Lopettaminen ei tullut enää kysymykseen. Olin jo niin kaukana pisteestä jossa olisin voinut kätellä paikallaolijat, kääntyä kannoillani ja poistua, että en edes muista miltä se oli näyttänyt.
Epäilin oliko sitä edes koskaan ollutkaan.
Tapanani ei ole valittaa. Sääntöjä ei muuteta kesken leikin, luovuttaminen ei ole vaihtoehto, ja jos olit tyhmyyttäsi laittanut hihaasi pataässän, oma virheesi. Mutta tämä oli kovaa.
Minä ja kova olimme vanhoja kavereita. Mitä tapahtuu kun se mikä ei voi järkähtää kohtaa sen mitä ei voi pysäyttää? Fiksumpi väistää. Tällä kertaa se en ollut minä.
Tiesin että lopulta kaikki päätyisi tähän. Jos kohtalomme on kirjoitettu tähtiin, minun leimahti juuri voimakkaasti ja kuoli sitten. Kai sitä lohdutti viimeisellä hetkellään tieto siitä, että tekisin sille kohtaa seuraa.
Neljä päivää olin yrittänyt oppia kaiken mitä minulle kerrottiin. Mitä, kuinka, missä, paljonko, miten.
Kun kysymykset asettaa noin, ne eivät vaikuta miltään.
Kun ne saavat vastauksensa, alat tuntea uudenlaista sympatiaa pyörremyrskyssä Ihmemaa Oziin matkaavaa Dorothya kohtaan.
Sanotaan että ihmismielen kyvyllä oppia uutta ei ole rajoja. Tuo osoittaa vain sen että mietelauseiden tekijät eivät ole käyneet oikeita kouluja.
Olisinko voinut lukea enemmän? Olisinko voinut keskittyä eri asioihin? Olisiko pitänyt ryhtyä putkimieheksi alun pitäen?
Jälkiviisaudet ovat kivoja. Omalla, erityisellä, selkäänpuukottavien paskiaisten tavalla kivoja.
Kuin puolisokea labyrintissä, joka yrittää tunnustella tiensä ulos. Ontuva kielikuva, mutta kaikki kuulostaa siltä ulkopuolelta.
Henkilökohtainen maailmanloppu.
Tuhon kynnyksellä.
Ragnarök.
Kun käytte siellä missä minäkin, ymmärrätte.
Tässä kokeessa ei ollut kyse siitä kuinka paljon tiesit tai kuinka hyvä olit.
Se oli pelkkää kaaosta ja tuuria, ja kukaan joka sanoo toista on hölmö.
Olinko ansainnut kaiken tämän jälkeen onnellisen lopun?
Ikävä kyllä onnellinen loppu petti minut yhden kerran liikaa. Emme ole olleet enää pitkään aikaan puheväleissä.
Ei se mitään, olin kuitenkin oppinut uutta, mikä oli tärkeämpää.
Mietin vain kauanko minun pitää toista tuota ennen kuin siitä tulee totuus.
Jatkuu...
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Sinne, tänne ja takaisin: hotellille saapuminen (selkokielinen versio)
Hotellille saapuessani oli todella epätavanomainen brittiläinen keli: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kevyt tuulenvire viilensi keliä.
Pyytelin anteeksi hotellin aspassa sekoiluani taksin kanssa ja kysyin huonettani, ja minulle kerrottiin että jos voin odotella hetken, juoda vaikka kahvia, minulle ilmoitetaan kun se on valmis.
Menin ravintolaan, sain kahvia, luin päivän lehteä ja kohta minulle tultiin sanomaan että huone on valmis.
Yritin kuunnella ohjeita, mutta kuten todettua, korva ihan tukossa, joten ainoa minkä ymmärsin oli "tuosta ovesta sisään ja..."
Pari yritystä ja erehdystä siinä meni, mutta lopulta pääsin huoneeseeni, jossa katselin tv:tä (siellä tuli mm. kaksi jaksoa perätysten uutta Doctor Who:ta!) kunnes oli illallisaika.
Jatkuu...
Pyytelin anteeksi hotellin aspassa sekoiluani taksin kanssa ja kysyin huonettani, ja minulle kerrottiin että jos voin odotella hetken, juoda vaikka kahvia, minulle ilmoitetaan kun se on valmis.
Menin ravintolaan, sain kahvia, luin päivän lehteä ja kohta minulle tultiin sanomaan että huone on valmis.
Yritin kuunnella ohjeita, mutta kuten todettua, korva ihan tukossa, joten ainoa minkä ymmärsin oli "tuosta ovesta sisään ja..."
Pari yritystä ja erehdystä siinä meni, mutta lopulta pääsin huoneeseeni, jossa katselin tv:tä (siellä tuli mm. kaksi jaksoa perätysten uutta Doctor Who:ta!) kunnes oli illallisaika.
Jatkuu...
Sinne, tänne ja takaisin: matkustaja saapuu hotellille
Tuuli hyväili hellästi puiden vihreänä loistavia lehtiä, kun ne yrittivät kurkottaa kohti rakasta aurinkoaan ja julistaa sille ikuista rakkauttaan. Jos tuuli tiesi tämän, se ei osoittanut sitä; ehkä se salaa toivoi lehvien vielä jonain päivänä kääntyvän yksin sen puoleen.
Linnut lauloivat harmoniaansa ylistäen tätä hetkeä, joka tuntui niistä ikuiselta ja muuttumattomalta. Eivätkä ne olisi uskoneet jos joku olisi kertonut, että samoin tekivät myös niitä ennen olleet ja niiden jälkeen tulevat, sillä tämä oli heidän hetkensä, heidän laulunsa; vain ja yksin heidän.
Kaiken tämän keskellä oli Rakennus, joka ei tiennyt mitään tuulen rakkaushuolista tai lintujen hupsuudesta. Sen ei tarvinnut tietää muuta kuin miten olla liikkumatta ja miten pitää kaikki tietämänsä sisällään.
Tuuli olisi kutsunut tätä tragediaksi, koska se ei ymmärtäisi koskaan miten kukaan voisi ikuisesti pysyä paikallaan.
Linnut kutsuisivat tätä narrien komediaksi, sillä ne eivät koskaan ymmärtäisi miksi kätkeä jotain mitä tietää.
Mutta Rakennus ymmärsi mitä on velvollisuus. Siksi se pysyi liikkumatta ja oli vaiti tietämästään, vaikka Tuuli yritti viekoitella sitä, vaikka Linnut yrittivät saada sitä puhumaan ja vaikka edes aurinko ei antanut sille armoa.
Tämä kaikki ja paljon muuta tapahtui, mutta meitä kiinnostavia niistä oli vain yksi.
Kaiken keskelle saapui matkustaja.
Hänet toi musta vaunu, ja mikä sen sopivampaa hänelle, sillä olihan hän muutenkin pukeutunut mustaan. Vain hänen tukkansa oli muuta väriä, ja se antoi hänelle edes jonkinlaista pehmeyttä, vaikka tuima ilme veikin osan tästä mennessään.
Tuuli yritti houkutella matkustajaa leikkiin pyyhkien tämän hiuspehkoa.
Matkustaja vain käänsi kasvonsa.
Linnut yrittivät kysellä tuliko matkustaja kaukaakin, kenties Floridasta, ne olivat kuulleet kaukaisilta ystäviltään muuttomatkoillaan tästä paikasta.
Jos matkustaja kuulikin, hän ei vastannut.
Rakennus ei tehnyt mitään. Se tiesi että ennemmin tai myöhemmin jokainen saapunut tulisi sen tykö, eikä sillä ollut kiire.
