perjantai 31. lokakuuta 2008

Super Blog MashUp, part deux eli Väliin henkilökohtaista, osa LVIV + Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa VIV

Koska viime kerrasta on niin, niin, niin pitkä aika että luultavasti en enää edes tietäisi miten...ai me puhummekin nyt blogistani.

Koska siis en ole tällä viikolla juurikaan ehtinyt päivittelemään blogiani, on aika ottaa käyttöön taas vanha kunnon sekoita/ravista-käsittely eli koko rahanne edestä hupia (katsotaan kauanko kestää ennen kuin ensimmäinen älähtää "heh, mehän ei makseta tästä mitään, joten...Hei!").

Kävin eilen parturi-kampaajallani. Tai siis hän oli varattu, ja kainuulaisen korpimaiseman mieleentuovaa pehkoani pääsi kynimään hänen poikaystävänsä.

(Olen muuten havainnut, että heterot miespuoleiset parturikampaajat pääsevät käsittelemään enemmän pusikkoa kuin muut miehet.

He ovat varmaan päässeet moneen pehkoon käsiksi.

Jos heidän kähertimensä osaisivat puhua, mitä tarinoita ne kertoisivatkaan.

Mikään karvoituksen alue ei varmaan jää heille tuntemattomaksi.

Heillä on aina sopiva väline sopivaan puskaan.

Jos ihmettelette tuota äskeistä puujalkamarssi-vitsien sumaa, niin se johtuu siitä, että annoin eilen viimeinkin periksi, ja lisäsin blogini avainsanaksi "huumori".

Panostin siis vitsi-futuureihin.

Shorttasin sketseihin.

Lunastan pissa/kakkajuttu-optioni.

...Voi hyvä laupias taivassatama miten likaiselta minusta nyt tuntuu...)

Ainoat sanat jotka lausuttiin tukkani uudelleenmuotoilun yhteydessä olivat "koneella" ja "ylöspäin? Kyllä."

Sanat jotka tahtoisin lausua tukkani uudelleenmuotoilun jälkeen eivät mahdu tähän.

Lyhyt kuvaus lopputuloksesta voisi olla "Etsintäkuulutus - kuvassa oleva mies on paennut Siperian gulagilta syötyään itselleen umpiroudan läpi salatunnelin. Ihmisiä pyydetään olemaan lähestymättä miestä, sillä todistajien mukaan mies ärsyyntyy siitä kun joku tulee häntä 500 metriä lähemmäksi ja hän haisee pahalle. Viranomaiset pitävät häntä erittäin vaarallisena, tyhmänä ja rumana."

Mutta sitten jotain aivan muuta.

Kävin taas huvin vuoksi tarkistamassa millä hakusanoilla tähänkin blogiin on eksytty, ja poistuttu pikaisesti kun on huomattu että googlen lupaamia alastonkuvia luistelija-lahjakkuuksista ei olekaan.

Pitääkseni aiheen mielenkiintoisena, mediakatsaus liittyy nyt joihinkin näistä hakusanoista eli ensin hakusana jolla tänne tultiin, ja sitten aiheeseen liittyvä juttu mediasta.

Supervoimat - Scientific American haastatteli E. Paul Zehriä, kinesiologian ja neurotieteiden apulaisprofessoria liittyen häneen uuteen kirjaansa "Becoming Batman: The possibility of a superhero".

Jakovuorossa olisi nyt hyviä ja huonoja uutisia liittyen supervoimiin.

Hyvät uutiset ovat että tuollaisella 10-12 vuoden harjoittelulla teistä voisi tulla paitsi hyvin lihaksikas, myös loistava kymmenottelija sekä tietenkin itsepuolustus-ekspertti.

Paitsi tietenkin jos haluatte oppia niin hyväksi, että OIKEASTI pärjäätte (yleensä itsepuolustuskursseilla opetetaan että paras puolustustekniikka on 200 metrin aidat huitsin hiiteen tappelupaikalta) kun joku hyökkää kimppuunne, niin sitten 15-18 vuotta.

Huonot uutiset ovat että tuollainen treenaus ja pahaa vastaan taistelu aiheuttavat keholle ja mielelle niin suuret rasitukset, että vaaditaan ihme että jaksatte kovinkaan kauan.

Tulevaisuuden työpaikat - Aiheesta löytyy sattumalta hyvä juttu "Näiltä aloilta löytyy yhä töitä" Taloussanomista.

Tiivistettynä: jos haluatte varmasti saada työpaikan, lukekaa lääkäriksi tai terveydenhoitajaksi tai opiskelkaa jotain muuta terveydenalaan liittyvää.

Bonuksena saatte aloittaa aamu-vastaanoton terveyskeskuksessa huutamalla "kuulkaas enot ja mummot! Jokikinen joka on juonut 3-5 kuppia pannujauhettua sumppia ennen kello 0800, ja nyt on täällä valittamassa että masu on pipi, älkää antako ulko-oven lyödä kihtistä persaustanne matkalla apteekkiin ostamaan närästyspillereitä!" (Tositarina. Älkää vaan kysykö mistä tiedän.)

Jos ette varmasti halua työpaikkaa, niin kannattaa alkaa opiskella ihan mitä tahansa alaa joka vaatii luovuutta.
Tämä koskee media-taidetta, kuvataidetta, tanssitaidetta, (laita oma termi tähän)taidetta sekä oikeastaan mitään mihin tarvitaan yliopisto-opintoja ja/tai korkeampi ammattikorkeakoulutus.

Jep, olemme palaamassa takaisin kivikaudelle, koska netistä löytyy jo ihan mitä tahansa ilmaiseksi, mukaanlukien:

Perjantai-seksi - kysyin asiantuntija-ystävältäni (hän on siis joku, joka on ollut naisen kanssa. Siis oikean sellaisen. Hän ei vieläkään ole suostunut kertomaan millaista se on) onko tämä jotenkin parempaa kuin muina viikonpäivinä harjoitettu seksi tai onko tämä ainoa turvasana-vapaa viikonpäivä, mutta ei hänkään keksinyt tälle selitystä.

Sen sijaan kun kirjoitamme tuon samaisen tekstin englanniksi "friday + sex" googleen, löydämme sivun BlondeSense: Obligatory Friday Sex Post (jonain päivänä vielä kirjoitan lupaamani "Miten etsin pornoa netistä"-oppaan blogiini. Ihmiset tuntuvat olevan sen verran puutteessa. Oppaan siis.)

