasivat fyysiseen toimintaan. Siis aikaan ennen kuin tajuttiin että urheilu sopii vain niille, jotka eivät jo ole täydellisiä).
Voisimme siis luopua joistain kuukausista täysin.
Tätä tukee Tekniikka&Talous-lehden juttu "Hidastele ja sano EI".
Se kertoo uudesta elämänlaadun parantamiseen tähtäävästä tekniikasta, jonka pääpointteina ovat työtahdin hidastaminen ja tehtävien karsiminen, mutta paremmin tekeminen.
Oletetaan siis että voisimme poistaa kaikkien joulukuuta edeltävien kuukausien nimet, ja yhdistää ne kaikki samaksi kuukaudeksi. Sanotaan nyt vaikka että lokakuu, marraskuu ja joulukuu yhdistettäisiin joulukuuksi (on tärkeää pitää tutu nimet, etteivät ihmiset mene liian sekaisin).
Aikaisemmin kun olette luvanneet tekevänne jotain joulukuussa, teillä oli 31 päivää kyseiseen suoritukseen.
Uudessa systeemissä teilla oli loka+marras+joulu eli pikaisesti laskien 92 päivää aikaa. Tietenkin päivien lukumäärä menisi uusiksi, mutta jouluaattoa voitaisiin silti juhlia, tietenkin nyt joulukuun 85.päivä.
Miettikääpä myös hetki vakavissanne sitä suklaan määrää, minkä saisitte luvallisesti syödä 85-luukkuisesta joulukalenterista.
Ja viikonpäivät...tarvitsemmeko oikeasti sunnuntaita? Se on vähän sellainen muinaisjäänne ajoilta kun joku vielä kuului kirkkoon ja jopa kävi siellä.
Eikö voitaisi sopia että perjantain ja maanantain välillä olisi yksi tosi pitkä lauantai?
Voihan se olla että alkuun nämä muutokset olisivat vaikeita ymmärtää, mutta toisaalta niistä olisi hyötyä metsäteollisuudelle kaikkien kalenterien uudelleenmuokkauksen kautta.
Se olisi vähintä mitä voisimme tehdä heidän puolestaan siitä hyvästä, että kukaan ei kuitenkaan innostuisi hollantilaisten päivästä.
tiistai 4. marraskuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa LVIX
Tajusin tällä viikolla jotain kapitalismista ja blogeista.
Ensin kapitalismista.
Toisin kuin yleensä luullaan, tulevaisuudessa meillä ei ole vain muutamaa isoa korporaatiota, jotka hallitsevat salaperäisin siveltimenpiirroin koko maailmaa ja tarjoavat kansalle soylent greenistä tehtyä leipää ja soylent greenin valmistukseen liittyvää sirkushupia (kaikkien pitäisi jo tietää mistä soylent green ja lisäaineet E551, M4TT1 ja N00B1E on tehty, mutta ummikot voivat tsekata sen täältä).
Meillä on isoja korporaatioita, mutta meillä on enemmän pikkuruisia liikkeitä, jotka korjaavat isojen korporaatioiden virheitä.
Huomasin sen korjatessani linssien vaihdossa olleita silmälasejani (kyllä, minulla on silmälasit. Pidän niitä Clark Kent-efektin vuoksi; kun kirjoitan, minulla ei ole niitä päässäni, ja muuna aikoina käytän niitä. Täten voin käyskennellä muiden joukossa huomaamatta, ja kukaan ei tajua että salaperäinen bloggaaja olenkin minä. En vaan käsitä miten teräsmies estää omien silmälasiensa linssien sulamisen kuumakatsetta käyttäessään).
Vaihdoin linssit uusiin ketjuliikkeessä, ihan vaan siitä syystä että sain sieltä bling bling-pisteitä. Kun lasini tulivat linssien vaihdosta (pidin siis entiset kehykseni), sankani eivät tuntuneet enää oikealta päässäni.
Kävin väännyttämässä lasejani ketjuliikkeessä muutamaankin otteeseen, mutta oikeaa asentoa ei vaan saatu aikaiseksi. Muutenkin olo oli hiukan sellainen vaivaannuttava; asiakaspalvelijat olivat ihan ystävällisiä, mutta tunnelma oli hiukan sellainen että vien heidän aikaansa muilta asiakkailta.