Matkustaja antoi mustan vaunun kuljettajalle mustasta rahapussistaan palkkion ja otti mustat kantamuksensa ja lähti kohti rakennusta. Totisesti ei kovin montaa tällaista matkustajaa liene niillä main ollut aiemmin.
Matkustaja asteli vastaanottotiskille ja lausui tervehdyksensä.
- Oikein hyvää huomenta. Nimeni on t.
- Hyvää huomenta, sir.
- Ensinnäkin tahdon pahoitella aivan uskomattoman/hirvittävän/suunnattoman paljon tämän aamuista sekoilua taksien suhteen. Otan siitä täyden vastuun, minulla oli ja itse asiassa on vieläkin oikea korva aivan lukossa, joten en kuule sillä mitään.
- En ollut itse tuolloin puhelimessa, sir, vaan kollegani, mutta uskon että ei se mitään.
- Täytyy sitten pyytää kollegaltanne myöhemmin anteeksi.
- Mitä turhia, sir.
- Sovin myös aiemmin sähköpostin välityksellä, että voisin tulla hotellihuoneeseeni aiemmin kuin kello 11 joka on virallinen sisäänkirjautumisaika. Ymmärrän että kello ei ole vielä kovinkaan paljoa, joten voin odotella tässä aulassa.
- Aivan, sir. Muistan että sovimme niin, ja siivoojia pyydettiin huolehtimaan ensimmäisenä teidän huoneestanne. Heillä menee vielä hetken aikaa, mutta ei teidän toki tarvitse tässä aulassa odotella, sir. Voitte mennä ravintolaamme juomaan vaikka kahvia, sanokaa että olette hotellin asukas niin se on ilmaista.
- Kiitos oikein paljon.
Matkustaja siirtyi kantamuksineen ravintolaan. Hän oli tuskin ehtinyt istua pöytään, kun tarjoilija tuli kysymään mitä muukalaisen tekisi mieli?
Matkustaja tilasi kahvin, ja tuskin kukaan hämmästyy kun se tarjoilla mustana.
Tuuli vietteli rakkaimpiaan väsymättä, Linnut kertoivat, jos eivät elämän, niin ainakin sen hetken tarkoituksen jokaiselle joka suostui kuuntelemaan ja Rakennus...Rakennus seurasi.
Se seurasi uutta, mitä kaikki asiat olivat, kunnes niistä tuli vanhoja, tai kunnes ne poistuivat jonnekin minne sen katse ei yltänyt.
Matkustajana tunnettu oli sille jotain uutta. Se seurasi kuinka tämä joi kahviaan, ja katseli hiljaisena kaikkea kuin etsien jotain mitä muut eivät voineet nähdä. Rakennus saattoi ymmärtää tämän, ja se oli tyytyväinen löydettyään jonkun lähes kaltaisensa.
Rakennus seurasi kuinka tälle uudelle asialle tultiin sanomaan että huone oli valmis, ja kuinka tämä kömpelösti vielä varmisti yhdeltä vanhoista asioista että paljonko kahvi maksoi, hän siis on asukas täällä, ja sai juuri kuulla huoneensa olevan valmis ja hänelle kerrottiin että hän voi odottaa ravintolassa, ja että kahvi on ilmaista, mutta hän ei ollut ihan varma että oliko asia näin.
Rakennus oli pettynyt, tämä uusi asia oli sittenkin lintujen kaltainen. Ja niin uusi asia muuttui vanhaksi, ja Rakennus menetti mielenkiintonsa.
Kaiken tämän oli tallentanut muistiinsa Tarina, joka lopetteli juuri tehtäviään.
Tarina kertoi vielä lukijoilleen kuinka matkustaja ensin eksyi väärään kerrokseen, mutta löysi lopulta oman huoneensa.
Enemmän olisi ollut jo liikaa tietoa mutta vähemmän olisi jättänyt lukijat epätietoisuuteen.
Harvoin hahmot kertomuksessa tietävät olevansa vain Tarinan luomuksia, mutta se tieto ei muuttaisi mitään.
Siksi jossain Tuuli, Linnut ja Rakennus tulevat tekemään mitä tekevät ikuisesti, ja hetken sen jälkeen.
Matkustaja? Hänen kertomuksensa ei vielä loppunut, mutta tämä tarina on ohi.
Linnut lauloivat harmoniaansa ylistäen tätä hetkeä, joka tuntui niistä ikuiselta ja muuttumattomalta. Eivätkä ne olisi uskoneet jos joku olisi kertonut, että samoin tekivät myös niitä ennen olleet ja niiden jälkeen tulevat, sillä tämä oli heidän hetkensä, heidän laulunsa; vain ja yksin heidän.
Kaiken tämän keskellä oli Rakennus, joka ei tiennyt mitään tuulen rakkaushuolista tai lintujen hupsuudesta. Sen ei tarvinnut tietää muuta kuin miten olla liikkumatta ja miten pitää kaikki tietämänsä sisällään.
Tuuli olisi kutsunut tätä tragediaksi, koska se ei ymmärtäisi koskaan miten kukaan voisi ikuisesti pysyä paikallaan.
Linnut kutsuisivat tätä narrien komediaksi, sillä ne eivät koskaan ymmärtäisi miksi kätkeä jotain mitä tietää.
Mutta Rakennus ymmärsi mitä on velvollisuus. Siksi se pysyi liikkumatta ja oli vaiti tietämästään, vaikka Tuuli yritti viekoitella sitä, vaikka Linnut yrittivät saada sitä puhumaan ja vaikka edes aurinko ei antanut sille armoa.
Tämä kaikki ja paljon muuta tapahtui, mutta meitä kiinnostavia niistä oli vain yksi.
Kaiken keskelle saapui matkustaja.
Hänet toi musta vaunu, ja mikä sen sopivampaa hänelle, sillä olihan hän muutenkin pukeutunut mustaan. Vain hänen tukkansa oli muuta väriä, ja se antoi hänelle edes jonkinlaista pehmeyttä, vaikka tuima ilme veikin osan tästä mennessään.
Tuuli yritti houkutella matkustajaa leikkiin pyyhkien tämän hiuspehkoa.
Matkustaja vain käänsi kasvonsa.
Linnut yrittivät kysellä tuliko matkustaja kaukaakin, kenties Floridasta, ne olivat kuulleet kaukaisilta ystäviltään muuttomatkoillaan tästä paikasta.
Jos matkustaja kuulikin, hän ei vastannut.
Rakennus ei tehnyt mitään. Se tiesi että ennemmin tai myöhemmin jokainen saapunut tulisi sen tykö, eikä sillä ollut kiire.
Matkustaja antoi mustan vaunun kuljettajalle mustasta rahapussistaan palkkion ja otti mustat kantamuksensa ja lähti kohti rakennusta. Totisesti ei kovin montaa tällaista matkustajaa liene niillä main ollut aiemmin.
Matkustaja asteli vastaanottotiskille ja lausui tervehdyksensä.
- Oikein hyvää huomenta. Nimeni on t.
- Hyvää huomenta, sir.
- Ensinnäkin tahdon pahoitella aivan uskomattoman/hirvittävän/suunnattoman paljon tämän aamuista sekoilua taksien suhteen. Otan siitä täyden vastuun, minulla oli ja itse asiassa on vieläkin oikea korva aivan lukossa, joten en kuule sillä mitään.
- En ollut itse tuolloin puhelimessa, sir, vaan kollegani, mutta uskon että ei se mitään.
- Täytyy sitten pyytää kollegaltanne myöhemmin anteeksi.
- Mitä turhia, sir.
