Suomalais-syntyinen bloggaaja Katja Presnal on ehdolla Hot Blogger Calendar 2009-kalenteriin.
Koska ilmiselvästikin Suomella on putki päällä (voitimme Ruotsin Olympialaisten mitalitilastoissa, sekä poliittinen johto uskalsi isotella Venäjälle ja ilmastonmuutoksen ansiosta talvista tulee viimeinkin lumisia ja kesistä kuumia) tämä äänestys on vain muodollisuus.
Mutta ihan vaan varmuuden vuoksi kaikkien pitää nyt äänestää Katja Presnalia joko virallisilla sivuilla tai hänen omilla sivuillaan.
Perustelut Skimbacolta itseltään:
"Joku ehdotti minua mukaan kisaamaan mahdollisuudesta olla "Hot Blogger Calendar 2009"- kalenterissa. Amerikkalaisten blogaajien kerma kilpailee nyt mahtavasta tilaisuudesta olla kalenterin kuvissa. Kalenteri ei ole pornahtava "kuumasta" nimestä huolimatta (saati sitten kuvastani :), ja kanssani kisailee erittäin kunnioitettuja amerikkalaisia blogailijoita.
Miksi haluan kalenteriin? Olen PR-alan ammattilainen ja näkyvyys on siis kaiken A ja O - kalenteri-hankkeen takaa löytyy kunnioitettu PR-firma, sekä muutama ammattilais-blogaaja, ja kalenterin myynti kohdistuu blogaajille ja sosiaalimarkkinoinnin saralla työskenteleville.
Tarvitsen sinun äänesi!!!!
Olen suhteellisen hyvin verkostoitunut Amerikassa blogaajien keskuudessa, mutta niin hyvien tyyppien kanssa että tunnen yli puolet kanssa-kilpailijattaristani, ja he eivät minua siis voi kannustaa voittoon, vaan kilpaavat itse mukana. Kohderyhmämme on myös sama - joten äänisatoni on jäänyt todella alhaiseksi. Ja juuri siksi juuri SINUN äänesi on niin tärkeä.
Olen ainoa ulkomaalainen koko listassa, ja haluaisin edustaa Suomea kuvissa, ja jos minut valitaan kalenterin kuvaan, haluan että kuvasta henkii suomalaisuus. Saunan penkillä levittelyn voit unohtaa - ajattelin lähinnä unikko printtiä ja kotimaista kännykkää ;)"
Eli te molemmat lukijani siellä, mars äänestämään!
perjantai 29. elokuuta 2008
perjantai 15. elokuuta 2008
perjantai 8. elokuuta 2008
Sinne, tänne ja takaisin: joitain pikkuhuomioita, osa 3
Baarikäyttäytyminen
Omat kokemukseni baareista ovat yhtä rajoittuneet kuin kykyni hauskaan ja selkeään itseilmaisuun, eli melko kyseenalaiset kaikkialla muualla paitsi Turussa.
Tahdon silti tuoda joitain eroavaisuuksia jotka kiinnittivät huomioni.
Viimeksi erehtyessäni suomalaiseen juottolaan kotipitäjässäni päiväsaikaan, meni n. 10 sekuntia ennen kuin joku oli huutaen, sylkyetäisyyden päässä suureen ääneen opastamassa minua ja kaveriani poistumaan suorinta tietä naisen sukupuolielimen kansantajuiseen versioon (koska kyseisellä henkilöllä itsellään kuitenkin tuntui olevan vaikeuksia erottaa tasapainopisteen sijaintia x-akselin ja y-akselin välillä, emme ottaneet hänen viisaita sanojaan niin vakavasti.
En myöskään jaksanut tuhlata ah-niin-nerokasta "no vedä housus nilkkaan, niin katotaan mitä voidaan tehdä"-vastakommenttia).
Jos tällaista tapahtuu Isossa-Britanniassa, niin en ainakaan törmännyt siihen. Olihan sielläkin porukkaa, mutta tuntui että juottolaan oli tultu seurustelemaan ja pitämään hauskaa, ei apuharventamaan aivosoluja, noita abstraktin käsittelykyvyn rikkaruohoja.
Toinen juttu mikä kiinnitti huomioni oli se, että kun porukka oli pihalla tupakalla, siellä puhuttiin normaaliäänellä.
Normaaliäänen tarkoittaessa siis sellaista äänentäsoa mikä yleensä rinnastetaan normaaliin luoti-dialogiin aamiaisen yhteydessä, päivän sanomalehden kautta äänenvaimennettuna.
Pubissa oli jopa erikseen kyltti, jonka sanoma oli suunnilleen seuraavanlainen:"kuulkee työ, vaikka teillä onkii kivvoo, niin tuolla on noita immeisiä nukkumassa pirteissä joitten pittee lähtee heti aamusella töihin ja muuvalle. Notta olkee työ siis hilijoo ettette vuan mee häirittemään niitten unta, ne on sen ansainna. Kiitosta herrasväelle tästä" (myönnetään, en ole koskaan ollut hyvä kääntämään englannista suomeen).
Ihmeellisintä oli että porukka oikeasti totteli. Ja jos piti puhua vähän lujempaa, he menivät kauemmas asutuksesta.
Tämä tietenkin on vain kirsikka-kastikkeella sokerikuorrutettu ja kakusta esiin ponkaisseen puputytön tarjoaman versio paikallisesta yöelämästä, mutta tuntuu että Suomessa on jonkinlainen perinne ilmoittaa kuuluvasti koko kulmakunnalle "KELLO ON 01.15 JA ME TULTIIN ULOS TUPAKALLE JA AINAKIN MEILLÄ ON KAIKKI H*LVETIN HYVIN!!!!!"
Matkalaukun pakkaus
Tämä olisi pitänyt varmaan käsitellä tämä jo aikoja sitten, mutta ikävä kyllä korvani tinnitus estää ääniä kertomasta minulle missä järjestyksessä näitä juttuja kertoa, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Jos olisin itse pakannut matkalaukkuni, olisin ottanut vaihtofarkut, muutaman sukkaparin, pari t-paitaa, vaihtobokserit, hammasharjan, kännykkälaturin, varalta lämpimän paidan ja siinäpä se melko lailla olikin. Mitä sitä turhaan ottamaan enempää kuin mahdollisesti on tarvis?
Koska äitini pääsi pakkaamaan (toisinaan on vain helpompi myötäillä. Näin ainakin äänet sanovat), minulle tuli mukaan jokaiselle matkapäivälle omat bokserit, oma t-paita, omat sukat, vaihtofarkut, hammasharja, puoli kemikaaliota ja kolme paitaa.
Olen valmis myöntämään että aktiivi-lomalle tuo varmaan on ihan hyvä paketti, mutta minun reissuni kymmenellä sanalla tai vähemmän oli "hotellilta koulutettavaksi, koulutuksesta hotellille, toista päivittäin".
Ainoa hikoiluni siis oli tuskanhikeä otsalla, ja ainoat henkilöt jotka saivat ihailla päivittäin vaihtuvaa ulkoasuani olivat hotellin ravintolan tarjoilijat ja kurssi-kaverit. Lisäksi kun hotellilla on neljä tähteä ja kaksi komeettaa, niissä yleensä on hoitoaineet sun muut hotellin puolesta.
Ergo hei hei tax free-ostokset, te ette mahdu laukkuun.