En viitsinyt enää mennä lasieni kanssa ketjuliikkeeseen, vaan päätin käydä omassa, yksityisen omistuksessa olevassa optikko-liikkeessä.
Ensinnäkin palveluhinnastossa oli erikseen sankojen muotoilu. Hienoa, täällä siis ymmärretään miltä se tuntuu kun päässä on jotain mikä ei tunnu kuuluvan sinne ( ____________________________________________) (Jätin tyhjää tilaa että voitte itse keksiä tuohon helpon vitsin).
Toisekseen palvelu oli todella ystävällistä ja asiantuntevaa. Heti ymmärrettiin missä mennään ja mitä tehdä. Muutama säätöliike, ja sankani olivat juuri niin kuin pitääkin. Koko homma maksoi naurettavat 0,50 €.
--------------------------------------------
Nyt joku voi älähtää että "tuollaisen sankojen säätämisen pitäisi olla ilmaista!", mutta:
1. Hinnastossa luki "meiltä ostetut sangat 0 €, muualta ostetut alk. 1 €" eli sain itse asiassa alennusta.
2. Kun palvelu on maksullista, tiedät että voit vaatia palvelua. Eli vaikka siinä menisi puoli päivää, sinä maksat palvelusta, ja siten olet oikeutettu siihen. Ei tule hyväksikäyttäjän olotilaa, etkä koe että viet aikaa muilta, maksavilta asiakkailta.
3. Sopii itse kokeilla maksaa yksityisyrittäjänä vuokrat, palkat, varasto jne. ja sitten alkaa puhumaan minkä pitää olla ilmaista. Sellaista on kapitalismi, toverit, ja Kuubaan on pitkä matka kumiveneellä.
---------------------------------------------
Eli vaikka yleensä en mainosta täällä mitään, niin nyt täytyy antaa täydet pisteet ja kehoitus käydä kauempaakin Ogelin Optiikassa, suosittelen.
Sitten blogeista.
Olen innostunut hiukan seuraamaan millä hakusanoilla blogiini eksytään, ja tietty trendi on nostamassa päätään.
Aina kun kerron mitä olen saanut aikaiSEKSI, tai kyselen miten jokin asia on voinut muokkautua tuollaiSEKSI sekä kerron millaiSEKSI asustamiSEKSI koen KATOLILAISEN KOULUTYTÖN ASUN mallinuken päälle avustamiSEKSI.
Kyllä, ihmiset ovat ilmiselvästikin tavattoman kiinnostuneita pukeutumisesta (pahoittelen kirjoitusasua, näppäimistön caps lock-nappi on muuttunut välillä automaattiSEKSI).
Koen kuitenkin että tällainen luokittelu on muuttumassa vanhanaikaiSEKSI (ei perhana, odottakaas kun vaihdan näppäimistöä...)
Digitoday.fi kertoo Financial timesin jutusta, jonka sanoma on että tulevaisuudessa tietokonetta ohjataan eleillä.
Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi hiiri on jäämässä pois tietokoneen vakivarustelusta. Yksi mahdollinen kehityssuunta ovat käden ympärille kiinnitettävät sensorit, jotka havaitsevat aivojen lihaksille lähettämät signaalit.
Ajatteletteko te nyt samaa kuin minäkin? Charpy-V iskukoetta? Hienoa, että olemme samalla mieltä.
Niille teistä jotka ajattelivat "niin, mutta mitä kana tekisi toisella puolella tietä?", kerrottakoon että kyseinen koe on tapa mitata materiaalien kestävyyttä. Yksinkertaisesti sanottuna...äh, mitä hittoa, teilläkin on kuitenkin pitkät kahvitauot:
"Kokeessa käytetään 10 mm neliöpoikkileikkauksista sauvaa, johon on tehty työstetty lovi (ISO-V tai Charpy) ja sauvaa isketään tarkasti kalibroidulla heilurilla.