- Sovin myös aiemmin sähköpostin välityksellä, että voisin tulla hotellihuoneeseeni aiemmin kuin kello 11 joka on virallinen sisäänkirjautumisaika. Ymmärrän että kello ei ole vielä kovinkaan paljoa, joten voin odotella tässä aulassa.
- Aivan, sir. Muistan että sovimme niin, ja siivoojia pyydettiin huolehtimaan ensimmäisenä teidän huoneestanne. Heillä menee vielä hetken aikaa, mutta ei teidän toki tarvitse tässä aulassa odotella, sir. Voitte mennä ravintolaamme juomaan vaikka kahvia, sanokaa että olette hotellin asukas niin se on ilmaista.
- Kiitos oikein paljon.
Matkustaja siirtyi kantamuksineen ravintolaan. Hän oli tuskin ehtinyt istua pöytään, kun tarjoilija tuli kysymään mitä muukalaisen tekisi mieli?
Matkustaja tilasi kahvin, ja tuskin kukaan hämmästyy kun se tarjoilla mustana.
Tuuli vietteli rakkaimpiaan väsymättä, Linnut kertoivat, jos eivät elämän, niin ainakin sen hetken tarkoituksen jokaiselle joka suostui kuuntelemaan ja Rakennus...Rakennus seurasi.
Se seurasi uutta, mitä kaikki asiat olivat, kunnes niistä tuli vanhoja, tai kunnes ne poistuivat jonnekin minne sen katse ei yltänyt.
Matkustajana tunnettu oli sille jotain uutta. Se seurasi kuinka tämä joi kahviaan, ja katseli hiljaisena kaikkea kuin etsien jotain mitä muut eivät voineet nähdä. Rakennus saattoi ymmärtää tämän, ja se oli tyytyväinen löydettyään jonkun lähes kaltaisensa.
Rakennus seurasi kuinka tälle uudelle asialle tultiin sanomaan että huone oli valmis, ja kuinka tämä kömpelösti vielä varmisti yhdeltä vanhoista asioista että paljonko kahvi maksoi, hän siis on asukas täällä, ja sai juuri kuulla huoneensa olevan valmis ja hänelle kerrottiin että hän voi odottaa ravintolassa, ja että kahvi on ilmaista, mutta hän ei ollut ihan varma että oliko asia näin.
Rakennus oli pettynyt, tämä uusi asia oli sittenkin lintujen kaltainen. Ja niin uusi asia muuttui vanhaksi, ja Rakennus menetti mielenkiintonsa.
Kaiken tämän oli tallentanut muistiinsa Tarina, joka lopetteli juuri tehtäviään.
Tarina kertoi vielä lukijoilleen kuinka matkustaja ensin eksyi väärään kerrokseen, mutta löysi lopulta oman huoneensa.
Enemmän olisi ollut jo liikaa tietoa mutta vähemmän olisi jättänyt lukijat epätietoisuuteen.
Harvoin hahmot kertomuksessa tietävät olevansa vain Tarinan luomuksia, mutta se tieto ei muuttaisi mitään.
Siksi jossain Tuuli, Linnut ja Rakennus tulevat tekemään mitä tekevät ikuisesti, ja hetken sen jälkeen.
Matkustaja? Hänen kertomuksensa ei vielä loppunut, mutta tämä tarina on ohi.
Sinne, tänne ja takaisin: väliaika
Olisin jatkanut matkatarinaani aiemmin, mutta piti käydä lääkärillä, koska oikea korvani ei ole vieläkään auennut.
Sain tabuja sekä nenäsumutetta, jotka tekevät tuhojaan limakalvoilleni ja toivottavasti opettavat sille farmaseutin pelkoa siinä määrin, että ensi kerralla limakalvoni ei supistu sen pelossa, että otan nenäsumutteen esille.
Okei, olen myös tajunnut että työkännykässäni on minipelinä Sudoku, mutta se ei...juurikaan...liity tähän.
Seuraavasta merkinnästä teen kaksi versiota: toinen on epämääräinen ja ennalta tuhoontuomittu yritykseni kaunokirjallisuuteen, ja toinen on selkokielinen versio samasta aiheesta.
Ymmärrätte syyn tähän kun molemmat on julkaistu.
Sain tabuja sekä nenäsumutetta, jotka tekevät tuhojaan limakalvoilleni ja toivottavasti opettavat sille farmaseutin pelkoa siinä määrin, että ensi kerralla limakalvoni ei supistu sen pelossa, että otan nenäsumutteen esille.
Okei, olen myös tajunnut että työkännykässäni on minipelinä Sudoku, mutta se ei...juurikaan...liity tähän.
Seuraavasta merkinnästä teen kaksi versiota: toinen on epämääräinen ja ennalta tuhoontuomittu yritykseni kaunokirjallisuuteen, ja toinen on selkokielinen versio samasta aiheesta.
Ymmärrätte syyn tähän kun molemmat on julkaistu.
torstai 24. heinäkuuta 2008
Sinne, tänne ja takaisin: saapuminen
On olemassa viiden terminaalin pyhä allianssi, kaukana siellä mikä on ihmisen tuntemaa. Yhdessä ne ovat avoin kuin suunnaton avaruus, ja yhtä ikuisia kuin aika itse.
Valon ja varjon keskellä, tieteen ja taikauskon välissä, yhtä kaukana ihmisen peloista kuten tämän tietämyksestä. Tämä on mielikuvituksen ulottuvuutta. Tämä on alue jota kutsumme Heathrow'n lentokentäksi.
Seuratkaa kanssamme miestä nimeltään t, joka on juuri saapunut.
Hänet on kuljetettu lentokoneesta bussilla jonnekin, ja monien kyselyjen ja eksymisten jälkeen hän löysi lopulta tiensä lähtoaulaan.
Kaikki näyttää menevän kuten hän oletti, lento oli mukava, ja häntä odottamaan kutsuttiin eilen illalla ystävän toimesta oma taksi hotellille, joten hänen ei tarvitse edes miettiä mistä saada kyyti.
Mutta tämä on Heathrow'n lentokenttä, ja hän oppii pian mitä se merkitsee.
T katselee hämmentyneenä ympärilleen. Tuolla näkyvät taksikuskit kortteineen, mutta ei yhtään jossa oli hänen nimensä. Eikö siellä pitäisi olla ainakin yksi jossa on hänen nimensä? Eikö elokuvissa aina homma mene niin, että taksikuskilla näyttää kyllästyneeltä ja seisoo ison plakaatin kanssa jossa lukee kuskattavan nimi? Millainen surkea, Hollywoodilaisia perinteitä hyljeksivä maa tämä oikein on?
Mutta ei hätää, t:llä on aikaa. Joskin takki joka hänellä on päällään alkaa tuntua yhä kuumemmalta. Miksi hänellä on takki? Oikeampi kysymys on miksi ison-Britannian ilmasto ei nyt kerrankin tee mitä siltä odotetaan? Miksi auringon on paistettava pilvettömältä taivaalta? Eikö täällä pitänyt sataa 24/7/365?
Turvamiehet, korjaus, aseistetut turvamiehet katsovat pitkään t:tä, joka näyttää floridalaiselta palkkamurhaajalta joka luki jostain että Isossa-Britanniassa sataa aina ja lämpimän ilmaston ystävänä pukeutui mustaan takkiin kesän kuumimpana päivänä.
Tämä reissu ei ala hyvin. T alkaa vakavissaan hermostua.
T kuitenkin odottaa, mutta taksia ei näy eikä kuulu.