Ajan kuluttaminen ennen lennonlähtöä
Aktiivimatkailijat tämän jo tietävät, mutta teille muille tiedoksi: jos hotellihuone pitää luovuttaa klo 11 ja lentonne lähtee klo 18, älkää laskeko sen varaan että lentokentällä riittää aktiviteettia siksi aikaa kunnes lentonne sisäänkirjaus alkaa.
Tämä valkeni minulle itselleni kun yritin tappaa aikaa Heathrow'n lentokentällä.
Alkuperäinen tarkoitus oli piipahtaa Lontoossa, mutta eräät nimeltämainitsemattomat lähteet alkoivat hössöttämään suurkaupungin vaaroista jne. siinä määrin, että tein kuten kunnon hössötyksen kohde yleensäkin, eli annoin periksi ja pysyin lentokentällä.
Jos menette Heathrow'n lentokentän nettisivuille (Heathrowairport.com) ja siellä osastolle "Shop, eat, relax and enjoy" voitte hyvinkin saada sellaisen kuvan että Taivas-remontin ajaksi osa paratiisia on siirerrty yhdelle euroopan kiireisimmistä lentokentistä.
Mutta kuten aidossakin tapauksessa ("älä tapa", "älä houri" tms.) tässäkin on pikkuprintti. Pikkuprintin ollessa että 99,9% kaikista noista paratiisin ihmeistä on sisäänkirjauksen tuolla puolen. Eli pääsette niihin käsiksi vain sen jälkeen, kun olette luovuttaneet tietonne ja toivonne korkeamman tahon käsiin, ja ette enää pääse muualle eli ei pakotietä.
Tällä puolen aitaa nimittäin parasta mitä voitte toivoa on pari mehu-kioskia, WHSmith eli paikallinen R-kioski ja rahanvaihto-pisteitä, ja kaksikymppisen vaihtaminen punnista euroiksi ja takaisin lakkaa olemasta aika nopeasti vähemmän hauskaa, ainakin kassahenkilöstön mielestä.
Pikkuprintin pikkuprintti on myös se, että terminaalien kauppojen määrissä ja tasoissa on eroa. Nettisivujen mukaan uudessa 5-terminaalissa olisi hulpeimmat kaupat, mutta asioita kokenut ystäväni kertoi että paras olisi 3-terminaali.
Ikävä kyllä itse en päässyt asiaa todistamaan, koska oma terminaalini oli 2-terminaali.
Kulutin aikaani mm. käymällä katsomassa uutta 5-terminaalia, ja täytyy myöntää että vaikuttavahan se oli; noin isolla ja laajalla rakennuksella on varmaan oma vuodenaikojen kierto sekä omat lepakot kattorakenteissa.
Olihan 2-terminaalissakin ostettavaa ja koettavaa, mutta enemmäkin ostettavaa, mikä oikeastaan on aika nerokas veto: lentosi lähtee vasta seitsemän tunnin kuluttua, sinulla ei ole juttukaveria, mukaan ottamasi kirja on tylsä, mitä voit tehdä? Kuluttaa tietenkin rahasi!..paitsi tietenkin jos lähisukulaisesi on pakannut laukkusi ja sinne ei mahdu edes nenäliinaa viikattuna.
Kiitokset
Tässä nämä tärkeimmät, joten nyt on kiitosten (ja mainostamisen) aika.
Kiitokset Pinewood Hotellin henkilökunnalle, he tekivät vierailustani ikimuistoisen. Suosittelen hotellia jos haluatte pikkaisenkin rauhallisemman loman. Eihän hotelli ole IHAN kiihkeän Lontoon kupeessa, mutta minä ainakin tykkäsin ja menen toistekin.
-------------------
Kiitokset Dial-A-Cabin eli käyttämäni taksifirman kuskeille.
Lupasin että kerron kaikille kavereillenikin heistä, joten jos tarvitsette lentokentälle taksin, he kuulema pystyvät järjestämään taksin kaikille lentokentille. Palvelu oli hyvää, halpaa, kohteliasta, ja erittäin kärsivällistä (...taidan jättää eräänkin "kuulohaasteinen suomi-poika soittaa"-episodin mainitsematta...), joten suosittelen.
Puhelinnumero heille on 01753 551 661, ja muistakaa laittaa eteen suuntanumero.
Heidät saa kiinni myöskin sähköpostilla dialacab@hotmail.co.uk jos haluatte kirjallisen varmistuksen.
-------------------
Kiitokset kouluttajalleni ja kurssikavereille, jotka eivät koskaan tule näkemään tätä, mutta te olitte loistavia. Miss you guys.
-------------------
Kiitokset Britti-Samille, joka toivottavasti lukee tämän. Hänellä on aina majapaikka luonani.
-------------------
Lopuksi suuret kiitokset kaikille jotka neuvoivat minua ennen lähtöäni, yrittivät kysellä miten minulla menee (kukaan heistä ei saanut yhteyttä: minulla ei ollut nettiä tai tietokonetta käytössä, ja osa yritti soittaa kotinumeroon, vaikka käytössäni oli työnumero, ja he jotka yrittivät soittaa työnumeroon, eivät saaneet minuun yhteyttä. Mystistä...) kurssin aikana, ja kaikille jotka ovat kommentoineet ja lukeneet näitä juttujani paluuni jälkeen.
Kiitos.
Omat kokemukseni baareista ovat yhtä rajoittuneet kuin kykyni hauskaan ja selkeään itseilmaisuun, eli melko kyseenalaiset kaikkialla muualla paitsi Turussa.
Tahdon silti tuoda joitain eroavaisuuksia jotka kiinnittivät huomioni.
Viimeksi erehtyessäni suomalaiseen juottolaan kotipitäjässäni päiväsaikaan, meni n. 10 sekuntia ennen kuin joku oli huutaen, sylkyetäisyyden päässä suureen ääneen opastamassa minua ja kaveriani poistumaan suorinta tietä naisen sukupuolielimen kansantajuiseen versioon (koska kyseisellä henkilöllä itsellään kuitenkin tuntui olevan vaikeuksia erottaa tasapainopisteen sijaintia x-akselin ja y-akselin välillä, emme ottaneet hänen viisaita sanojaan niin vakavasti.
En myöskään jaksanut tuhlata ah-niin-nerokasta "no vedä housus nilkkaan, niin katotaan mitä voidaan tehdä"-vastakommenttia).
Jos tällaista tapahtuu Isossa-Britanniassa, niin en ainakaan törmännyt siihen. Olihan sielläkin porukkaa, mutta tuntui että juottolaan oli tultu seurustelemaan ja pitämään hauskaa, ei apuharventamaan aivosoluja, noita abstraktin käsittelykyvyn rikkaruohoja.
Toinen juttu mikä kiinnitti huomioni oli se, että kun porukka oli pihalla tupakalla, siellä puhuttiin normaaliäänellä.
Normaaliäänen tarkoittaessa siis sellaista äänentäsoa mikä yleensä rinnastetaan normaaliin luoti-dialogiin aamiaisen yhteydessä, päivän sanomalehden kautta äänenvaimennettuna.
Pubissa oli jopa erikseen kyltti, jonka sanoma oli suunnilleen seuraavanlainen:"kuulkee työ, vaikka teillä onkii kivvoo, niin tuolla on noita immeisiä nukkumassa pirteissä joitten pittee lähtee heti aamusella töihin ja muuvalle. Notta olkee työ siis hilijoo ettette vuan mee häirittemään niitten unta, ne on sen ansainna. Kiitosta herrasväelle tästä" (myönnetään, en ole koskaan ollut hyvä kääntämään englannista suomeen).
Ihmeellisintä oli että porukka oikeasti totteli. Ja jos piti puhua vähän lujempaa, he menivät kauemmas asutuksesta.