Siellä kerrotaan mm. tutkimuksesta, jonka mukaan heteroseksuaaliset miehet pärjäävät parhaiten suunnistuksessa, kun taas huonoiten pärjäävät...heteroseksuaaliset naiset.
Ei...pidä...sanoa...helppoa...vitsiä.

Löysin muuten tällä haulla muitakin mielenkiintoisia osumia, mutta minun pitää tutkia vielä niitä vielä. Kotonani. Illalla. Siis ihan vaan tieteellisessä mielessä.

Loppukevennyksenä vielä:

Pokeripöydän rakennus - in internet we have this thing called "englanninkieli": Build a poker table.

Days of our lives juonipaljastukset - Kokeile ensi kerralla "päivien viemää juonipaljastuksia". Päädyt vaikka sivulle nimeltään Salemissa:
"Belle rakastele Shawnin kanssa mutta hänen ajatuksena ovat Philipissä." Ennen kuin tuomitsemme Belleä, niin miettikäämme omalta kohdaltamme kuinka monesti itse olemme ajatelleet Philipiä vaikka olemme olleet Shawnin kanssa?

Kiitos ja hyvää viikonloppua kaikille, myös googlettajille.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

You like me. You really, really like me!


Alcinoe Ajan sirpaleet-blogissaan on päättänyt palkita minut tällä:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.

4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.


Alkuperäinen palkinto löytyy tästä blogista.

Nyt on aika siis antaa palkintoa eteenpäin. Sanon jo tässä vaiheessa että valinta oli todella vaikea, ja toivoisin voivani jakaa enemmänkin näitä, mutta elämä on kovaa, tuomariäänistä ei saa valittaa ja kahvini jäähtyy koko ajan.

Eli voittajat epämääräisessä järjestyksessä:

1) Helsingin taivaan alla
Piatta onnistuu yhdistämään blogissaan kuvan ja tekstin saumattomasti yhteen, ja toisinaan kuva ON teksti. Kirjoitukset vaihtelevat asiatekstistä päivänkuulumisiin, mikä takaa blogin tuoreuden.

2) Domus Perkele
Tea on paitsi lahjaimpia tietämiäni piirtäjiä, myöskin omaa kieroutuneen huumorintajun. Tämä yhdistelmä on välillä saanut aikaan kiivastakin keskustelua hänen blogissaan, sekä sellaisia komiikan yksittäisiä kiteytymiä, että Spedekin jää kakkoseksi.

3) Malmin polgara tarinoi
Polgaralla juttua riittää ja päivitystahti on uskomaton, nimittäin päivittäin. Ote on persoonallinen, ja lukija pääsee läheltä seuraamaan kirjoittajan elämää sekä ikuista taistelua taksojen kanssa (jonain päivänä, taksot, jonain päivänä...)

4) Mystiina
Ei ehkä anatomisesti oikeaoppisinta, ei aina loppuvitsiä sisältävää, eikä Karvinen esiinny kuvissa läheskään ollenkaan, mutta toista yhtä sympaattista ja henkilökohtaista vesivärikuvitettua blogia ei ihan heti löydy.

5) MK Comics & Art
En tiedä onko se taidetta, mutta tiedän mistä itse pidän. Täältä käyn aina nappaamassa tietokoneelleni taustakuvat ja käyn lepuuttamassa visuaalista silmääni.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Väliin henkilökohtaista, osa LVIII

Koska talvipakkaset alkavat lähestyä, ja minun asemassani oleva henkilö ei voi muuta kuin seurata aikaansa, joudun olemaan pari seuraavaa päivää internetin ulottumattomissa.

Tällä hetkellä käytössäni olevat pipot ovat nimittäin niin viime kautta, että katu-uskottavuuteni Milanon ja Pariisin huudeilla vaatii uudistumista. Ja jos luulitte että keskiverron huippumuotia edustavan päänlämmittäminen vuoraaminen foliolla on helppoa ilman että decour kärsii, niin siinä erehdytte.

Palataan siis asiaan heti kun Venuslaisten aivosäteet on saatu tämänkin talven osalta blokattua.

torstai 23. lokakuuta 2008

Tai ainakin isommat tuopit (studio-versio) K-15

Yhteiskunta säästyisi monelta harmilta, ja se tulisi sille pitkällä tähtäimellä halvemmaksi, jos miehille suorittaisiin valtion kustannuksella peniksenpidennysleikkaus 18-vuotislahjana.

Tai ainakin isommat tuopit (ohjaajan versio) K-18

(Kunniaa taas jaossa oikeaan osoitteeseen: 30 sivua mainoksia ennen sisällysluetteloa, ja 130 sivua siitä ennen kuin tuli ensimmäinen toimitettu juttu vastaan, mutta olihan se sen arvoista. Details-lehden juttu "Is being well hung the key to happiness?" oli tämän turinan lähtökohtana.)

Onko koolla oikeasti merkitystä?

Jos muuten kysytte nyt viattomasti "ai minkä?" niin te olette AIVAN väärässä blogissa. Menkää nyt kun vielä voitte. Lähtekää ja yrittäkää säilyttää tuo erityisyys mikä teillä on, niin kauan kuin kykenette. Me odottelemme teitä täällä vielä kun maailma on vienyt erityisyytenne teiltä.

Jos kysyitte "viattomasti" ääneen "ai minkä?", olette AIVAN oikeassa blogissa (paitsi jos ihmettelitte minne subjekti oikein oli jäänyt tuosta lauseesta. Silloin olette TODELLA väärässä blogissa).

Asiasta on itse asiassa kolme eri koulukuntaa.

Ensimmäisen koulukunnan näkökulman esilletuomiseksi lainaan kommenttia eräästä lempielokuvastani, jonka tarkkaa nimeä en muista, mutta kyseessä oli alkuperäisen elokuvan 15:s jatko-osa eli hyvin suosittu elokuva, saatatte jopa tunnistaa sen itsekin: "Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kylläkylläkylläkylläkyllä. Voi luoja, kylläääääääää!!!"

Toinen koulukunta taas on ottanut aivan erilaisen näkökulman aiheeseen. Käytän tässäkin äsken mainitsemaani elokuvaa, koska paitsi osuvaa kommentointia, myös sen tietyt aspektit tavallaan liittyyvät käsiteltävään aiheeseen: "Oi ei. Oi ei. Oi ei. Oieioieioiei. Oi ei. Oi ei. Oi ei."