Lisäksi t:n oikea korva, se korva jota hän käyttää puhelimeen vastaamiseen, on aivan tukossa eli käyttökelvoton. Sen siitä saa kun lentää pikku-kuumeessa.
T:llä oli itsellään suunnitelma: soittaa taksi paikan päällä, mennä vastapäiseen parkkihalliin noutopisteeseen, nousta siellä taksin kyytiin ja päästä pois tältä ihan minkä tahansa jumaluuden (nyt kun kuitenkin ollaan moni-kulttuurisessa maassa) hylkäämältä lentokentältä. Mutta eeeeeiiii...."me soitettiin sinulle taksi, se odottaa siellä valmiina sinua, sinun ei tarvitse itse tehdä mitään, eikö ollakin kivoja?"
T kiroaa hiljaa mielessään.
Taksikuskia ei näy eikä kuulu. T päättää soittaa hotellille, missä taksi on.
- Hotelli, miten voin auttaa?
- Päivää, nimeni on t, ja olen juuri saapunut UK:hin ja minulle tilattiin eilen taksi odottamaan minua lentoni saavuttua.
- Mikä olikaan nimenne, sir?
- t.
- Kyllä .... pitäisi olla ...annatteko....niin pyydän...teille?
- Anteeksi, oikea korvani on aivan tukossa, ja en kuule sillä mitään. Voisitteko toistaa?
- Kyllä meidän tietojemme mukaan siellä pitäisi olla taksi. Annatteko kännykkänumeronne, sir, niin pyydän taksifirmaa soittamaan teille?
- ...(voi (/&¤#"()==&¤#)...tajusin ikävä kyllä juuri että tämä on työkännykkäni, jonka numeroa en muista. Voinko soittaa teille kohta uudestaan?
- Toki, sir.
T alkaa oikeasti hermostumaan.
Ensinnäkään hän ei tiedä mistä saa kännykkää isommalle, koska kyseessä ei ole hänen oma kännykkänsä.
Lisäksi hän tajuaa että hänellä ei ole kynää mukana, joten hän ei voi kirjoittaa mitään muistiin. Onneksi vieressä on jokin kioskin kaltainen laitos, josta hän käy ostamassa kynän. Äänentaso...no sille ei voi mitään.
T päättää soittaa kotiinsa.
- Muori.
- T tässä hei. Täällä ei ollut mitään taksia odottamassa, ja soitin hotellille ja heidän mukaansa täällä pitäisi olla taksi. Jotta saisin homman selvitettyä tarvitsen tämän kännykän puhelinnumeron, jota en muista. Voitsitko kertoa minulle mikä on tämä numero josta soitan?
- Novoetokkiinsamitenkäsenytnoinkylläsenolisipitänymitensinänyt---
- Anteeksi, mutta ota nyt vaan se (RUMA SANA) puhelinnumero, ja anna se (RUMA SANA) minulle!
- ...No en minä sitä tästä näe, minä soitan sinulle kohta.
- Kiitos.
Hetki menee, ja t päättää riisua takkinsa sekä katua ikävää sävyään. Muori soittaa kohta ja antaa numeron, jonka t kirjoittaa fysiologisesti haasteellisessa asennossa pitäen paperia ja kynää yhtäaikaa paikallaan seinää vasten.
T kiittää ja pyytää anteeksi. Muori lupaa että t on edelleen testamentissa mukana.
T soittaa uudestaan hotellille.
- Hotellilla, miten voin auttaa?
- Hei, nimeni on t, ja soitin teille äsken taksistani, joka ei olekaan tullut tänne.
- Kyllä....asian...siellä....te...sir?
- Anteeksi, oikea korvani on aivan tukossa lennon jäljiltä, en kuule sillä mitään. Voisitteko toistaa?
- Kyllä, tarkistin asian ja taksin...mitä jos....sir?
- Anteeksi, en oikein kuullut tuota, voisitteko toistaa?
- Kyllä, tarkistin asian, ja taksin tulisi olla siellä odottamassa teitä..soittaa...sir?
- Anteeksi vielä kerran, mutta lennon jäljiltä en kuule mitään. Ette millään voisi toistaa vielä kerran tuota viimeistä kohtaa?
- Voisin antaa teille taksin suoran numeron, jotta voisitte soittaa sinne itse suoraan ja sopia haun itse, sir.
- ...kyllähän se käy. Mikä numero on?
- 1234....89.
- Anteeksi mikä?
- 123....789.
- Anteeksi mikä?
- 123456789.
- Kiitos. Soitan taksille.
- Kiitos ja kuulemiin, sir.
T näppäilee taksin numeron.
- Calcutta-London all night long taxi-cab, miten voin auttaa?
- Hyvää päivää, nimeni on t ja minulle tilattiin kuljetus eilen hotellille, mutta täällä ei näkynyt ketään. Voisinko nyt tilata kuljetuksen? Olen terminaali 1:ssä.
- Olen aivan uskomattoman tavattoman hirvittävän pahoillani, sir, tietenkin, sir. Menkää.....tulkaa....ja...odottakaa...pian, sir.
- Anteeksi voisitteko toistaa, oikea korvani on aivan kuuro lennon jäljiltä.
- Menkää ulko-ovista...tulkaa...terminaali 1:ssä ja odottakaa siellä....sinne aivan pian, sir.
- Anteeksi, nyt en kuullut.
- Menkää ulko-ovista ulos, ja tulkaa toiseen kerrokseen Terminaali 1:ssä ja odottakaa siellä noutopisteessä, tulen sinne aivan pian, sir.
- Kiitos, kuulemiin.
- Kuulemiin, sir.
T oli viimein tyytyväinen. Viimeinkin asiat näyttivät menevän hyvin. Ei muuta kuin toiseen kerrokseen ja asiat olisivat järjestyksessä.
Okei, ulko-ovista ulos, kas tuossa on portaat vieressä, no sitähän tässä varmaan tarkoitettiin, ei muuta kuin niitä pitkin ylös, onpas laukku painava ja aurinko kuuma. Näitä kaikkia asioita t pohtii kulkiessaan ylös.
Nyt t on hämmentynyt. Tasanteella on ihmisiä, mutta missä ovat taksit? Näkyvillä on kaksi liikekaistaa, mutta kumpi niistä on oikea? Ihmisiä odottaa kummallakin kaistalla. Keiden esimerkkiä seurata? Mikä on oikea puoli (kirottu vasemmanpuoleinen kaistalla-ajo, tekee asioista niin vaikeaa seurata)?
T odottaa hetken kaistalla 1 oikealla puolella. Ihmisiä menee ohi (tuijottavatko he? Olenko oikealla puolella?), mutta taksia ei näy.
T vaihtaa kaistan toiselle puolelle.
Ei, taksia ei näy, mutta ihmisiä on paljon. Laukku painaa enemmän. Ilmeisesti t on väärällä puolella, joten hän vaihtaa kokonaan kaistalle 2.
T alkaa taas hermostua. Kummalla puolella tässä nyt oikein pitäisi olla? Hän vaihtaa vielä puolikymmentä kertaa kaistaa sekä sitä puolta jolla odottaa taksia. Sitä ei kuitenkaan näy.
T soittaa taas taksifirmaan.
- Calcutta-London all night long taxi-cab, miten voin auttaa?
- Hyvää päivää, soitin äsken tilatakseni taksin Heathrow'n lentokentälle. Olin siis se henkilö jolle oli tilattu taksi eilen viemään hotellille, mutta teitä ei ikävä kyllä näkynyt alhaalla, mutta sitten te neuvoitte minua tulemaan tänne ylös odottelemaan taksia mutta sitä ei vieläkään näy, joten pyydän anteeksi soittoani, mutta tahdoin vain varmistaa että onhan taksi tulossa?