Tämä tietenkin on vain kirsikka-kastikkeella sokerikuorrutettu ja kakusta esiin ponkaisseen puputytön tarjoaman versio paikallisesta yöelämästä, mutta tuntuu että Suomessa on jonkinlainen perinne ilmoittaa kuuluvasti koko kulmakunnalle "KELLO ON 01.15 JA ME TULTIIN ULOS TUPAKALLE JA AINAKIN MEILLÄ ON KAIKKI H*LVETIN HYVIN!!!!!"
Matkalaukun pakkaus
Tämä olisi pitänyt varmaan käsitellä tämä jo aikoja sitten, mutta ikävä kyllä korvani tinnitus estää ääniä kertomasta minulle missä järjestyksessä näitä juttuja kertoa, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Jos olisin itse pakannut matkalaukkuni, olisin ottanut vaihtofarkut, muutaman sukkaparin, pari t-paitaa, vaihtobokserit, hammasharjan, kännykkälaturin, varalta lämpimän paidan ja siinäpä se melko lailla olikin. Mitä sitä turhaan ottamaan enempää kuin mahdollisesti on tarvis?
Koska äitini pääsi pakkaamaan (toisinaan on vain helpompi myötäillä. Näin ainakin äänet sanovat), minulle tuli mukaan jokaiselle matkapäivälle omat bokserit, oma t-paita, omat sukat, vaihtofarkut, hammasharja, puoli kemikaaliota ja kolme paitaa.
Olen valmis myöntämään että aktiivi-lomalle tuo varmaan on ihan hyvä paketti, mutta minun reissuni kymmenellä sanalla tai vähemmän oli "hotellilta koulutettavaksi, koulutuksesta hotellille, toista päivittäin".
Ainoa hikoiluni siis oli tuskanhikeä otsalla, ja ainoat henkilöt jotka saivat ihailla päivittäin vaihtuvaa ulkoasuani olivat hotellin ravintolan tarjoilijat ja kurssi-kaverit. Lisäksi kun hotellilla on neljä tähteä ja kaksi komeettaa, niissä yleensä on hoitoaineet sun muut hotellin puolesta.
Ergo hei hei tax free-ostokset, te ette mahdu laukkuun.
Ajan kuluttaminen ennen lennonlähtöä
Aktiivimatkailijat tämän jo tietävät, mutta teille muille tiedoksi: jos hotellihuone pitää luovuttaa klo 11 ja lentonne lähtee klo 18, älkää laskeko sen varaan että lentokentällä riittää aktiviteettia siksi aikaa kunnes lentonne sisäänkirjaus alkaa.
Tämä valkeni minulle itselleni kun yritin tappaa aikaa Heathrow'n lentokentällä.
Alkuperäinen tarkoitus oli piipahtaa Lontoossa, mutta eräät nimeltämainitsemattomat lähteet alkoivat hössöttämään suurkaupungin vaaroista jne. siinä määrin, että tein kuten kunnon hössötyksen kohde yleensäkin, eli annoin periksi ja pysyin lentokentällä.
Jos menette Heathrow'n lentokentän nettisivuille (Heathrowairport.com) ja siellä osastolle "Shop, eat, relax and enjoy" voitte hyvinkin saada sellaisen kuvan että Taivas-remontin ajaksi osa paratiisia on siirerrty yhdelle euroopan kiireisimmistä lentokentistä.
Mutta kuten aidossakin tapauksessa ("älä tapa", "älä houri" tms.) tässäkin on pikkuprintti. Pikkuprintin ollessa että 99,9% kaikista noista paratiisin ihmeistä on sisäänkirjauksen tuolla puolen. Eli pääsette niihin käsiksi vain sen jälkeen, kun olette luovuttaneet tietonne ja toivonne korkeamman tahon käsiin, ja ette enää pääse muualle eli ei pakotietä.
Tällä puolen aitaa nimittäin parasta mitä voitte toivoa on pari mehu-kioskia, WHSmith eli paikallinen R-kioski ja rahanvaihto-pisteitä, ja kaksikymppisen vaihtaminen punnista euroiksi ja takaisin lakkaa olemasta aika nopeasti vähemmän hauskaa, ainakin kassahenkilöstön mielestä.
Pikkuprintin pikkuprintti on myös se, että terminaalien kauppojen määrissä ja tasoissa on eroa. Nettisivujen mukaan uudessa 5-terminaalissa olisi hulpeimmat kaupat, mutta asioita kokenut ystäväni kertoi että paras olisi 3-terminaali.
Ikävä kyllä itse en päässyt asiaa todistamaan, koska oma terminaalini oli 2-terminaali.
Kulutin aikaani mm. käymällä katsomassa uutta 5-terminaalia, ja täytyy myöntää että vaikuttavahan se oli; noin isolla ja laajalla rakennuksella on varmaan oma vuodenaikojen kierto sekä omat lepakot kattorakenteissa.
Olihan 2-terminaalissakin ostettavaa ja koettavaa, mutta enemmäkin ostettavaa, mikä oikeastaan on aika nerokas veto: lentosi lähtee vasta seitsemän tunnin kuluttua, sinulla ei ole juttukaveria, mukaan ottamasi kirja on tylsä, mitä voit tehdä? Kuluttaa tietenkin rahasi!..paitsi tietenkin jos lähisukulaisesi on pakannut laukkusi ja sinne ei mahdu edes nenäliinaa viikattuna.
Kiitokset
Tässä nämä tärkeimmät, joten nyt on kiitosten (ja mainostamisen) aika.
Kiitokset Pinewood Hotellin henkilökunnalle, he tekivät vierailustani ikimuistoisen. Suosittelen hotellia jos haluatte pikkaisenkin rauhallisemman loman. Eihän hotelli ole IHAN kiihkeän Lontoon kupeessa, mutta minä ainakin tykkäsin ja menen toistekin.
-------------------
Kiitokset Dial-A-Cabin eli käyttämäni taksifirman kuskeille.
Lupasin että kerron kaikille kavereillenikin heistä, joten jos tarvitsette lentokentälle taksin, he kuulema pystyvät järjestämään taksin kaikille lentokentille. Palvelu oli hyvää, halpaa, kohteliasta, ja erittäin kärsivällistä (...taidan jättää eräänkin "kuulohaasteinen suomi-poika soittaa"-episodin mainitsematta...), joten suosittelen.
Puhelinnumero heille on 01753 551 661, ja muistakaa laittaa eteen suuntanumero.
Heidät saa kiinni myöskin sähköpostilla dialacab@hotmail.co.uk jos haluatte kirjallisen varmistuksen.
-------------------
Kiitokset kouluttajalleni ja kurssikavereille, jotka eivät koskaan tule näkemään tätä, mutta te olitte loistavia. Miss you guys.
-------------------
Kiitokset Britti-Samille, joka toivottavasti lukee tämän. Hänellä on aina majapaikka luonani.
-------------------
Lopuksi suuret kiitokset kaikille jotka neuvoivat minua ennen lähtöäni, yrittivät kysellä miten minulla menee (kukaan heistä ei saanut yhteyttä: minulla ei ollut nettiä tai tietokonetta käytössä, ja osa yritti soittaa kotinumeroon, vaikka käytössäni oli työnumero, ja he jotka yrittivät soittaa työnumeroon, eivät saaneet minuun yhteyttä. Mystistä...) kurssin aikana, ja kaikille jotka ovat kommentoineet ja lukeneet näitä juttujani paluuni jälkeen.