Kolmas koulukunta taas on ottanut neutraalin kannan asiaan, ja ei itse asiassa voi vähempää välittää koko asiasta. Tosin jos elokuviin on luottaminen, myös jo nyt käsiteltyyn, niin tämän koulukunnan mielipide ei ole lopullisesti sinetöity, ja se muuttuu hyvin nopeasti jos/kun putkimies tai pizzakuski tulee.

Ajatuksenkulkumme on kuitenkin tavallaan väärä. Olemme ottaneet lähtökohdaksi vastakkaisen sukupuolen, emmekä sitä sukupuolta jota asia oikeasti koskettaa.

Jotta, ja nyt oletan paitsi että kahvitauot ovat pitempiä torstaisin, myös että joku vastakkaisen sukupuolen edustaja vielä oikeasti lukee tätä, voisitte ymmärtää miestä, seuraavaksi pieni (okei, huono sanavalinta) psykologinen katsaus miehen mieleen.

Kaikki miehet, joille tämä on jo tuttua, voivat kelata sivua alas ja hyräillä samalla Black Sabbathin "Ironman"-kappaletta, niin kuin yleensäkin ihan minkä tahansa median tarjoaman tylsän kohdan aikana.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Me tiedämme, että yleisesti ottaen pidätte meistä tällaisina, eikä koolla ole suurimmalle osalle teistä merkitystä. Me myös tiedämme, että jos pistämme kätemme laatikkoon jossa on tutkimuksia ihmisen seksuaalisuudesta, käteemme osuu varmasti tutkimus joka vahvistaa tämän.

Emme me halua omistaa isompaa pelkästään teidän vuoksenne. Me haluamme isomman muiden miesten vuoksi.

Toisin kuin Jerry Seinfeld aikoinaan kertoi, miehet eivät menneet kuuhun siksi, että voisivat sitten yrittää pokata naisia sanomalla "moi, kävin äsken kuussa, näitkö minut siellä?" (no ainakaan yksinomaan siksi).

Miehet menivät sinne koska sinne on niin hitsin vaikea päästä, ja koska heillä oli mahdollisuus päästä sinne. Tämäkin oli vain kuorrutusta varsinaiseen syyhyn: koska moni ei pääse.

Astronautit ovat puolijumalia kuolevaisten miesten keskuudessa, koska he kävivät siellä minne normaalit miehet eivät koskaan tule ulottumaan.

Astronauttien ei koskaan baarissa tarvitse maksaa omia Sex on the beach-drinkkejään (jotka he tietenkin muita vitsikkäämpinä tilaavat jäillä eli "on the rocks"), koska muut miehet eivät anna halpamaisen valuutan liata jumalaisia sormia, jotka ovat koskettaneet taivasta.

Ei, siihen ei liity...juurikaan...mitään homoseksuaalista. Miehet vaan kunnioittavat suuresti sitä kun toisella on jotain mitä heillä ei ole, ja tuskin koskaan tulee olemaan. Se on luonnon oma hassu henkinen kaulapanta, joka estää miehiä syöksymästä toistensa kurkkuun heti näköetäisyydeltä.

Jos ette vieläkään usko, suosittelen lukemaan British Jourmal of Urology-yhdistyksen vuoden 2006 raportin, jossa mainitaan mm. kuinka "esihistorialliset luolissa-asujat liittivät vahvuuden ja voiman symbolisesti peniksen kokoon, kuten myös viriiliyden ja hedelmällisyyden".
----------------------------------------------------------------------------------------------
Koolla on siis merkitystä muuallakin kuin pohdittaessa laitetaanko se sanan "olohuone" eteen.

Erityisen tärkeää on huomioida kuitenkin se fakta, että koko ei missään nimessä ole suhteessa käyttöön.

Asia kiteytyy oikeasti vähän samaan tapaan kuin päivänpolttavissa geopoliittisissa kysymyksissä: "voi olla että meillä on ydinase, ja voi olla että meillä ei ole ydinasetta, mutta hitsi vieköön jos me ei käyttäydytä kuin ylimieliset p*askiaiset teitä n*rttuja kohtaan. Nyt v***u polvillenne siitä ja poistakaa meidät matkustus- ja pakotelistaltanne, l*tukat!"

Vaikka miten koirat tekisivät tarpeensa kintuillenne valojen vaihtumista odotellessa, vaikka miten autot ajaisivat lätäkön yli ja kastelisivat teidät valojen vaihtuessa odotellessa, vaikka kuinka myöhästyisitte ainoasta bussista tuntiin koska valot eivät vaihtuneet ajoissa, ja vaikka ette saaneetkaan sitä unelmienne työpaikkaa koska haisitte kuselta, tulitte märissä vaatteissa ja vieläpä myöhässä, millään tällä ei ole merkitystä.

Vain koska teillä on housuissanne teräksenluja, toisesta päästä paksumpi kuin toisesta oleva useamman tuuman pituinen esine...joka ei siis ole rautanaula.

Kysykää vaikka keneltä tahansa multikansallisen korporaation toimitusjohtajalta, vaihtaisiko hän kovapalkkaisen & vaikutusvaltaisen työnsä nudistirannan kahvilanpitäjän, joka pystyy tuomaan kerralla pöytään kuusi kuppia kahvia ja 12 munkkirinkeliä, virkaan.
Hän luultavasti valehtelisi teille, mutta kun kukaan ei ole paikalla, maailman surullisin näkymä nimeltään "mies, mittanauha ja mittaamattomat kyyneleet" asettuisi taas paikoilleen.

Ratkaisu nuorten miesten masennukseen voi oikeasti olla toisinaan kiinni viidestä ylimääräisestä tuumasta.
Paljonko yhteiskunta mahtaisi säästää kustantamalla peniksenpidennysleikkauksen halukkaille 18-vuotiaille, eikä joutuisi tuhlaamaan tämän jälkeen rahaa näiden syrjäytyneisyyden ehkäisemiseksi? Uskokaa pois, kukaan joka joutuu tilaamaan erikseen "omaa kokoaan" olevia kondomeita ei tasan tarkkaan yritä eristäytyä yhteiskunnasta.

Joojoo, pidennysleikkaus voi lopulta jättää tunnottomaksi ja impotentiksi, mutta hei: matka sinne oli varmasti sen arvoinen.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Väliin henkilökohtaista, osa LVII

Kolme dialogia, joita ei, ja en kykene painottamaan tätä tarpeeksi, ei ole käyty läpi deitti-ilmoitukseni yhteydessä. Ihan tosi.