Heilurista koekappaleeseen sitoutunutta energiaa pidetään iskuenergian kokonaismääränä, joka jaetaan murtuneitten osien kimmoiseksi ja plastiseksi muodonmuutostyöksi, murtumisenergiaksi sekä kineettiseksi energiaksi." (Lähde: teräsrakenneyhdistys)
Mitä jos blogeja alettaisiin arvottamaan niiden aiheuttamien eleiden perusteella? Ottaisimme käyttöön tietokoneessa fyysisen lisälaitteen, jolla paitsi voitaisiin ohjata konetta eleillä, myöskin ilmaista mielide blogista?
Blogeja voitaisiin arvottaa esim. sen perusteella montako kertaa nyrkkiä lyötiin pöytään sitä luettaessa, samaan tyyliin kuin iskukokeessa mitattiin materiaalin kestävyyttä. Tai montako kertaa blogia luettaessa venyteltiin kyllästymisen merkiksi sekä montako kertaa nojattiin eteenpäin mielenkiinnosta.
Kaupallisella puolella näkisin ensimmäisenä sovelluksen käyttöönottajana aikuisviihde-alan, jossa sivustoja voitaisiin luokitella sen mukaan kuinka moni on käynyt tietyllä sivulla ja kuvia katsellessaan...ei mutta nyt kahvitunti loppui, jatketaan toiste.
Ensin kapitalismista.
Toisin kuin yleensä luullaan, tulevaisuudessa meillä ei ole vain muutamaa isoa korporaatiota, jotka hallitsevat salaperäisin siveltimenpiirroin koko maailmaa ja tarjoavat kansalle soylent greenistä tehtyä leipää ja soylent greenin valmistukseen liittyvää sirkushupia (kaikkien pitäisi jo tietää mistä soylent green ja lisäaineet E551, M4TT1 ja N00B1E on tehty, mutta ummikot voivat tsekata sen täältä).
Meillä on isoja korporaatioita, mutta meillä on enemmän pikkuruisia liikkeitä, jotka korjaavat isojen korporaatioiden virheitä.
Huomasin sen korjatessani linssien vaihdossa olleita silmälasejani (kyllä, minulla on silmälasit. Pidän niitä Clark Kent-efektin vuoksi; kun kirjoitan, minulla ei ole niitä päässäni, ja muuna aikoina käytän niitä. Täten voin käyskennellä muiden joukossa huomaamatta, ja kukaan ei tajua että salaperäinen bloggaaja olenkin minä. En vaan käsitä miten teräsmies estää omien silmälasiensa linssien sulamisen kuumakatsetta käyttäessään).
Vaihdoin linssit uusiin ketjuliikkeessä, ihan vaan siitä syystä että sain sieltä bling bling-pisteitä. Kun lasini tulivat linssien vaihdosta (pidin siis entiset kehykseni), sankani eivät tuntuneet enää oikealta päässäni.
Kävin väännyttämässä lasejani ketjuliikkeessä muutamaankin otteeseen, mutta oikeaa asentoa ei vaan saatu aikaiseksi. Muutenkin olo oli hiukan sellainen vaivaannuttava; asiakaspalvelijat olivat ihan ystävällisiä, mutta tunnelma oli hiukan sellainen että vien heidän aikaansa muilta asiakkailta.
En viitsinyt enää mennä lasieni kanssa ketjuliikkeeseen, vaan päätin käydä omassa, yksityisen omistuksessa olevassa optikko-liikkeessä.
Ensinnäkin palveluhinnastossa oli erikseen sankojen muotoilu. Hienoa, täällä siis ymmärretään miltä se tuntuu kun päässä on jotain mikä ei tunnu kuuluvan sinne ( ____________________________________________) (Jätin tyhjää tilaa että voitte itse keksiä tuohon helpon vitsin).
Toisekseen palvelu oli todella ystävällistä ja asiantuntevaa. Heti ymmärrettiin missä mennään ja mitä tehdä. Muutama säätöliike, ja sankani olivat juuri niin kuin pitääkin. Koko homma maksoi naurettavat 0,50 €.