Kiitos.
tiistai 5. elokuuta 2008
Sinne, tänne ja takaisin: joitain pikkuhuomioita, osa 2
Turvavälit
Iso-Britannia on loppujen lopuksi aika pieni saari, jossa on aika paljon enemmän ihmisiä kuin esim. Suomessa.
Tämä muokkaa ihmisten käyttäytymistä luonnollisestikin. Tästä johtuen se, että joku tulee alle puolen metrin päähän, ei ole merkki siitä että hän haluaa suudella/tapella/nähdä lukeeko krokotiilin alla "Lacoste"/kaikkia satunnaisessa järjestyksessä.
Havaitsin tämän mm. odottaessani ystävääni julkisella paikalla. Suomessa yritetään aina pitää tietyn asteen turvaväli, paitsi jos ollaan niin sekaisin (vaihtoehtojen vaihdellessa auringonvalosta örvellykseen) että halutaan jotain aiemmin mainitusta asioista.
Jopa silloinkin kun joku on pakotettu rikkomaan turvaväliä, hän yrittää kehonkielellään ilmaista "hei, minä olin pakotettu tähän, joten vaikka oletkin varmaan ihan kiva, viisarini ei heilu siihen suuntaan, en usko että tappelemisesta olisi mitään hyötyä, ja tuskin "toinen paitani on Lacoste"-t-paidassa on krokotiilia".
Tuntui että Isossa-Britanniassa kaikki ohittivat toisiaan niin läheltä, että ainoastaan vuosien harjoitus sai ihmiset liikkumaan ja ohittelemaan toisiaan niin läheltä, että väliin ei olisi mahtunut edes kahta David Hasselhoffin rintakarvaa.
Darwinismin huippuvoitto oli että kukaan ei mitenkään noteerannut tätä.
Jos ette ymmärrä mistä puhun, siis jos vielä uskotte suomalaisten rationaaliseen päättelykykyyn erottaa onko kyseessä lähentely- vai väistöyritys, kokeilkaapa mennä ensi lauantaina pahimpaan ruuhka-aikaan ruokaostoksille, ja ohitelkaa ihmisiä ihan vierestä ohi.
Jos yksikään ei kutsu teitä pervoksi tai katso pitkään perään tai kutsu vartijoita, niin yhdentyvän euroopan kulttuuri on viimein saavuttanut Ähtärin.
(Hassuhko juttu: kuulin aikoinaan saksalaisen (naispuolisen) vaihto-oppilaan kertovan juttua siitä, kuinka hän oli mennyt elokuviin. Jostain syystä vieressä istunut (miespuolinen) katsoja oli kiemurrellut koko ajan tuolillaan ja muutenkin vaikuttanut siltä kuin tällä olisi ollut epämukava olla.
Suomalainen opiskelija oli kysynyt että missä te istuitte?
Vaihto-opiskelija vastasi että mies oli istunut eturivin ensimmäisellä paikalla ja hän oli tietenkin mennyt siihen viereen istumaan.
Heillä Saksassa istuinpaikat täytetään aina järjestyksessä jos erityistä paikkalippua ei ole ostettu. Eikö niin tehdä myös täällä Suomessa? Kummallista kun siellä eturivillä ei muuten istunut muita.)
Alkoholi
Tässä välissä kiitos Samille, uudelle britti-tuttavuudelleni, joka tutustutti minulle uuden lempijuomani eli alkoholin.
Tarkemmin sanoen siiderin. Mitä me kutsumme täällä siideriksi, kutsuttaisiin tuollapäin liete-altaasta annostelluksi vesi-annokseksi, jossa on makua tuomassa ruosteisia piikkilangan palasia.
Paikallinen siideri meni sulavasti kolmoisaxelilla kurkusta alas, hellien mennessään makunystyröitä ja jättäen kielenpäälle "toivottavasti tavataan pian"-kortin.
Siksi minä juon lonkeroa, koska täkäläisen omena-mango-pistaasi-siiderin juominen olisi loukkaus humalaa kohtaan.
Palvelu ja tippaaminen
Uskollisimmat lukijani (tai ainakin ne, jotka eivät lue tätä sen jälkeen kun ovat kyllästyneet ihmettelemään kuinka isot kädet heillä on ja että radiosta tulee värejä) saattavat muistaa että mietin tippaus-kysymystä eli paljonko ja missä tilanteessa?
Lopulta ratkaisin homman sillä, että jos taksikuski oli tuttu ja mukava (ilmeisesti paikallisen taksi-firman pomo, koska hän otti ajon aikana joskus tilauksia vastaan. Hän joutui todella kärsimään minun "anteeksi, mitä? En kuule oikein hyvin korvallani"-kyselyistä aina kun soitin taksin. Vähintä mitä saatoin tehdä oli antaa aina pari puntaa extraa) annoin tippiä ja ruokaillessani hotellilla annoin 5-4 puntaa tippiä aina aterialla.
Voi kuulostaa paljolta, mutta...en minä ymmärrä lukuja, varsinkaan puntina. Onko tuo paljon? Vähän? Sitä paitsi nyt oltiin kulttuurissa jossa tippaaminen on (ymmärtääkseni) otettu huomioon palkkauksessa.
Hotellin kuiteissa luki aina että palvelumaksu on 0,15% laskusta eli pari hassua penceä, mutta palvelu oli todella ystävällistä, ja he jaksoivat vastata minun tyhmiin kysymyksiini (oikeastaan yhteen tyhmään kysymykseen, ja sen moniin eri variaatioihin. Vihje: liittyy kuulooni), joten miksi ei?
Ainoastaan yhdessä ravintolassa lentokentällä käydessäni laskussa ilmoitettiin erikseen "PALVELUMAKSU EI KUULU LASKUUN". Kai tuolla annettiin ymmärtää että uloskäynnille oli pitkä matka, tarjoilija näkee kyllä heti jätettiinkö tippiä...ja tuntuuko olo onnekkaalta, hmm?
Raha
Koska ulkomaankokemukseni rajoittuvat kahteen maahan, eli Ruåtsiin ja Isoon-Britanniaan, ja kotimaankatsaukseni tähän maahan, en osaa luoda kokonaisvaltaista maailmankuvaa rahoista.
Jotenkin vain tuli sellainen olo, että Iso-Britannia poikkeaa ainakin Ruotsista ja Suomesta rahan arvon suhteen. Tuntui että kaikkialla olisi tarvittu pikkukolikoita ja pikkuseteleitä.
Aina kun yritin maksaa 10 £ taksimatkaa 20 £ setelillä (mielestäni luottokortti-systeemiä ei ollut vielä integroitu käyttämiini takseihin), kysymys taksikuskilta oli "ei teillä olisi pienempää, sir?"
Tai yritin ostaa jotain, sama juttu. Ikävä kyllä pankki oli antanut minulle kasan 20 £ seteleitä ja heikommin pikkurahaa.
Lisäksi vierailuni aikana keskiverto-kurssi yhdelle punnalle oli 1,26 € joten se kun yritin maksaa 20 £ setelillä muutaman punnan ostosta tuntui varmaan samalta kuin olisin maksanut 2 € jäätelötuuttia 50 €:n setelillä.
Kysymys: mikset nostanut pankkiautomaatista pikkurahaa? Minä ainakin tein niin.
Vastaus: koska nukkumaatteja ei ollut siellä missä olin, ja pelkäsin, että jos jotenkin sössin pankiautomaatin kanssa, ja se syö korttini, mitäs sitten?