Yksi.

- Aluksi tähän ilmoitukseen pitää laittaa seksuaalinen suuntautuminen ja mitä haet.
- Heteroseksuaali ja naisia, kiitos.
- Hah, tiesinhän mä! Pojat on mulle tuopit velkaa!
- Anteeksi niin mitenkä?
- No me tässä ei oltu aivan varmoja poikien kanssa kumpaan suuntaan sinä oikein olet kallellaan.
- Täh? Miten niin? Kyllähän te tiedätte että minä olen hetero!
- ...Jooo....
- No mitä?!
- No...no...no...Me ei olla koskaan nähty sinua naisen kanssa...ja sinä tykkäät leipomisesta.
- Mitä ihmettä se tähän liittyy? Minähän olen selittänyt monesti että pornoa saa netistä ja minä nyt vaan tykkään leipoa.
- Hei, ihan miten vaan, me vaan luultiin...
- Herranjestas teidän kanssa. Minä haen lisää juotavaa, otatko saman?
- Joo, minun pitää vaan soittaa yksi puhelu tässä samalla.
- Okei, tulen kohta takaisin. Kaiken maailman uskomuksia :mutinaa:...
- Haloo? Muistatko kun vuokrattiin 300 ja katsottiin se porukalla, ja...joo just se ilta...se ilmeisesti sittenkin oli oikeasti "innostunut" erikoisefekteistä. Ei, tietenkään me ei edelleenkään anneta sen pestä meidän selkiä saunan jälkeen. No nyt se tulee takaisin, me jatketaan tämän deitti-ilmoituksen tekemistä.

Kaksi.

- Kato kyllä nykyaikaisessa deitti-ilmoituksessa pitää olla kuva.
- Jotenkin vaan arveluttaa, en minä ole niin kuvauksellinen...
- Ei ei ei kun mene vaan siihen seinän eteen, ja otetaan sinusta parit fotot.
- Ai tähän näin?
- OLE SEINÄ! KOE SEINÄ! TULE SEINÄKSI! SEINÄTY! SEINITY! SEINÄMÄ! SEINÄHULLU! SEINÄJOKI! SEINÄJOEN MAILAJUSSIT!
- Häh?
- Ai anteeksi, taisin vähän innostua....
- Juu ei se mitään. Pitäisikö minun hymyillä vai pidänkö normaalin ilmeen?
- NÄYTÄ SILTÄ KUIN HALUAT HYMYÄ! SINÄ VAADIT HYMYÄ! JUST NOIN! JUST NOIN! HYMYÄ! HYMYÄ! NÄYTÄ ETTÄ OLET HYMYLUTKA JOKA VAIN HALUAA HYMYÄ HYMYN PERÄÄN! HYMYÄ!
- Mikä sinua vaivaa?
- Anteeksi, jotenkin vaan tilanne vie mukanaan...hymyile ihan tavallisesti ja ota seiso niinkuin normaalisti.
- Ai jotenkin näin?
- JUST! JUST! JUST! JUST NOIN! ÄLÄ LIIKU! PYSY JUURI NOIN! NÄYTÄ KAMERALLE! NÄYTÄ KAMERALLE! ANNA KAMERAN NUOLLA KEHOASI KUIN 10 MEGAPIKSELIN KAKSIHAARAINEN LOHIDIGIKÄÄRMEENKIELI! JUST NOIN! KYLLÄ! LÄHDE VAAN KÄVELEMÄÄN! LÄHDE VAAN KÄVELEMÄÄN! POIS POIS POIS! JUOKSE! JUOKSE VAAN! KAMERA SEURAA!

Kolme.

- Oho.
- Ajattelin ihan samaa.
- Oon kyllä nähny isoja, mutta tuo on kyllä isoin mitä oon nähny.
- Ei se nyt niin iso ole...
- Eikun oikeesti, harvemmin on noin isoa saanut nähdä.
- Minusta se on kyllä ihan normaalin kokoinen...
- Normaalin? Ei tuo kyllä normaalia oo nähny. Tuohan on valtava!
- Joo, kyllä tuo on ihan erikokoinen kuin mitä muilla on.
- Hei, se on otettu pois kontekstistä, siihen verrattuna se on ihan normaali.
- En tiiä mikä se konteksti on mutta onhan tuo jumalattoman kokonen.
- Tuntuu että se tulee kuvasta ulos, raamit vaan kaulalla...
- Hei, nyt riittää! Minun pääni on sopusuhtainen ja keskikokoinen suhteutettuna loppukehoon! Se ei ole iso!
- Älä ny hermostu, kyllähän me tiedetään että kamera lisää kolme kiloo kuvaan.
- Harvemmin vaan päähän.
- Junalautta jätkät, antakaa jo olla!
- Okei, okei, ei tarvitte hermostua. Onko tuo muuten finni nenänpäässä?
- Onpas muuten iso. Oon nähny pienempiä pellenneniä kuin tuo finni.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Testejä, osa VI




You're Ulysses!

by James Joyce

Most people are convinced that you don't make any sense, but compared
to what else you could say, what you're saying now makes tons of sense. What people do
understand about you is your vulgarity, which has convinced people that you are at once
brilliant and repugnant. Meanwhile you are content to wander around aimlessly, taking in
the sights and sounds of the city. What you see is vast, almost limitless, and brings you
additional fame. When no one is looking, you dream of being a Greek folk hero.



Take the Book Quiz
at the Blue Pyramid.


"Useimpien mielestä puhut aivan sekavia, mutta verrattuna siihen mitä voisit sanoa, puheesi ovat hyvinkin järkeviä."

Just niin! ...Eikun siis niinku mitä häh?

Ja jottei tuo nousisi päähän:




You're an Aphid!

In the grand scheme of things, you are really quite small and
insignificant. In fact, even from a more local view, you have little to offer.
Few have heard of you, and even fewer care to actually look at you if they can
help it. You never seem to get invited to garden parties, or gardens, or parties,
for that matter. Nevertheless, you know deep down that you're part of a huge
society of equally insignificant folks. Together, you have strength in numbers
and can unite to take down almost anything green! Just try not to be such a
pest.