--------------------------------------------
Nyt joku voi älähtää että "tuollaisen sankojen säätämisen pitäisi olla ilmaista!", mutta:
1. Hinnastossa luki "meiltä ostetut sangat 0 €, muualta ostetut alk. 1 €" eli sain itse asiassa alennusta.
2. Kun palvelu on maksullista, tiedät että voit vaatia palvelua. Eli vaikka siinä menisi puoli päivää, sinä maksat palvelusta, ja siten olet oikeutettu siihen. Ei tule hyväksikäyttäjän olotilaa, etkä koe että viet aikaa muilta, maksavilta asiakkailta.
3. Sopii itse kokeilla maksaa yksityisyrittäjänä vuokrat, palkat, varasto jne. ja sitten alkaa puhumaan minkä pitää olla ilmaista. Sellaista on kapitalismi, toverit, ja Kuubaan on pitkä matka kumiveneellä.
---------------------------------------------
Eli vaikka yleensä en mainosta täällä mitään, niin nyt täytyy antaa täydet pisteet ja kehoitus käydä kauempaakin Ogelin Optiikassa, suosittelen.
Sitten blogeista.
Olen innostunut hiukan seuraamaan millä hakusanoilla blogiini eksytään, ja tietty trendi on nostamassa päätään.
Aina kun kerron mitä olen saanut aikaiSEKSI, tai kyselen miten jokin asia on voinut muokkautua tuollaiSEKSI sekä kerron millaiSEKSI asustamiSEKSI koen KATOLILAISEN KOULUTYTÖN ASUN mallinuken päälle avustamiSEKSI.
Kyllä, ihmiset ovat ilmiselvästikin tavattoman kiinnostuneita pukeutumisesta (pahoittelen kirjoitusasua, näppäimistön caps lock-nappi on muuttunut välillä automaattiSEKSI).
Koen kuitenkin että tällainen luokittelu on muuttumassa vanhanaikaiSEKSI (ei perhana, odottakaas kun vaihdan näppäimistöä...)
Digitoday.fi kertoo Financial timesin jutusta, jonka sanoma on että tulevaisuudessa tietokonetta ohjataan eleillä.
Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi hiiri on jäämässä pois tietokoneen vakivarustelusta. Yksi mahdollinen kehityssuunta ovat käden ympärille kiinnitettävät sensorit, jotka havaitsevat aivojen lihaksille lähettämät signaalit.
Ajatteletteko te nyt samaa kuin minäkin? Charpy-V iskukoetta? Hienoa, että olemme samalla mieltä.
Niille teistä jotka ajattelivat "niin, mutta mitä kana tekisi toisella puolella tietä?", kerrottakoon että kyseinen koe on tapa mitata materiaalien kestävyyttä. Yksinkertaisesti sanottuna...äh, mitä hittoa, teilläkin on kuitenkin pitkät kahvitauot:
"Kokeessa käytetään 10 mm neliöpoikkileikkauksista sauvaa, johon on tehty työstetty lovi (ISO-V tai Charpy) ja sauvaa isketään tarkasti kalibroidulla heilurilla.
Heilurista koekappaleeseen sitoutunutta energiaa pidetään iskuenergian kokonaismääränä, joka jaetaan murtuneitten osien kimmoiseksi ja plastiseksi muodonmuutostyöksi, murtumisenergiaksi sekä kineettiseksi energiaksi." (Lähde: teräsrakenneyhdistys)
Mitä jos blogeja alettaisiin arvottamaan niiden aiheuttamien eleiden perusteella? Ottaisimme käyttöön tietokoneessa fyysisen lisälaitteen, jolla paitsi voitaisiin ohjata konetta eleillä, myöskin ilmaista mielide blogista?
Blogeja voitaisiin arvottaa esim. sen perusteella montako kertaa nyrkkiä lyötiin pöytään sitä luettaessa, samaan tyyliin kuin iskukokeessa mitattiin materiaalin kestävyyttä. Tai montako kertaa blogia luettaessa venyteltiin kyllästymisen merkiksi sekä montako kertaa nojattiin eteenpäin mielenkiinnosta.
Kaupallisella puolella näkisin ensimmäisenä sovelluksen käyttöönottajana aikuisviihde-alan, jossa sivustoja voitaisiin luokitella sen mukaan kuinka moni on käynyt tietyllä sivulla ja kuvia katsellessaan...ei mutta nyt kahvitunti loppui, jatketaan toiste.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