Siksi vihje: pyytäkää vaihtaessanne puntia 10 £ ja 5 £ seteleitä ja pari hassua 20 £ seteliä.
Jatkuu...
Iso-Britannia on loppujen lopuksi aika pieni saari, jossa on aika paljon enemmän ihmisiä kuin esim. Suomessa.
Tämä muokkaa ihmisten käyttäytymistä luonnollisestikin. Tästä johtuen se, että joku tulee alle puolen metrin päähän, ei ole merkki siitä että hän haluaa suudella/tapella/nähdä lukeeko krokotiilin alla "Lacoste"/kaikkia satunnaisessa järjestyksessä.
Havaitsin tämän mm. odottaessani ystävääni julkisella paikalla. Suomessa yritetään aina pitää tietyn asteen turvaväli, paitsi jos ollaan niin sekaisin (vaihtoehtojen vaihdellessa auringonvalosta örvellykseen) että halutaan jotain aiemmin mainitusta asioista.
Jopa silloinkin kun joku on pakotettu rikkomaan turvaväliä, hän yrittää kehonkielellään ilmaista "hei, minä olin pakotettu tähän, joten vaikka oletkin varmaan ihan kiva, viisarini ei heilu siihen suuntaan, en usko että tappelemisesta olisi mitään hyötyä, ja tuskin "toinen paitani on Lacoste"-t-paidassa on krokotiilia".
Tuntui että Isossa-Britanniassa kaikki ohittivat toisiaan niin läheltä, että ainoastaan vuosien harjoitus sai ihmiset liikkumaan ja ohittelemaan toisiaan niin läheltä, että väliin ei olisi mahtunut edes kahta David Hasselhoffin rintakarvaa.
Darwinismin huippuvoitto oli että kukaan ei mitenkään noteerannut tätä.
Jos ette ymmärrä mistä puhun, siis jos vielä uskotte suomalaisten rationaaliseen päättelykykyyn erottaa onko kyseessä lähentely- vai väistöyritys, kokeilkaapa mennä ensi lauantaina pahimpaan ruuhka-aikaan ruokaostoksille, ja ohitelkaa ihmisiä ihan vierestä ohi.
Jos yksikään ei kutsu teitä pervoksi tai katso pitkään perään tai kutsu vartijoita, niin yhdentyvän euroopan kulttuuri on viimein saavuttanut Ähtärin.
(Hassuhko juttu: kuulin aikoinaan saksalaisen (naispuolisen) vaihto-oppilaan kertovan juttua siitä, kuinka hän oli mennyt elokuviin. Jostain syystä vieressä istunut (miespuolinen) katsoja oli kiemurrellut koko ajan tuolillaan ja muutenkin vaikuttanut siltä kuin tällä olisi ollut epämukava olla.
Suomalainen opiskelija oli kysynyt että missä te istuitte?
Vaihto-opiskelija vastasi että mies oli istunut eturivin ensimmäisellä paikalla ja hän oli tietenkin mennyt siihen viereen istumaan.
Heillä Saksassa istuinpaikat täytetään aina järjestyksessä jos erityistä paikkalippua ei ole ostettu. Eikö niin tehdä myös täällä Suomessa? Kummallista kun siellä eturivillä ei muuten istunut muita.)
Alkoholi
Tässä välissä kiitos Samille, uudelle britti-tuttavuudelleni, joka tutustutti minulle uuden lempijuomani eli alkoholin.
Tarkemmin sanoen siiderin. Mitä me kutsumme täällä siideriksi, kutsuttaisiin tuollapäin liete-altaasta annostelluksi vesi-annokseksi, jossa on makua tuomassa ruosteisia piikkilangan palasia.
Paikallinen siideri meni sulavasti kolmoisaxelilla kurkusta alas, hellien mennessään makunystyröitä ja jättäen kielenpäälle "toivottavasti tavataan pian"-kortin.
Siksi minä juon lonkeroa, koska täkäläisen omena-mango-pistaasi-siiderin juominen olisi loukkaus humalaa kohtaan.
Palvelu ja tippaaminen
Uskollisimmat lukijani (tai ainakin ne, jotka eivät lue tätä sen jälkeen kun ovat kyllästyneet ihmettelemään kuinka isot kädet heillä on ja että radiosta tulee värejä) saattavat muistaa että mietin tippaus-kysymystä eli paljonko ja missä tilanteessa?
Lopulta ratkaisin homman sillä, että jos taksikuski oli tuttu ja mukava (ilmeisesti paikallisen taksi-firman pomo, koska hän otti ajon aikana joskus tilauksia vastaan. Hän joutui todella kärsimään minun "anteeksi, mitä? En kuule oikein hyvin korvallani"-kyselyistä aina kun soitin taksin. Vähintä mitä saatoin tehdä oli antaa aina pari puntaa extraa) annoin tippiä ja ruokaillessani hotellilla annoin 5-4 puntaa tippiä aina aterialla.
Voi kuulostaa paljolta, mutta...en minä ymmärrä lukuja, varsinkaan puntina. Onko tuo paljon? Vähän? Sitä paitsi nyt oltiin kulttuurissa jossa tippaaminen on (ymmärtääkseni) otettu huomioon palkkauksessa.
Hotellin kuiteissa luki aina että palvelumaksu on 0,15% laskusta eli pari hassua penceä, mutta palvelu oli todella ystävällistä, ja he jaksoivat vastata minun tyhmiin kysymyksiini (oikeastaan yhteen tyhmään kysymykseen, ja sen moniin eri variaatioihin. Vihje: liittyy kuulooni), joten miksi ei?
Ainoastaan yhdessä ravintolassa lentokentällä käydessäni laskussa ilmoitettiin erikseen "PALVELUMAKSU EI KUULU LASKUUN". Kai tuolla annettiin ymmärtää että uloskäynnille oli pitkä matka, tarjoilija näkee kyllä heti jätettiinkö tippiä...ja tuntuuko olo onnekkaalta, hmm?
Raha
Koska ulkomaankokemukseni rajoittuvat kahteen maahan, eli Ruåtsiin ja Isoon-Britanniaan, ja kotimaankatsaukseni tähän maahan, en osaa luoda kokonaisvaltaista maailmankuvaa rahoista.
Jotenkin vain tuli sellainen olo, että Iso-Britannia poikkeaa ainakin Ruotsista ja Suomesta rahan arvon suhteen. Tuntui että kaikkialla olisi tarvittu pikkukolikoita ja pikkuseteleitä.
Aina kun yritin maksaa 10 £ taksimatkaa 20 £ setelillä (mielestäni luottokortti-systeemiä ei ollut vielä integroitu käyttämiini takseihin), kysymys taksikuskilta oli "ei teillä olisi pienempää, sir?"
Tai yritin ostaa jotain, sama juttu. Ikävä kyllä pankki oli antanut minulle kasan 20 £ seteleitä ja heikommin pikkurahaa.
Lisäksi vierailuni aikana keskiverto-kurssi yhdelle punnalle oli 1,26 € joten se kun yritin maksaa 20 £ setelillä muutaman punnan ostosta tuntui varmaan samalta kuin olisin maksanut 2 € jäätelötuuttia 50 €:n setelillä.
Kysymys: mikset nostanut pankkiautomaatista pikkurahaa? Minä ainakin tein niin.
Vastaus: koska nukkumaatteja ei ollut siellä missä olin, ja pelkäsin, että jos jotenkin sössin pankiautomaatin kanssa, ja se syö korttini, mitäs sitten?
Siksi vihje: pyytäkää vaihtaessanne puntia 10 £ ja 5 £ seteleitä ja pari hassua 20 £ seteliä.