Take the Animal Quiz
at the Blue Pyramid.

torstai 16. lokakuuta 2008

Väliin henkilökohtaista, osa LVI

Koska deitti-ilmoitustilanteeni kiinnostaa kaikkia viittä lukijaani, päivitystä siihen:

Tänään toivoakseni saan viimeinkin laitettua ilmoitukseeni kuvani, eli osoitan maailmalle että rumatkin kaipaavat rakkautta.

Jos jotain sutinaa syntyy, niin mainitsen siitä, mutta yksityiskohtiin en mene. Pelkästään kunnioituksesta toista osapuolta ja hänen yksityisyyttään kohtaan, jota ei saa kohdella kuin halpaa käsirasvaa levittelemällä sitä kaikkialle internetiin.

Mutta sitten kun olen käynyt tarpeeksi treffeillä, teen tietenkin Chris Waittit (Vanha betoniviidakon viisaus: "Kunhan et tee sitä internetissä, se on hyväksyttyä. Oikeasti. Kysy vaikka Chris Waittilta.")

Tämä kaikki on oikeastaan jotenkin tavattoman kiehtovaa. Sain viime perjantaina treffi-ilmoitusta tehdessämme kavereilta "Zen ja nettideittailun taito"-luennon, ja olin melko hämmentynyt kaikesta informaatiosta.
Maailmanhistoria tuntee varmasti vähemmällä suunnittelulla toteutettuja vieraaseen valtioon tehtyjä, enemmän tai vähemmän ystävällismielisiä valtionrajat ylittäviä offensiiveja. Jota siis deitti-ilmoituksen tekeminen nettiin kuulemani perusteella muistuttaa; on aikarajoja, kuvien käytön sääntöjä, sanavalintoja, taktiikoita...

Kiehtovaa.

Lapsenomainen jännitys sisälläni syntyy myös siitä, että nettideitti-palstat oikeasti ovat juurikin deittailua varten.
Illan pidentyessä kuulin myöskin varoittavia tarinoita siitä, kuinka koko illan olet pomm--- keskustellut kohte--- jonkun kanssa demilitari--- baarissa, ja viime hetkellä saatkin kuulla peräänty--- että hänellä onkin poika/tyttö/molemmat/joku muu, mikä? -ystävä odottamassa tiskillä.

Mutta nyt meillä onkin tämä paikka, jonne ihmiset ilmaantuvat ainoana tarkoituksenaan kohdata toisia ihmisiä ja voit periaatteessa heittää Panomiehen
Piplian Parhaimmat Peliliikkeet® ilmoille tietäen, että ne eivät mene välttämättä hukkaan.

Todella kiehtovaa.

Palaamme asiaan heti kun on lisää ilmoitettavaa.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Game on, bitches

Toivottavasti en saa koskaan lapsia.

Otetaan nyt esimerkkinä vaikka Alexandra Kosteniuk sekä Venus ja Serena Williams.

Kaikkia kolmea yhdistää paitsi tietenkin naiseus (olisin muuten ottanut esimerkkiini miehiä, mutta "miehyys" ei ole yhtä hauska sana), myöskin se että he ovat omalla alallaan parhaita.

Kosteniuk on maailmanluokan shakinpelaaja, ja voittanut mm. vuoden 2008 shakin maailmanmestaruuden.

Williamsin sisaret taas ovat tenniksessä välillä niin ylivoimaisia, että välillä tuntuu että nurmikon sekä yleisön niskojen säästämiseksi pääpalkinnot voitaisiin ojentaa suoraan heille.

Tärkeintä on myöskin se, kuinka nämä kolme saavuttivat alojensa huipun.

Kosteniuk aloitti shakinpeluun harjoittelun viiden vanhana, Williamsit aloittivat tenniksen harjoittelun hyvin nuorina, ja kaikkia heitä opetettiin normaalikoulun sijaan kotiopetuksessa.

Olivatko he joitain ihmelapsia, joilla kävi niin hyvä tuuri että kun Jumala heitti kolikkoa (Albert Einstein oli siis melkein oikeassa), se jäi pystyyn?

Tutkimusten mukaan ei.
Shakki, toisin kuin väittävät ne korkea-otsaiset tyypit joita pyydetään elokuvateattereissa istumaan etupenkkiin siltä varalta, että elokuvakangas rikkoutuu ja laajakangas-elokuva pitää heijastaa nopeasti jonnekin, ei ole älykkyydestä kiinni.

Oxfordin ja Brunelin yliopiston tekemän tutkimuksen (Does chess need intelligence? - a study with young chess players) älykkyys korkeintaan haittaa. Jos jokin edesauttaa shakissa, niin kokemus.
Tästä kertoo jo se, että pelkästää erilaisia tapoja
aloittaa shakinpelaaminen sekä niiden eri variaatioita on virallisesti kirjattu 1327 kappaletta (Lähde: wikipedia).

Kun vastustaja siis siirtää nappulansa A2:sta A3.een, hyvä shakinpelaaja muistaa kokemuksesta mitä avausta käytetään, ja mikä siihen on yleensä tehonnut.

Tennis taas vaatii hyvää kuntoa, hyvää lihaskoordinaatiota ja kokemusta. Eihän se nyt sentään ole mitään shakinpe---hups.

Oikeastaan siis ihminen pystyy ihan melkein mihin tahansa, kunhan koulutus on aloitettu tarpeeksi nuorena.

Ei nyt sitten mitään henkilökohtaista tulevia tennistähtiä ja shakkimestareita kohtaan, mutta...ollaanpa nyt rehellisiä.

Tennis on kova ja rankka laji, eikä mikään oikeastaan takaa siinä menestystä. Koska siinä on mukana niin paljon fysiikkaa, jo pelkästään geenit ovat musta hevonen menestys-yhtälössä.

Todennäköisesti voitatte pari maakunta-turnausta, sitten alatte tappioputkenne ja sitten katkeroidutte ja alatte hommat joillain alalla missä kyvystä asettaa käsi juuri oikeaan kohtaan sekä purkamattomista aggressioista on vain hyötyä, kuten keinosiementäjäksi.

Shakkimestareidenneljä yleisintä syytä jotka saivat heidät aloittamaan shakinpeluun: raha, seksi, valta ja älykkyys.

Rahaa tuskin tulette kovinkaan paljoa saamaan shakinpeluulla, olisitte ryhtyneet ennemmin tenniksenpelaajaksi, joita kaikki haluvat sponsoroida.

Seksiä...lukekaa äskeinen vastaus uudestaan, mutta vaihtakaa viimeinen virke muotoon "paitsi jos ja vain jos näytätte Alexandra Kosteniukilta tai Carmen Kassilta."