- Kyllä....rekisteri....sir.
- Anteeksi, voisitteko toistaa? Olen kauhean pahoillani mutta lennon jäljiltä en kuule mitään oikealla korvallani.
- Kyllä, taksi on tulossa, sir. Sen rekisterinumero....sir.
- Anteeksi nyt kauheasti, mutta ette millään voisi toistaa? Olen todella pahoillani mutta lento laittoi korvani aivan lukkoon ja nyt en kuule mitään oikealla korvallani.
- Ei se mitään, sir. Taksi on tulossa, sen rekisteri numero on 321 6...sir.
- Anteeksi mikä?
- 321...98, sir.
- Anteeksi mikä?
- 32...67...8, sir.
- ...Kiitos, odottelen sitä täällä.
- Kiitos ja kuulemiin, sir.
T vaihtoi vielä kerran kaistaa ja puolta jolla odottaa. Sitten hän tajusi että ensimmäinen kaista on pelkästään paketti-autojen ja bussien purkamiseen ja täyttämiseen, koska kaikki henkilöautot näyttivät menevän suoraan toiselle kaistalle.
T vaihtoi takaisin toiselle kaistalle, ja päätteli mielessään että kaipa vasemmanpuoleinen kaista vasemmanpuoleisessa liikenteessä on se oikea. Samalla hetkellä kaistalle ajoi taksi, jonka rekisterinumero näytti olevan 321...mitä liekään. Kuski astui ulos.
- Soititte taksista, sir?
- Luojan kiitos, kyllä.
T pakkasi laukkunsa autoon.
- Minne ajetaan, sir?
- Viekää minut vain helvettiin täältä, kiitos.
- Hyvä on, sir.
Ihmiselämässä on aikoja jolloin esitämme toiveita, jotka muulloin jättäisimme tekemättä.
Ne jäävät täyttymättä, ja kenties parempi niin.
Mutta kuka osaa sanoa mitä näille pyynnöille tapahtuu, kun ne esitetään Heathrow'n lentokentällä?
(Jatkuu...)
Valon ja varjon keskellä, tieteen ja taikauskon välissä, yhtä kaukana ihmisen peloista kuten tämän tietämyksestä. Tämä on mielikuvituksen ulottuvuutta. Tämä on alue jota kutsumme Heathrow'n lentokentäksi.
Seuratkaa kanssamme miestä nimeltään t, joka on juuri saapunut.
Hänet on kuljetettu lentokoneesta bussilla jonnekin, ja monien kyselyjen ja eksymisten jälkeen hän löysi lopulta tiensä lähtoaulaan.
Kaikki näyttää menevän kuten hän oletti, lento oli mukava, ja häntä odottamaan kutsuttiin eilen illalla ystävän toimesta oma taksi hotellille, joten hänen ei tarvitse edes miettiä mistä saada kyyti.
Mutta tämä on Heathrow'n lentokenttä, ja hän oppii pian mitä se merkitsee.
T katselee hämmentyneenä ympärilleen. Tuolla näkyvät taksikuskit kortteineen, mutta ei yhtään jossa oli hänen nimensä. Eikö siellä pitäisi olla ainakin yksi jossa on hänen nimensä? Eikö elokuvissa aina homma mene niin, että taksikuskilla näyttää kyllästyneeltä ja seisoo ison plakaatin kanssa jossa lukee kuskattavan nimi? Millainen surkea, Hollywoodilaisia perinteitä hyljeksivä maa tämä oikein on?
Mutta ei hätää, t:llä on aikaa. Joskin takki joka hänellä on päällään alkaa tuntua yhä kuumemmalta. Miksi hänellä on takki? Oikeampi kysymys on miksi ison-Britannian ilmasto ei nyt kerrankin tee mitä siltä odotetaan? Miksi auringon on paistettava pilvettömältä taivaalta? Eikö täällä pitänyt sataa 24/7/365?
Turvamiehet, korjaus, aseistetut turvamiehet katsovat pitkään t:tä, joka näyttää floridalaiselta palkkamurhaajalta joka luki jostain että Isossa-Britanniassa sataa aina ja lämpimän ilmaston ystävänä pukeutui mustaan takkiin kesän kuumimpana päivänä.
Tämä reissu ei ala hyvin. T alkaa vakavissaan hermostua.
T kuitenkin odottaa, mutta taksia ei näy eikä kuulu.
Lisäksi t:n oikea korva, se korva jota hän käyttää puhelimeen vastaamiseen, on aivan tukossa eli käyttökelvoton. Sen siitä saa kun lentää pikku-kuumeessa.
T:llä oli itsellään suunnitelma: soittaa taksi paikan päällä, mennä vastapäiseen parkkihalliin noutopisteeseen, nousta siellä taksin kyytiin ja päästä pois tältä ihan minkä tahansa jumaluuden (nyt kun kuitenkin ollaan moni-kulttuurisessa maassa) hylkäämältä lentokentältä. Mutta eeeeeiiii...."me soitettiin sinulle taksi, se odottaa siellä valmiina sinua, sinun ei tarvitse itse tehdä mitään, eikö ollakin kivoja?"
T kiroaa hiljaa mielessään.
Taksikuskia ei näy eikä kuulu. T päättää soittaa hotellille, missä taksi on.
- Hotelli, miten voin auttaa?
- Päivää, nimeni on t, ja olen juuri saapunut UK:hin ja minulle tilattiin eilen taksi odottamaan minua lentoni saavuttua.
- Mikä olikaan nimenne, sir?
- t.
- Kyllä .... pitäisi olla ...annatteko....niin pyydän...teille?
- Anteeksi, oikea korvani on aivan tukossa, ja en kuule sillä mitään. Voisitteko toistaa?
- Kyllä meidän tietojemme mukaan siellä pitäisi olla taksi. Annatteko kännykkänumeronne, sir, niin pyydän taksifirmaa soittamaan teille?
- ...(voi (/&¤#"()==&¤#)...tajusin ikävä kyllä juuri että tämä on työkännykkäni, jonka numeroa en muista. Voinko soittaa teille kohta uudestaan?
- Toki, sir.
T alkaa oikeasti hermostumaan.
Ensinnäkään hän ei tiedä mistä saa kännykkää isommalle, koska kyseessä ei ole hänen oma kännykkänsä.
Lisäksi hän tajuaa että hänellä ei ole kynää mukana, joten hän ei voi kirjoittaa mitään muistiin. Onneksi vieressä on jokin kioskin kaltainen laitos, josta hän käy ostamassa kynän. Äänentaso...no sille ei voi mitään.
T päättää soittaa kotiinsa.
- Muori.
- T tässä hei. Täällä ei ollut mitään taksia odottamassa, ja soitin hotellille ja heidän mukaansa täällä pitäisi olla taksi. Jotta saisin homman selvitettyä tarvitsen tämän kännykän puhelinnumeron, jota en muista. Voitsitko kertoa minulle mikä on tämä numero josta soitan?
- Novoetokkiinsamitenkäsenytnoinkylläsenolisipitänymitensinänyt---
- Anteeksi, mutta ota nyt vaan se (RUMA SANA) puhelinnumero, ja anna se (RUMA SANA) minulle!
- ...No en minä sitä tästä näe, minä soitan sinulle kohta.
- Kiitos.
Hetki menee, ja t päättää riisua takkinsa sekä katua ikävää sävyään. Muori soittaa kohta ja antaa numeron, jonka t kirjoittaa fysiologisesti haasteellisessa asennossa pitäen paperia ja kynää yhtäaikaa paikallaan seinää vasten.