Jatkuu...
perjantai 1. elokuuta 2008
Sinne, tänne ja takaisin: lopputekstit eli joitain pikkuhuomioita, osa I
Lentäminen
Freudin mukaan ihminen nähdessään unta lentämisesta oikeastaan uneksii rakastelusta.
Tämä johtopäätös voi johtua joko siitä, että Freud ei koskaan harrastanut seksiä oikein, tai todennäköisemmin, hän ei ollut koskaan lentänyt.
Vastenhakoisuuteni matkustamiseen johtuu siitä, että tähän asti olen aina mennyt joko autolla, bussilla tai junalla.
Matkustaminen on siis ollut joko hidasta, tuskallista, ahdasta tai viimeistään radiokanava jota kuuntelemme ei ole ollut mieleeni.
Mutta nyt suomut ovat tippuneet silmiltäni. Lentäminen on minun matkustustapani. Nopeaa, helppoa, yksinkertaista.
Teini-muoti Britanniassa
Jostain kumman syystä melkein kaikilla teinitytöillä oli jalassaan vuorivillaiset saappaat, jotka olisivat omiaan magneettisen pohjoisnavan etsintäreissulle.
Kun niitä kuitenkin käytetään ympäristössä, jossa "lumi" on tulee kakkos-arvauksena kysymykseen "valkoinen aine, jota esiintyy esimerkiksi Andien vuoristoissa", ja loppukeho on eristetty auringonkukka-mekolla, näky on...jotain mitä en luultavasti vanhana kalkkiksena vaan tajua :huokaus:
Ruoka
Kurssin aikana ruokailu tapahtui siten, että maagisesti jossain vaiheessa ilmeisesti pikku menninkäiset toivat kulhoja ja kippoja täynnä ruokaa.
Ruuan tarkoittaessa että yhdessä kulhossa oli rasvaisia tuotteita kuten lihapullia tai pizzaa, yhdessä rasvaista kakkua ja pullaa, yhdessä rasvaisia brittiläisiä kolmioleipiä ja yhdessä rasvaisia pekonimausteisia perunalastuja.
Mukana tuli yksi myös kulho hedelmiä, mutta koska mukana ei tullut voinappeja joilla olisimme voineet voidella hedelmät, emme tahtoneet häiritä kehon rasvapitoisuutta.
Juomaksi oli joko Coca-Colaa tai Coca-Cola Lightia.
Brittiläinen ruokaympyrä siis hiukan poikkeaa suomalaisesta versiosta, tai sitten en ole huomannut perunalastujen sijoittumista ympyrään.
Vaikka muutoin olikin vaihtelua (saimme toisinaan rasvaista appelsiinimehua), niin rasvaiset perunalastut olivat aina mukana. Voi kuulostaa näin luettuna ihan kivalta ruokavaliolta, mutta viisi päivää rasvaista kioskiruokaa saa kaipaamaan makaronilaatikkoa.
Kysyin opettajaltamme syökö hän joka päivä tällä tavoin, ja hän loi minuun katseen joka varataan henkilöille jotka kyselevät itsestäänselvyyksiä, kuten "hengitätkö sinäkin happea?", ja vastasi äänensävyllä joka varataan vain tällaisia kysymyksiä esittäville henkilöille: "kyllä...?"
Onnistuin myös havaitsemaan eron brittiläisessä ja suomalaisessa bakteerikannassa, kun erehdyin kerran ottamaan kaksi rasvaista kananmuna-majoneesi-kolmioleipää (vaihtoehtona olisi ollut jotain mikä näytti kaksi minuuttia sitten luokkarakennuksen ulkopuolelta suoraan siasta leikatuilta lihapaloilta, jotka oli näön vuoksi laitettu tikkuun ja valeltu ketsupilla ja rasvalla).
Loppupäivä ja -ilta meni palvoessa suurta posliinijumalaa, kun yritin soittaa Norjaan.
Mutta britti-aamiaiset hotellissani olivat sitten aivan eri asia.
Onko olemassa jotain Anonyymit Britti-aamiaiseen kajahtaneet-ryhmää?
Olkoonkin että sydämenlyönnit tuntui hidastuvan jokaisen suupalan jälkeen, uppopaistetut kananmunat paahtoleivällä maistui/maistuu taivaalliselta.
Eniten kuitenkin kaipaan paahtoleipiä aamiais-hillon kanssa, SHMVSP (syvä huokaus, murinaa vatsasta, sydän protestoi).
Ai niin, aiemmin miettimäni pont neuf-perunat tarkoittavat...jos joku sanoi upporasvassa paistettu, hänelle rasvainen selkääntaputus...siis rasvassa uppopaistettuja, isoja suorakulmion muotoisia perunoita, jotka voi kasata yhteen ja leikkiä huojuvaa tornia jos ei välitä tarjoilijoiden kummeksuvista katseista.
Suihku
Suihkussakäymiseen ovat vaikuttaneet suuresti kaksi asiaa maailmanhistorian aikana.
Ensimmäinen on Psycho-elokuva.
Toinen on se kun joku päätti antaa brittien tappaa aikaa kehittämällä oma suihkujärjestelmä.
Muualla maailmassa on totuttu siihen, että ollaan yhteydessä muihin kulttuureihin, ja nämä enemmän tai vähemmän hellävaraisesti tuovat omia vaikutteitaan isäntä-kulttuuriin.
Tällöin tapahtuu ns. Will Smith-efekti, eli jossain vaiheessa ihan mitä tahansa kehitysprosessia joku aina sanoo "Aww, hell no!", ja sitten palataan piirustuspöydän ääreen, ja homma mietitään uusiksi.
Iso-Britannia, jos joku ei ole sattunut tietämään, on saari.
Tämä on vaikuttanut kahdella eri tapaa.
Ensinnäkin kukaan ei ole tullut toisesta kulttuurista kesken homman kehittelyn lausumaan olkapään yli mitään epäluottamuslauseita, ja näin pilaamaan kaikkien työn.
Toisekseen...no tämä vaatii vähän historiallista taustoitusta.
Isossa-Britanniassa ovat enemmän tai vähemmän pitäneet valtaa mm. roomalaiset, saksit ja ranskalaiset.
Kuka tahansa asiansa osaava valloittaja tietää, että kun joku alkaa kuvittelemaan itsestään liikoja, ja kysyy "ai jaa vai? Sanot sinä ja mikä armeija?", on hyvä olla k.o. armeija johon (usein sananmukaisesti) viitata.
Kun kuitenkin ollaan eristyksissä saarella, jonne armeijan saaminen ajoissa mantereelta siten, että edellämainittu viittaaminen ei kuulostaisi tyhmältä (kukaan ei tykkää siitä kun keksii hauskan vastakommentin viisi minuuttia liian myöhään) on melko vaikeaa, on keksittävä muita keinoja pitää alaiset kurissa.
Kahdeksan kymmenestä suosittelee sulaa lyijyä linnanhuipulta kapinallisten niskaan, ja se yhdeksäs Gobin autiomaasta jäiden noutamista drinkkejä varten, mutta viisas kymmenes tietää että jos porukalla on muuta tekemistä, kapina ei ole ykkösprioriteetti.
Eli kun vihainen väkijoukko on linnanmuurin ulkopuolella soihtujen ja talikoiden kanssa vaatimassa nykyisen hallinnon näkökulmasta dramaattisia hallitusmuodon uudelleenjärjestelyjä, fiksu sanoo "kuulkaas, te siellä. Vaikka saisittekin vallan, niin mites suihkut?".