Valtaa teillä on vain hillitä itsenne kun viimeisin 10-vuotias shakkinero hakkaa teidät, entisen 10-vuotiaan shakkineron, 5-0.

Älykkyys ja fiksuus eivät ole ihan sama asia, kuten tässä vaiheessa listausta jo tajusitte ilmeisinä neroina.

Mitä minä sitten opettaisin lapselleni?

Pokeria.

Pokerihan on loppujen lopuksi yhdistelmä todennäköisyyksien laskemista, onnea ja kivikasvoutta. Jos korttipakasta on pelattu kolme ässää pois, montako ässää on jäljellä? Uskallatko luottaa siihen että sitä ei ole kenelläkään? Pidä nyt kasvoilla ummetuksesta kärsivän ilme.

Koulutusta ei toki kannata aloittaa välittömästi kertomalla lapsukaiselle erilaisista pokeri-variaatioista, vaan tutustuttamalla peliin hiljalleen.

Korvaatte vaan saduissa vilahtavat satuhahmot korteilla ("...ja suuri pataässä sanoi herttajätkälle: avaa ovesi, tai puhkun ja puhallan korttitalosi nurin! Mutta herttajätkä olikin viisaampi kuin patajätkä sekä ruutujätkä ja oli piilottanut ässän hihaansa, ja rakentanut talonsa värisuorasta. Ja vaikka kuinka pataässä puhalsi, korttitalo ei foldannut.")

Sitten pikkuhiljaa aloittaisitte yhteenlaskun ja korttien laskun ja etenisitte siitä vastustajien korttien lukemiseen.
Lopulta, kun lapsenne olisi tarpeeksi iso, kertoisitte totuuden jokaisen maan kuninkaan ja kuningattaren suhteesta - siis toisiin kortteihin.

Wimbledonin pääpalkinto miesten sekä naisten voittajalle? Vuonna 2008 se oli n. 950 000 €.

Maailman shakkimestaruuden voitto? Palkinnon arvo vaihtelee. Voittopotin koko on tulevana vuonna 2009 miljoona dollaria, eli n. 730 000 €, ja kyseinen summa jaetaan voittajien kesken.

World Series Of poker-kierroksen vuoden 2008 voittajapalkinto? n. 6 665 000 €.

Niin, toivottavasti en saa koskaan lapsia.

Sillä minun lapseni veisi teidän lapsenne rahat pokeripöydässä.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Väliin henkilökohtaista, osa LV

Jonain päivänä tulen muistelemaan tätä hetkeä, mutta en tiedä vielä millä mielellä.

Nimittäin pitkällisten, piinallisten sekä useimmat sinkuista kertovat romaanit tapahtumakäänteidensä tasossa alittavien yhteensattumien jälkeen (tässä kohtaa lausetta aina lepuutan hetken näppäimistöä), olen lupautunut siihen että laitan jonnekin deittisivustolle ilmoituksen itsestäni.

Tunnen tänne asti ilmanpaineen laskun kun kaikki haukottelevat ja lähtevät etsimään mielenkiintoisempaa luettavaa.

Kiinnostusta ilmoitustani kohtaan saattaa tosin lisätä se, että en ole (aikuisten oikeasti) koskaan käynyt treffeillä, seurustellut, tai mitä te ihmiset nyt kutsuttekaan sosiaaliseksi kanssakäymiseksi.

Tämän kaiken selittää Ford Fairlane-elokuvan legendaarinen huomio siitä, kuinka vaikeasti saavutettavan ja vaikeasti haluttavan raja on hiuksenhieno.

Ennen kaikkea tämän kaiken selittää se, että osaan kertoa teille
Ford Fairlane-elokuvan legendaarisen huomion siitä, kuinka vaikeasti saavutettavan ja vaikeasti haluttavan raja on hiuksenhieno.

Nyt siis mennään tuntemattomille vesille, joilla voi olla tiikereitä (tiedän, ei vesillä esiinny juurikaan tiikereitä, mutta jos siellä olisi, niin eivätkö ne silloin olisikin tuntemattomia vesiä? Logiikka haloo...).

Joku fiksu tietenkin tekisi ilmoituksensa itse, mutta koska olen jo onnistunut ulkoistamaan kaiken muun elämässäni (siis poistamaan kaiken, paitsi Farscapen, elämästäni ulos), ulkoistan myös treffi-ilmoitukseni teon.

Yyritin itse sellaisen tekoa, mutta jotenkin siitä vain tuli mielenkiintoinen dialogi kahden treffi-ilmoituksen tekijän välillä Samuel Beckettin "huomenna hän tulee"-näytelmän variaationa. Korvasin vain kaikki kohdat joissa sanotaan "Godot" sanalla "treffi-ilmoitus". Tiedän, toisinaan hämmennän itsekin itseäni ja kyllä, se toimi itse asiassa hyvin.

Ehdotuksia otetaan siis vastaan, mielellään myös vinkkejä siitä mitä ei pidä sanoa, jotta osaan viljellä niitä (lupasin että laitan ilmoituksen. En luvannut että sen oikeasti pitäisi johtaa mihinkään).

Kiitos kaikille osallistujille.

torstai 9. lokakuuta 2008

Pomojen luonnonmukainen käyttäytyminen tai Julkkisten luonnonmukainen käyttäytyminen, osa II: Whose your daddy?

The Independent-lehden tiedesivuilla kerrotaan että urospuoliset johtajat käyttäytyvät usein kuin apinat.

Sananmukaisesti.

University of South Wales haastatteli satoja johtajia sekä työntekijöitä tutkimuksessa, jossa kävi ilmi tiettyjä yhtäläisyyksiä apinoiden ja miesjohtajien välillä.

Johtajat, kuten hallitsevat eläimet yleensäkin, merkitsevät alueensa ja näyttävät voimaansa. Ihmisten keskuudessa tämä tapahtuu mm. yhdistämällä tumma puku johonkin värikkääseen, kuten vaaleanpunaiseen paitaan tai hillityn värikkääseen solmioon.

Luonnossa tällaisella käyttäytymisellä on tarkoitus houkutella parittelukumppania, mutta toimistossa sillä osoitetaan sijainti hierarkiassa.