T kiittää ja pyytää anteeksi. Muori lupaa että t on edelleen testamentissa mukana.
T soittaa uudestaan hotellille.
- Hotellilla, miten voin auttaa?
- Hei, nimeni on t, ja soitin teille äsken taksistani, joka ei olekaan tullut tänne.
- Kyllä....asian...siellä....te...sir?
- Anteeksi, oikea korvani on aivan tukossa lennon jäljiltä, en kuule sillä mitään. Voisitteko toistaa?
- Kyllä, tarkistin asian ja taksin...mitä jos....sir?
- Anteeksi, en oikein kuullut tuota, voisitteko toistaa?
- Kyllä, tarkistin asian, ja taksin tulisi olla siellä odottamassa teitä..soittaa...sir?
- Anteeksi vielä kerran, mutta lennon jäljiltä en kuule mitään. Ette millään voisi toistaa vielä kerran tuota viimeistä kohtaa?
- Voisin antaa teille taksin suoran numeron, jotta voisitte soittaa sinne itse suoraan ja sopia haun itse, sir.
- ...kyllähän se käy. Mikä numero on?
- 1234....89.
- Anteeksi mikä?
- 123....789.
- Anteeksi mikä?
- 123456789.
- Kiitos. Soitan taksille.
- Kiitos ja kuulemiin, sir.
T näppäilee taksin numeron.
- Calcutta-London all night long taxi-cab, miten voin auttaa?
- Hyvää päivää, nimeni on t ja minulle tilattiin kuljetus eilen hotellille, mutta täällä ei näkynyt ketään. Voisinko nyt tilata kuljetuksen? Olen terminaali 1:ssä.
- Olen aivan uskomattoman tavattoman hirvittävän pahoillani, sir, tietenkin, sir. Menkää.....tulkaa....ja...odottakaa...pian, sir.
- Anteeksi voisitteko toistaa, oikea korvani on aivan kuuro lennon jäljiltä.
- Menkää ulko-ovista...tulkaa...terminaali 1:ssä ja odottakaa siellä....sinne aivan pian, sir.
- Anteeksi, nyt en kuullut.
- Menkää ulko-ovista ulos, ja tulkaa toiseen kerrokseen Terminaali 1:ssä ja odottakaa siellä noutopisteessä, tulen sinne aivan pian, sir.
- Kiitos, kuulemiin.
- Kuulemiin, sir.
T oli viimein tyytyväinen. Viimeinkin asiat näyttivät menevän hyvin. Ei muuta kuin toiseen kerrokseen ja asiat olisivat järjestyksessä.
Okei, ulko-ovista ulos, kas tuossa on portaat vieressä, no sitähän tässä varmaan tarkoitettiin, ei muuta kuin niitä pitkin ylös, onpas laukku painava ja aurinko kuuma. Näitä kaikkia asioita t pohtii kulkiessaan ylös.
Nyt t on hämmentynyt. Tasanteella on ihmisiä, mutta missä ovat taksit? Näkyvillä on kaksi liikekaistaa, mutta kumpi niistä on oikea? Ihmisiä odottaa kummallakin kaistalla. Keiden esimerkkiä seurata? Mikä on oikea puoli (kirottu vasemmanpuoleinen kaistalla-ajo, tekee asioista niin vaikeaa seurata)?
T odottaa hetken kaistalla 1 oikealla puolella. Ihmisiä menee ohi (tuijottavatko he? Olenko oikealla puolella?), mutta taksia ei näy.
T vaihtaa kaistan toiselle puolelle.
Ei, taksia ei näy, mutta ihmisiä on paljon. Laukku painaa enemmän. Ilmeisesti t on väärällä puolella, joten hän vaihtaa kokonaan kaistalle 2.
T alkaa taas hermostua. Kummalla puolella tässä nyt oikein pitäisi olla? Hän vaihtaa vielä puolikymmentä kertaa kaistaa sekä sitä puolta jolla odottaa taksia. Sitä ei kuitenkaan näy.
T soittaa taas taksifirmaan.
- Calcutta-London all night long taxi-cab, miten voin auttaa?
- Hyvää päivää, soitin äsken tilatakseni taksin Heathrow'n lentokentälle. Olin siis se henkilö jolle oli tilattu taksi eilen viemään hotellille, mutta teitä ei ikävä kyllä näkynyt alhaalla, mutta sitten te neuvoitte minua tulemaan tänne ylös odottelemaan taksia mutta sitä ei vieläkään näy, joten pyydän anteeksi soittoani, mutta tahdoin vain varmistaa että onhan taksi tulossa?
- Kyllä....rekisteri....sir.
- Anteeksi, voisitteko toistaa? Olen kauhean pahoillani mutta lennon jäljiltä en kuule mitään oikealla korvallani.
- Kyllä, taksi on tulossa, sir. Sen rekisterinumero....sir.
- Anteeksi nyt kauheasti, mutta ette millään voisi toistaa? Olen todella pahoillani mutta lento laittoi korvani aivan lukkoon ja nyt en kuule mitään oikealla korvallani.
- Ei se mitään, sir. Taksi on tulossa, sen rekisteri numero on 321 6...sir.
- Anteeksi mikä?
- 321...98, sir.
- Anteeksi mikä?
- 32...67...8, sir.
- ...Kiitos, odottelen sitä täällä.
- Kiitos ja kuulemiin, sir.
T vaihtoi vielä kerran kaistaa ja puolta jolla odottaa. Sitten hän tajusi että ensimmäinen kaista on pelkästään paketti-autojen ja bussien purkamiseen ja täyttämiseen, koska kaikki henkilöautot näyttivät menevän suoraan toiselle kaistalle.
T vaihtoi takaisin toiselle kaistalle, ja päätteli mielessään että kaipa vasemmanpuoleinen kaista vasemmanpuoleisessa liikenteessä on se oikea. Samalla hetkellä kaistalle ajoi taksi, jonka rekisterinumero näytti olevan 321...mitä liekään. Kuski astui ulos.
- Soititte taksista, sir?
- Luojan kiitos, kyllä.
T pakkasi laukkunsa autoon.
- Minne ajetaan, sir?
- Viekää minut vain helvettiin täältä, kiitos.
- Hyvä on, sir.
Ihmiselämässä on aikoja jolloin esitämme toiveita, jotka muulloin jättäisimme tekemättä.
Ne jäävät täyttymättä, ja kenties parempi niin.
Mutta kuka osaa sanoa mitä näille pyynnöille tapahtuu, kun ne esitetään Heathrow'n lentokentällä?
(Jatkuu...)
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Sinne, tänne ja takaisin: the beginning is the end of another beginning
Matkaani edeltävänä iltana minulla oli matkakuumetta.
Sananmukaisesti; olin 38,6 asteen kuumeessa.
Onneksi en kuitenkaan pidä "pienempiä ei saa kiusata"-sääntöä mitenkään erityisempänä kuin elämänfilosofiaa käsittelevän Sudenpentujen käsikirjan luvun alaviitteenä (mitä järkeä on edes kiusata isompiaan? Nehän hakkaavat sinut 10-0).
Siksipä pikku basillit ja bakteerit saivat kyytiä kun nappasin lääkekaapista kaikki mahdolliset tabut, oraalinesteet ja nurkasta hometta ihan vaan siltä varalta että siihen olisi muodostunut jo aspiriinia.
En ole ihan varma miten kuumeen kanssa loppujen lopuksi kävi, mutta kun huomisaamu koitti, olin valmiina lentämään maagisella lohikäärmeellä kohti maan hylkäämää ja meren vaalimaa saarivaltakuntaa kohti taistellakseni Gaian puolesta. Luultavasti sitä taisi olla vielä pikkaisen.