Johon väkijoukko: "Pää poik--- ai niin mitkä?"
Vastaus: "suihkut, tiedättehän te, pesua varten?"
"Suihku...?"
"Niin, tuli tässä vain mieleeni että noinkin aikaansaava porukka varmaan osaisi kehitellä jonkin todella fiksun tavan pestä itsensä."
"Me käydään joessa!"
"Niin niin, oikein mukavaa, mutta eikö joki ole talvisin aika kylmä, uskoisin?"
"..No joo, mutta.."
"Ja kun ette käy joessa, maalaisromantiikkaa tihkuvissa pikku mökeissänne varmaa haiskahtaa, eikö?"
"...juu..."
"Eikö siis olisi aika kehitellä jokin parempi ratkaisu? Kai te nyt siihen pystytte, jos kerran onnistuitte kansannousunkin aikaansaamaan? Vai onko niin että ette muuta osaa kuin huitoa maatalousvälineillä keinovalossa?"
"Ei, eikun siis joo, eikun siis...me palataan vielä!"
----- 3 viikkoa eteenpäin -----
"Pää poikki kuninkaalta! Pää poikki kuninkaalta!"
"Ah, te palasitte."
"Joo, me ei olla tyhmiä! Me keksittiin amme!"
"Hmm...niin...miten se toimii?"
"Niinku se on sellainen tavallista isompi ämpäri, jonne mahtuu ihminen, ja sinne niinku kaadetaan vettä, ja sinne niinku mennään makamaan, ja siinä niinku puhdistuu."
"Ihastuttavaa, aivan fantastista! Miten siinä voi seistä?"
"...tuota, siis ei siinä varsinaisesti seistä, siinä maataan, siinähän kaatuu muuten..."
"Olisin kyllä odottanut että te olisitte nyt keksineet sellaisen ratkaisun jossa voi seistä. Voi harmi, taitaa teidänkin tietotaidollanne olla rajat, tsk tsk."
"...Tässä kenenkään tietotaidosta ole puute! Kyllä me sellainenkin keksitään! Me palataan taas!"
----- Toiset 3 viikkoa eteenpäin ----
"Pää poikki kuninkaalta! Pää poikki kuninkaalta!"
"Kas veikkoset, tulitte sitten taas!"
"Joo, eikä mitään viivytyksiä tällä kertaa! Me keksittiin tämä juttu nimeltään suihku!"
"Suihku? Sehän on hienoa."
"Joo siinä niinku on sankko ammeen päässä, mutta niinku korkealla, ja sitten niinku vedetään narusta, joka niinku keikauttaa sen sankosta vettä niskaan."
"No mutta tehän olette aikaansaava väkijoukko. Voisitteko asentaa sellaisen minulle?"
"Asentaa? Me tultiin tekemään vallankaappausta! Ei me asenneta mitään!"
"Ikävä kyllä minusta tuntuu että asennatte, ja sitten menette kiltisti kotiinne."
"Ai jaa vai? Sanot sinä ja mikä armeija?"
"Näettekö tuon rannan jonne osoitan? Sinne saapuivat eilen joukkoni mantereelta sillä välin kun te keksitte suihkun. Eli vastaus kysymykseeni on "tuo armeija"".
"...Selvä, sir, aivan heti, sir. Kauan eläköön kuningas, sir."
Samalla tavoin syntyi myöhemmin suihkun lämpöjärjestelmä, jossa lämpöä ei säädeta yhdellä kahvalla, vaan lämmintä ja kylmää varten on eri kahvat.
Todella tiukkaa poliittista tilannetta varten Britannian parlamentissa on pääministein huoneessa hätälasin takana lappunen, jossa lukee "joo joo, ennenaikaiset vaalit ja pääministeri vaihtoon, mutta ette tekään varmasti osaisi tehdä suihkua jossa on vain yksi lämmönsäätönuppi."
Jatkuu...
Freudin mukaan ihminen nähdessään unta lentämisesta oikeastaan uneksii rakastelusta.
Tämä johtopäätös voi johtua joko siitä, että Freud ei koskaan harrastanut seksiä oikein, tai todennäköisemmin, hän ei ollut koskaan lentänyt.
Vastenhakoisuuteni matkustamiseen johtuu siitä, että tähän asti olen aina mennyt joko autolla, bussilla tai junalla.
Matkustaminen on siis ollut joko hidasta, tuskallista, ahdasta tai viimeistään radiokanava jota kuuntelemme ei ole ollut mieleeni.
Mutta nyt suomut ovat tippuneet silmiltäni. Lentäminen on minun matkustustapani. Nopeaa, helppoa, yksinkertaista.
Teini-muoti Britanniassa
Jostain kumman syystä melkein kaikilla teinitytöillä oli jalassaan vuorivillaiset saappaat, jotka olisivat omiaan magneettisen pohjoisnavan etsintäreissulle.
Kun niitä kuitenkin käytetään ympäristössä, jossa "lumi" on tulee kakkos-arvauksena kysymykseen "valkoinen aine, jota esiintyy esimerkiksi Andien vuoristoissa", ja loppukeho on eristetty auringonkukka-mekolla, näky on...jotain mitä en luultavasti vanhana kalkkiksena vaan tajua :huokaus:
Ruoka
Kurssin aikana ruokailu tapahtui siten, että maagisesti jossain vaiheessa ilmeisesti pikku menninkäiset toivat kulhoja ja kippoja täynnä ruokaa.
Ruuan tarkoittaessa että yhdessä kulhossa oli rasvaisia tuotteita kuten lihapullia tai pizzaa, yhdessä rasvaista kakkua ja pullaa, yhdessä rasvaisia brittiläisiä kolmioleipiä ja yhdessä rasvaisia pekonimausteisia perunalastuja.
Mukana tuli yksi myös kulho hedelmiä, mutta koska mukana ei tullut voinappeja joilla olisimme voineet voidella hedelmät, emme tahtoneet häiritä kehon rasvapitoisuutta.
Juomaksi oli joko Coca-Colaa tai Coca-Cola Lightia.
Brittiläinen ruokaympyrä siis hiukan poikkeaa suomalaisesta versiosta, tai sitten en ole huomannut perunalastujen sijoittumista ympyrään.
Vaikka muutoin olikin vaihtelua (saimme toisinaan rasvaista appelsiinimehua), niin rasvaiset perunalastut olivat aina mukana. Voi kuulostaa näin luettuna ihan kivalta ruokavaliolta, mutta viisi päivää rasvaista kioskiruokaa saa kaipaamaan makaronilaatikkoa.
Kysyin opettajaltamme syökö hän joka päivä tällä tavoin, ja hän loi minuun katseen joka varataan henkilöille jotka kyselevät itsestäänselvyyksiä, kuten "hengitätkö sinäkin happea?", ja vastasi äänensävyllä joka varataan vain tällaisia kysymyksiä esittäville henkilöille: "kyllä...?"
Onnistuin myös havaitsemaan eron brittiläisessä ja suomalaisessa bakteerikannassa, kun erehdyin kerran ottamaan kaksi rasvaista kananmuna-majoneesi-kolmioleipää (vaihtoehtona olisi ollut jotain mikä näytti kaksi minuuttia sitten luokkarakennuksen ulkopuolelta suoraan siasta leikatuilta lihapaloilta, jotka oli näön vuoksi laitettu tikkuun ja valeltu ketsupilla ja rasvalla).
Loppupäivä ja -ilta meni palvoessa suurta posliinijumalaa, kun yritin soittaa Norjaan.