Lisäksi johtajilla on yleensä isompi tuoli kuin muilla, he puhuvat muita kovempaan ja keskeyttävät muiden puheita useimmin. Samanlaista käyttäytymistä on havaittu myös simpansseilla, kapusiiniapinoilla sekä japanilaisilla makakeilla.


Koko jutusta Preening bosses mimic behaviour of monkeys selviää myös naisten osuus tutkimuksesta.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Julkkisten luonnonmukainen käyttäytyminen

(Koska olen alkanut selittelemään syvempiä motiivejani näiden blogien alussa , niin kerrottakoon että tämänkertaisen inspiroivat Iltalehden otsikot "Julkkikset kertovat mikä auttaa kaamokseen" ja "Iltalehti kysyi julkkiksilta: pelottaako lama?")

Julkkis (lat. Varttis Valokeilas) alkaa olla yleisinimike ihan mille tahansa yksilölle, joka esiintyy ihan missä tahansa mediassa.
Heitä ei enää käsitellä yksittäistapauksina, vaan suurena massana, "julkkiksina".
Ei kukaan tiedä esim. yksittäisen punatulkun nimeä, vaan se on vain "punatulkku". Pian ihmiset eivät kohta enää tiedä kuka lehtikuvassa on, paitsi että se on "julkkis".

Mitä jos julkkikset käyttäytyisivät kuten muutkin suuret eläinkunnat?

Kesällä julkkikset tulisivat jostain ihmisten ilmoille, pukeutuneena huomiota herättävän kauniisti ja koreilisivat ihmisten iloksi julkisilla paikoilla. Lisäksi ne päästelisivät suustaan mitä ihanimpia mielipiteitä ihmisten huvitukseksi.

Julkkikset saisivat ravintonsa (julkkis juo päivässä kolme kertaa oman painonsa) ravintoloiden avajaisissa, lehtien haastatteluissa, kirjojen tai levyjen julkaisutilaisuuksissa sekä tv-ohjelmien lämpiöistä.

Kukaan ei oikein tietäisi missä julkkikset asuvat, sillä julkkikset olisivat tarkkoja yksityisyydestään. Poikkeuksen muodostaisivat tietenkin ne hetket kun julkkikset esittelisivät pesäänsä ja/tai kotiaan kahdella aukeamalla naistenlehdessä ja/tai naisille suunnatussa lehdessä.

Joku voisi kuitenkin väittää nähneensä julkkiksen jossain baarissa, mutta mitään muuta varmennusta tästä ei olisi kuin suttuinen kamerakännykällä otettu kuva, joka voisi olla kuka tahansa ei-julkkis.

Sen vuoksi tänne tulisi julkkisbongareita, jotka sulautuisivat ympäristöön menemällä päiviksi pakettiautoon. Sieltä käsin he tarkkailisivat ympäristöstä, jos vaikka jokin todella harvinainen julkkis sattuisi tulemaan kiikareiden eteen, ja ilmoittaisivat kaikille kavereilleen.

Näistä julkkisbongauksista tietenkin pidettäisiin kirjaa, ja välillä väiteltäisiin siitä onko joku todella harvinainen julkkis oikeasti bongattu joulun aikaan Lapissa, vai oliko se vaan joku toinen julkkis vai julkkis ollenkaan.

Julkkiksilla olisi myös kiima-aika, jolloin ne yrittäisivät paritella toisten julkkisten kanssa.
Ikävä kyllä julkkikset saavat harvoin pentuja, mutta silloin kun ne saavat, niitä tulee usein monta. Siis jälkikasvusta kirjoitettuja artikkeleita, tietenkin.

Näin olisi taattu julkkisten luonnonmukainen säilyminen Suomen luonnossa, eikä ulkomailta tarvitse tuoda istutuksia. Niissä kun on aina riskinä että muualta tuodut julkkikset eivät välttämättä pärjää paikallisessa media-ilmastossa kauaa.

Talven koittaessa koreat julkkikset lähtisivät suurin joukoin julmaa talvea sekä harmaita, peittäviä vaatteita pakoon jonnekin etelään lehtien kustantamana.

Talven yli siis jouduttaisiin kärsimään pimeydestä, kylmästä ja eduskunnan lähetekeskusteluiden suorista televisio-lähetyksistä. Ainoita valonpilkahduksia olisivat raportit siitä, miten julkkikset pärjäävät huonepalvelun ja aurinkorasvan
suojakertoimen ulkomaan kielellä kertovan tekstin kanssa jossain etelässä.

Pian kuitenkin koittaisi taas kevät, ja ensimmäiset julkkishavainnot julkistettaisiin.

Sillä kuten vanha sanonta sanoo: kuu kestosuosikista kesään, puolikuuta big brother-kilpailijasta, filmitähdestä vähäsen, pin-up-starasta ei päivääkään.

Ja näin julkkisten ulkopuoliselle julmana, mutta kiehtovana esittäytyvä elämänkulku alkaisi uudestaan.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Henkinen muistiinpano

From: Aivot
To: Loppukeho

Subject: Sovitaanko että ei enää lähdetä lenkille t-paitasilla syyskelien viilennettyä?

TV: Nim. "You give me fever"

perjantai 3. lokakuuta 2008

Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa VIII

Hyvää viikonloppua kaikille. Itse lähden tästä juhlistamaan sitä että tämä blogi täyttää tänään vuoden, neljä kuukautta ja 13 päivää eli noin vuoden, neljä kuukautta ja 12 päivää ja 23 tuntia enemmän kuin oletin.

Jos perheen ainoan miespuolisen henkilön menettäminen oli kriisi Albaniassa, kannattiko siitä puhua? Ehkä ei.

Viimeisin tutkimus kriisien kohtaamisesta kertoo että surua ei välttämättä tarvitse jakaa.
Newsweek kertoo artikkelissa "Why it's OK to keep your feelings to yourself" että itse asiasta puhumattomuus voi olla joillekin parempi vaihtoehto.

Psykologian apulaisprofessori Mark Seery seurasi ja analysoi yli 2000 amerikkalaisen tapaa kohdata 9.11.2001 tapahtunutta kaksoistorneihin kohdistunutta terrori-iskua.

Kaksi vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan he, jotka eivät puhuneet asiasta, tuntuivat selviävän traumasta itse asiassa muita paremmin. Heillä oli vähemmän henkisiä ja fyysisiä ongelmia kuin sellaisilla, jotka kertoivat puhuneensa ongelmistaan.