Suurin osa tämänkin lukijoista on varmaan käynyt läpi jossain muodossa henkilötietojen tarkistuksen, jota on seurannut ainakin osittainen riisuutuminen ja koko vartalon fyysinen tarkistus (ottaen myös huomioon minkälaista porukkaa tämäkin blogi on kerännyt, tahdon huomauttaa että jos tuo äsken mainittu ei tapahtunut lentokentällä, en tahdo tietää).
Teille tätä (lentokentällä siis) kokemattomille kerrottakoon, että helpottaa jos koko hommaa lentokentällä ajattelee leikkinä nimeltään Faarao Farscapen sokkelo.
1. Ensin esitätte Portinvartijalle eli lentoyhtiönne lippuluukun virkailijalle matkatositteenne (nykyään e-lippu eli hienompi nimitys sähköpostille, jonka itse tulostin). Samalla hän myös kysyy onko teillä käärmei--laukkuja jotka haluaisitte luovuttaa ruumaan?
Vastaatte joko "ei", "kyllä" tai "ei , mutta on mulla pari pussia, jotka mä voisin luovuttaa sun ruumaan, ehe ehe", riippuen siitä onko teillä muita kuin käsimatkatavaroita, tai miten nopeasti haluatte päästä sanomaan "...hei..." viiksekkäälle, kaksimetriselle bodarille, joka antaa kumihanskojen hoitaa kaiken kommunikoinnin.
Jos olitte fiksu, vastaanottovirkailija neuvoo missäpäin on Turvatarkastus.
2. Sitten joudutte seikkailemaan Turvatarkastus-labyrintissa, sillä helpottaakseen jonojen muodostumista ei-normaaliin suomalaiseen tapaan (luotisuoraan, ulottuen seinästä seinään, estäen minkä tahansa elollisen ja trukkia pienemmän elottoman materiaalin läpipääsyn), reitti on aidattu.
3. Päästyänne Turvatarkastus-labyrintin läpi pääsette Avaimenhaltijan eli turvatarkastajan (vai mikä se nyt on?) luokse. Hän antaa teille lootan, johon kannattaa laittaa kaikki mahdollinen mikä irtoaa eli lompakko, kello, takki, kännykkä, ketjut, samuraimiekka, pokèmon-pallot jne.
Samoin laitatte kaikki matkatavaranne rullalle, joka vie kaiken yllämainitun röntgen-laitteen läpi, samalla kun te astelette metallinpaljastimen läpi (joka ei todennäköisesti vie teiltä hedelmällisyyttänne, mutta älkää huoliko, ne röntgen-säteilytyt pikkuhousut kyllä hoitavat sen).
Jos metallinpaljastin piippaa (kuten se tuntui tekevän jokaisen kohdalla. Luultavasti syynä olivat farkuissa olevat metalliosat) tai suunnitelmanne kuljettaa koskenkorvaa kananmunissa lentokoneeseen paljastuu, tapahtuu toinen kahdesta asiasta.
Ensimmäisessä tapauksessa teitä pyydetään nostamaan kädet vaaka-asentoon, ja sitten sen näköinen tyyppi, joka alkoi tähän hommaan koska se oli ainoa tapa miten hän voi saada fyysista kontaktia muihin ihmisiin, taputtelee teidät läpikotaisin. Hyvällä tuurillä hän ei vietä epäilyttävän pitkää aikaa käydessään läpi pakaroitanne.
Toisessa tapauksessa kädet pyydetään nostamaan ylä-asentoon ja muistatteko sen kumihanskatyypin jonka mainitsin aiemmin? Vaikuttaa siltä että jonkun huono päivä alkaa juuri muuttua paremmaksi.
Ensimmäisessä tapauksessa teidät päästetään kuitenkin jatkamaan matkaa, ja toisessa tapauksessa...no tämä ei ole sellainen tarina. Jos tämä olisi sellainen tarina, tämä olisi alkanut sanoilla "Rakkaat Jallun lukijat, tahdon kertoa teille...", ja voisin hyvinkin visuaalisen inhorealistisesti/inhointohimoisesti kuvailla mitä sitten tapahtuu.
4. Ennen kuin olette päässeet Faarao Farscapen sokkelon läpi, joudutte vielä esittämään Kerberokselle, eli yksipäiselle (jos niitä on useampia, olisi ehkä kannattanut hillitä rauhoittavien ottamista) portinvartijalle henkilötunnisteenne.
Koska itse matkasin EU-maiden sisällä, ja vieläpä Isoon-Britanniaan, minulle riitti sähköinen henkilökortti.
Jos kaikki on ok, voitte jatkaa, jos ei...no te taidattekin jo arvata.
Onneksi olkoon, nyt olette läpikäyneet Faarao Farscapen sokkelon!
Voittaja on se, joka ensimmäisenä on ostamassa tax-free-kaupasta 3 kilon suklaalevyä.
Suurin häviäjä on se joka useiten tutustui elämänkoulussa proktologian jalon taidon oppineeseen virkamieheen.
(Jatkuu....)
Sananmukaisesti; olin 38,6 asteen kuumeessa.
Onneksi en kuitenkaan pidä "pienempiä ei saa kiusata"-sääntöä mitenkään erityisempänä kuin elämänfilosofiaa käsittelevän Sudenpentujen käsikirjan luvun alaviitteenä (mitä järkeä on edes kiusata isompiaan? Nehän hakkaavat sinut 10-0).
Siksipä pikku basillit ja bakteerit saivat kyytiä kun nappasin lääkekaapista kaikki mahdolliset tabut, oraalinesteet ja nurkasta hometta ihan vaan siltä varalta että siihen olisi muodostunut jo aspiriinia.
En ole ihan varma miten kuumeen kanssa loppujen lopuksi kävi, mutta kun huomisaamu koitti, olin valmiina lentämään maagisella lohikäärmeellä kohti maan hylkäämää ja meren vaalimaa saarivaltakuntaa kohti taistellakseni Gaian puolesta. Luultavasti sitä taisi olla vielä pikkaisen.
Suurin osa tämänkin lukijoista on varmaan käynyt läpi jossain muodossa henkilötietojen tarkistuksen, jota on seurannut ainakin osittainen riisuutuminen ja koko vartalon fyysinen tarkistus (ottaen myös huomioon minkälaista porukkaa tämäkin blogi on kerännyt, tahdon huomauttaa että jos tuo äsken mainittu ei tapahtunut lentokentällä, en tahdo tietää).
Teille tätä (lentokentällä siis) kokemattomille kerrottakoon, että helpottaa jos koko hommaa lentokentällä ajattelee leikkinä nimeltään Faarao Farscapen sokkelo.
1. Ensin esitätte Portinvartijalle eli lentoyhtiönne lippuluukun virkailijalle matkatositteenne (nykyään e-lippu eli hienompi nimitys sähköpostille, jonka itse tulostin). Samalla hän myös kysyy onko teillä käärmei--laukkuja jotka haluaisitte luovuttaa ruumaan?
Vastaatte joko "ei", "kyllä" tai "ei , mutta on mulla pari pussia, jotka mä voisin luovuttaa sun ruumaan, ehe ehe", riippuen siitä onko teillä muita kuin käsimatkatavaroita, tai miten nopeasti haluatte päästä sanomaan "...hei..." viiksekkäälle, kaksimetriselle bodarille, joka antaa kumihanskojen hoitaa kaiken kommunikoinnin.