Mutta britti-aamiaiset hotellissani olivat sitten aivan eri asia.
Onko olemassa jotain Anonyymit Britti-aamiaiseen kajahtaneet-ryhmää?
Olkoonkin että sydämenlyönnit tuntui hidastuvan jokaisen suupalan jälkeen, uppopaistetut kananmunat paahtoleivällä maistui/maistuu taivaalliselta.
Eniten kuitenkin kaipaan paahtoleipiä aamiais-hillon kanssa, SHMVSP (syvä huokaus, murinaa vatsasta, sydän protestoi).
Ai niin, aiemmin miettimäni pont neuf-perunat tarkoittavat...jos joku sanoi upporasvassa paistettu, hänelle rasvainen selkääntaputus...siis rasvassa uppopaistettuja, isoja suorakulmion muotoisia perunoita, jotka voi kasata yhteen ja leikkiä huojuvaa tornia jos ei välitä tarjoilijoiden kummeksuvista katseista.
Suihku
Suihkussakäymiseen ovat vaikuttaneet suuresti kaksi asiaa maailmanhistorian aikana.
Ensimmäinen on Psycho-elokuva.
Toinen on se kun joku päätti antaa brittien tappaa aikaa kehittämällä oma suihkujärjestelmä.
Muualla maailmassa on totuttu siihen, että ollaan yhteydessä muihin kulttuureihin, ja nämä enemmän tai vähemmän hellävaraisesti tuovat omia vaikutteitaan isäntä-kulttuuriin.
Tällöin tapahtuu ns. Will Smith-efekti, eli jossain vaiheessa ihan mitä tahansa kehitysprosessia joku aina sanoo "Aww, hell no!", ja sitten palataan piirustuspöydän ääreen, ja homma mietitään uusiksi.
Iso-Britannia, jos joku ei ole sattunut tietämään, on saari.
Tämä on vaikuttanut kahdella eri tapaa.
Ensinnäkin kukaan ei ole tullut toisesta kulttuurista kesken homman kehittelyn lausumaan olkapään yli mitään epäluottamuslauseita, ja näin pilaamaan kaikkien työn.
Toisekseen...no tämä vaatii vähän historiallista taustoitusta.
Isossa-Britanniassa ovat enemmän tai vähemmän pitäneet valtaa mm. roomalaiset, saksit ja ranskalaiset.
Kuka tahansa asiansa osaava valloittaja tietää, että kun joku alkaa kuvittelemaan itsestään liikoja, ja kysyy "ai jaa vai? Sanot sinä ja mikä armeija?", on hyvä olla k.o. armeija johon (usein sananmukaisesti) viitata.
Kun kuitenkin ollaan eristyksissä saarella, jonne armeijan saaminen ajoissa mantereelta siten, että edellämainittu viittaaminen ei kuulostaisi tyhmältä (kukaan ei tykkää siitä kun keksii hauskan vastakommentin viisi minuuttia liian myöhään) on melko vaikeaa, on keksittävä muita keinoja pitää alaiset kurissa.
Kahdeksan kymmenestä suosittelee sulaa lyijyä linnanhuipulta kapinallisten niskaan, ja se yhdeksäs Gobin autiomaasta jäiden noutamista drinkkejä varten, mutta viisas kymmenes tietää että jos porukalla on muuta tekemistä, kapina ei ole ykkösprioriteetti.
Eli kun vihainen väkijoukko on linnanmuurin ulkopuolella soihtujen ja talikoiden kanssa vaatimassa nykyisen hallinnon näkökulmasta dramaattisia hallitusmuodon uudelleenjärjestelyjä, fiksu sanoo "kuulkaas, te siellä. Vaikka saisittekin vallan, niin mites suihkut?".
Johon väkijoukko: "Pää poik--- ai niin mitkä?"
Vastaus: "suihkut, tiedättehän te, pesua varten?"
"Suihku...?"
"Niin, tuli tässä vain mieleeni että noinkin aikaansaava porukka varmaan osaisi kehitellä jonkin todella fiksun tavan pestä itsensä."
"Me käydään joessa!"
"Niin niin, oikein mukavaa, mutta eikö joki ole talvisin aika kylmä, uskoisin?"
"..No joo, mutta.."
"Ja kun ette käy joessa, maalaisromantiikkaa tihkuvissa pikku mökeissänne varmaa haiskahtaa, eikö?"
"...juu..."
"Eikö siis olisi aika kehitellä jokin parempi ratkaisu? Kai te nyt siihen pystytte, jos kerran onnistuitte kansannousunkin aikaansaamaan? Vai onko niin että ette muuta osaa kuin huitoa maatalousvälineillä keinovalossa?"
"Ei, eikun siis joo, eikun siis...me palataan vielä!"
----- 3 viikkoa eteenpäin -----
"Pää poikki kuninkaalta! Pää poikki kuninkaalta!"
"Ah, te palasitte."
"Joo, me ei olla tyhmiä! Me keksittiin amme!"
"Hmm...niin...miten se toimii?"
"Niinku se on sellainen tavallista isompi ämpäri, jonne mahtuu ihminen, ja sinne niinku kaadetaan vettä, ja sinne niinku mennään makamaan, ja siinä niinku puhdistuu."
"Ihastuttavaa, aivan fantastista! Miten siinä voi seistä?"
"...tuota, siis ei siinä varsinaisesti seistä, siinä maataan, siinähän kaatuu muuten..."
"Olisin kyllä odottanut että te olisitte nyt keksineet sellaisen ratkaisun jossa voi seistä. Voi harmi, taitaa teidänkin tietotaidollanne olla rajat, tsk tsk."
"...Tässä kenenkään tietotaidosta ole puute! Kyllä me sellainenkin keksitään! Me palataan taas!"
----- Toiset 3 viikkoa eteenpäin ----
"Pää poikki kuninkaalta! Pää poikki kuninkaalta!"
"Kas veikkoset, tulitte sitten taas!"
"Joo, eikä mitään viivytyksiä tällä kertaa! Me keksittiin tämä juttu nimeltään suihku!"
"Suihku? Sehän on hienoa."
"Joo siinä niinku on sankko ammeen päässä, mutta niinku korkealla, ja sitten niinku vedetään narusta, joka niinku keikauttaa sen sankosta vettä niskaan."
"No mutta tehän olette aikaansaava väkijoukko. Voisitteko asentaa sellaisen minulle?"
"Asentaa? Me tultiin tekemään vallankaappausta! Ei me asenneta mitään!"
"Ikävä kyllä minusta tuntuu että asennatte, ja sitten menette kiltisti kotiinne."
"Ai jaa vai? Sanot sinä ja mikä armeija?"
"Näettekö tuon rannan jonne osoitan? Sinne saapuivat eilen joukkoni mantereelta sillä välin kun te keksitte suihkun. Eli vastaus kysymykseeni on "tuo armeija"".
"...Selvä, sir, aivan heti, sir. Kauan eläköön kuningas, sir."
Samalla tavoin syntyi myöhemmin suihkun lämpöjärjestelmä, jossa lämpöä ei säädeta yhdellä kahvalla, vaan lämmintä ja kylmää varten on eri kahvat.
Todella tiukkaa poliittista tilannetta varten Britannian parlamentissa on pääministein huoneessa hätälasin takana lappunen, jossa lukee "joo joo, ennenaikaiset vaalit ja pääministeri vaihtoon, mutta ette tekään varmasti osaisi tehdä suihkua jossa on vain yksi lämmönsäätönuppi."
Jatkuu...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