Tutkimusta ei kuitenkaan ole otettu kritiikittä vastaan. Muiden tutkijoiden mukaan ihmiset, jotka eivät ole puhuneet tunteistaan koskien terrori-iskua, eivät vain yksinkertaisesti kokeneet terrori-iskua yhtä syvällisesti kuin muut.

Oletustapahtuma ainakin on se, että uusien aikojen myötä vanhat tavat kuolevat. Sen vuoksi Albaniassakaan tytöistä ei välttämättä tule poikia enää.

"Albanian custom fades - woman as family man" kertoo vanhasta tavasta, jossa nainen on ryhtynyt mieheksi, jos muita miespuolisia perheenjäseniä ei ole.

New York Times kertoo että perinne alkoi yli 500 vuotta sitten. Tällöin sodat ja sukuriidat aiheuttivat sen, että toisinaan perheen kaikki miehet olivat kuolleet. Perheellä kuitenkin piti olla perheenpäänä mies, sillä muutoin suvun naimattomat naiset olivat voimattomia ja turvattomia silloisessa kulttuurissa.

Tällöin syntyi vannoutuneen neitsyen tapa.

Naiset vannoivat pysyvänsä neitsyeinä, leikkasivat tukkansa ja pukeutuivat kuin miehet. Vastineeksi heitä kohdeltiin kuin miehiä, he saivat kantaa asetta, omistaa asioita ja liikkua vapaasti. Kukaan ei nauranut heille, vaan itse asiassa heitä arvostettiin ja kunnioitettiin suuresti.

Toisinaan tämä oli myös naisen ainoa tapa päästä ylöspäin patriarkaalisessa yhteisössä.

Tällainen ajatuksenkulku voisi olla, että jos systeemin muuttaminen ei onnistu, miten olisi systeemissä olijan muuttaminen?

Otetaanpa esimerkki.
Yhdysvalloissa vain puolet työntekijöistä säästää tarpeeksi sikäläiseen eläkesäästöjärjestelmään nimeltään 401(k)program (lisätietoa siitä: answerbag.com: What does 401(k) program do?).

Kun he sitten pääsevät eläkkeelle, heillä ei olekaan eläkettä tarpeeksi, mikä luonnollisesti aiheuttaa ongelmia.

Yksi syy oli se, että eläke-säästäminen oli vapaaehtoista ja itseasiassa 401(k) program- eläkejärjestelmään piti erikseen hakea.
Mutta kun asia käännettiinkin ylösalaisin, eli eläke-järjestelmästä piti erikseen erota, uusien eläkesäästäjien määrä nousi 50 prosentista suoraan 85 prosenttiin vuodessa.

Wired.com:in jutussa "David Laibson: tweak human behavior to fix the exonomy" haastatellun käyttäytymistutkimukseen erikoistuneen ekonomistin David Laibsonin mukaan "useat isot ongelmat voitaisiin ratkaista kunhan käyttöön otettaisiin oletustapahtumat".

Tämänkertaisen mediakatsauksen aihe voisi olla vinksinvonksin tai ainakin heikunkeikun eli mitä jos asioita ajateltaisiin toisin, nurinpäin?

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Olohuone: one size must fit all

(Kunnia sille kenelle kunnia kuuluu: idea tähän kirjoitukseen tuli Aasiakas.net:issä olleesta jutusta "Eräs päivä rautakaupassa" ja otsikko yhdeltä sitä kommentoineelta henkilöltä.
Kiitos kaikille osallisille.)

Mitä jos maailma olisi nykyistä säädellympi?

Tai esitetään asia toisin: mitä jos me tottelisimme sääntöjä?

Useat tämän hetken ongelmista, esimerkiksi Yhdysvaltain pankkikriisi, johtuvat säännöistä.

Ihmisluonteeseen kuuluu luoda ympärilleen yksinkertaiset, mutta tarkat ja järjestelmälliset sääntökehykset, joita tulee noudattaa kohdan kaksi (2), alasäännöstön kolme (3), pykälän viisi (5) ja sen kuudennen (6) lisäyksen perusteella, paitsi jos keskiviikkona sataa.

Ihmisluonteeseen kuuluu seuraavaksi hankkia jostain tusina pihanurmikon sadettimia, viedä ne talon katolle suihkuttamaan vettä, ja repiä ohimennessään maanviljelijän almanakasta päiviä kunnes on keskiviikko.

Kun joku kysyy "mitä tässä nyt oikein tapahtuu?", kysyjää katsotaan ihmetellen ja hänelle esitetään vastakysymys "ai miten niin? Kai sitä nyt oman talonsa vedenpitävyyttää saa testata, ja paperinkeräys-pussi oli hiukan vajaa."

Ei se mitään, ristiriita pitää asiat mielenkiintoisina ja asianajajienkin on syötävä.

Millainen maailmasta kuitenkin tulisi jos sääntöjä noudatettaisiin?

Otetaan nyt esimerkkinä vaikka olohuoneet. Voitaisiin sopia EU-tasolla olohuonemallit A1- E5:een, ja niitä alettaisiin soveltaa KAIKKIIN uusiin taloihin KAIKKIALLA.

Tämä helpottaisi asioita suunnattomasti.
Menet rautakauppaan, etkä tiedä paljonko maalia pitää olla?
Kerrot osaavalle henkilökunnalle mikä olohuonemallisi on, niin listasta näkyy heti paljonko sen hetkistä uutta mustaa menee.

Miltä tämä sohva mahtaisi näyttää olohuoneessa?
Ei hätiä mitiä, kerrot vaan olohuoneesi mallin, niin roudataan tämä sohva tuonne vastaavan olohuoneen esittelytilaan, niin näet itse.

Haluat astua aikuisviihteen vaativalle alalle, ja nyt haluat astua mahdollisimman montaa kollegaasi olohuoneessasi. Millainen kuvauskaluston tulee olla, jotta olohuoneeseesi mahtuu niiden lisäksi putkihenkilö ja X määrä rassattavia röörejä?
En minäkään tiedä, kunhan ajattelin herätellä teitä.

Pointti kuitenkin on, että näin helpotettaisiin ihmisten eloa. Ei turhia pähkäilyjä ja aikaa vieviä miettimisprosesseja koskien kokoja tai määriä, vaan ainoastaan keskittymistä itse asiaan. Eikä tämä niin olisi pois valinnanvapaudestanne, sillä tuskin kovin moni on saanut päättää olohuoneenne kokoa.

Yksi kansakunta, yksi olohuone.