Jos olitte fiksu, vastaanottovirkailija neuvoo missäpäin on Turvatarkastus.
2. Sitten joudutte seikkailemaan Turvatarkastus-labyrintissa, sillä helpottaakseen jonojen muodostumista ei-normaaliin suomalaiseen tapaan (luotisuoraan, ulottuen seinästä seinään, estäen minkä tahansa elollisen ja trukkia pienemmän elottoman materiaalin läpipääsyn), reitti on aidattu.
3. Päästyänne Turvatarkastus-labyrintin läpi pääsette Avaimenhaltijan eli turvatarkastajan (vai mikä se nyt on?) luokse. Hän antaa teille lootan, johon kannattaa laittaa kaikki mahdollinen mikä irtoaa eli lompakko, kello, takki, kännykkä, ketjut, samuraimiekka, pokèmon-pallot jne.
Samoin laitatte kaikki matkatavaranne rullalle, joka vie kaiken yllämainitun röntgen-laitteen läpi, samalla kun te astelette metallinpaljastimen läpi (joka ei todennäköisesti vie teiltä hedelmällisyyttänne, mutta älkää huoliko, ne röntgen-säteilytyt pikkuhousut kyllä hoitavat sen).
Jos metallinpaljastin piippaa (kuten se tuntui tekevän jokaisen kohdalla. Luultavasti syynä olivat farkuissa olevat metalliosat) tai suunnitelmanne kuljettaa koskenkorvaa kananmunissa lentokoneeseen paljastuu, tapahtuu toinen kahdesta asiasta.
Ensimmäisessä tapauksessa teitä pyydetään nostamaan kädet vaaka-asentoon, ja sitten sen näköinen tyyppi, joka alkoi tähän hommaan koska se oli ainoa tapa miten hän voi saada fyysista kontaktia muihin ihmisiin, taputtelee teidät läpikotaisin. Hyvällä tuurillä hän ei vietä epäilyttävän pitkää aikaa käydessään läpi pakaroitanne.
Toisessa tapauksessa kädet pyydetään nostamaan ylä-asentoon ja muistatteko sen kumihanskatyypin jonka mainitsin aiemmin? Vaikuttaa siltä että jonkun huono päivä alkaa juuri muuttua paremmaksi.
Ensimmäisessä tapauksessa teidät päästetään kuitenkin jatkamaan matkaa, ja toisessa tapauksessa...no tämä ei ole sellainen tarina. Jos tämä olisi sellainen tarina, tämä olisi alkanut sanoilla "Rakkaat Jallun lukijat, tahdon kertoa teille...", ja voisin hyvinkin visuaalisen inhorealistisesti/inhointohimoisesti kuvailla mitä sitten tapahtuu.
4. Ennen kuin olette päässeet Faarao Farscapen sokkelon läpi, joudutte vielä esittämään Kerberokselle, eli yksipäiselle (jos niitä on useampia, olisi ehkä kannattanut hillitä rauhoittavien ottamista) portinvartijalle henkilötunnisteenne.
Koska itse matkasin EU-maiden sisällä, ja vieläpä Isoon-Britanniaan, minulle riitti sähköinen henkilökortti.
Jos kaikki on ok, voitte jatkaa, jos ei...no te taidattekin jo arvata.
Onneksi olkoon, nyt olette läpikäyneet Faarao Farscapen sokkelon!
Voittaja on se, joka ensimmäisenä on ostamassa tax-free-kaupasta 3 kilon suklaalevyä.
Suurin häviäjä on se joka useiten tutustui elämänkoulussa proktologian jalon taidon oppineeseen virkamieheen.
(Jatkuu....)
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Prologi: Sinne, tänne ja takaisin
I did my best, it wasn't much
I couldn't feel, so I learned to touch
I've told the truth, I didn't come to fool you
And even though it all went wrong
I'll stand before the Lord of Song
With nothing on my lips but Hallelujah
- Leonard Cohen: Hallelujah -
I couldn't feel, so I learned to touch
I've told the truth, I didn't come to fool you
And even though it all went wrong
I'll stand before the Lord of Song
With nothing on my lips but Hallelujah
- Leonard Cohen: Hallelujah -
torstai 10. heinäkuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa LI
Pidetään tämä kerrankin lyhyenä, näin ennen matkaa, sekä Jimi Hendrixiä mukailevana: jos en näe teitä enää tässä maailmassa, tapaamme seuraavassa, mutta tulkaa ajoissa.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Työkuviot uusiksi
Roskapostien otsikot ovat muuttuneet mielenkiintoisimmiksi.
Tuleehan sieltä edelleen alan klassikoita eli "v.i.a.g.r.a", "Nympho trailerpark trash nurse-student in oral exam!" ja "dear Mr. Mielenkiinnotonta, I have these Nigerian black dollars" jne.
Mutta (ainahan näissä jutuissa on mutta) viimeaikoina otsikointi on muuttunut.
Olen nyt saanut mm. postia jonka otsikkona on ollut "You have the key to her bedroom in your pants" sekä "Dance in the sheets all night".
Vau.
On mahdollista että jossain roskapostien kuningasmaassa, eli esim. Kiinassa on viimeinkin siirrytty Elviksen ja Maon kuuntelusta 80-lukulaiseen tukkaheviin, ja napattu sieltä parhaimmistoa säkeistöistä (varsinkin tuo "sinulla on avain hänen makuuhuoneeseensa housuissasi" kuulostaa jotenkin NIIN tutulta...).
Tätä teoriaa tosin sotkee tuo "tanssi lakanoissa koko yö".
Jotenkin en pysty kuvittelemaan metri kertaa metri kertaa 30 senttiä kokoista tukkaa, jonka alla on ylävartalo paljaana kirkuva (nahkahousut ovat niin tiukat, että koko maailma on paitsi hänen gynekologinsa, myös iholääkärinsä, sillä housut syrjäyttivät juuri orvaskeden ihon uloimmaisempana kerroksena. Annan teidän itse päättää kumpi näistä aiheuttaa enemmän kirkumista) hevi-miestä laulamassa "tanssista lakanoissa".
Sen sijaan mieleen tulee jokin Harlekiini-rakkausromaani, jossa sankaritar monien koettelemusten ja yritysten jälkeen viimein saa unelmiensa Fabion, ja viimeinen lause on "iltahämärä kätki heidät maailmalta, ja kenenkään muun näkemättä he tanssivat lakanoissa koko yön".
Eli joku kirjallisuuden opiskelija päätti että hänen kykyjään voisi käyttää muuhunkin apuraha-hakemusten täyttämiseen, siitä blogissa kertomiseen sekä satunnaisen Harry Potter-fanifiktion tuottamiseen.
Tästä pääsemmekin päivän varsinaiseen aiheeseen: mitä jos kerrankin ajateltaisiin luovasti ihmisiä työllistettäessä?
Otetaan nyt esimerkiksi kaikkien kaikissa kolmessa maailmasodassa taistelleiden, karamelliä ensimmäisen kerran 20-25-vuotiaana saaneiden ja itse aikoinaan kerrostalokolmionsa rakentaneiden kolumnistien suosikki-inhokki-koulukkaat, eli tanssijat.
Tanssijat...tanssivat.
Jos tuolla ei kerjätä senkkaa nenästä sellaisilta henkilöiltä, jotka kokevat tanssiinkutsun olevan edelleenkin AINOA asia mitä ennen papin aamenta voi tehdä, ja sen jälkeen ei sitten juurikaan enää, niin en sitten tiedä millä (ja kaikki käytännöllisen filosofian opiskelijat nyt hys-hys).
Tämä on tietenkin hyvin kapea-alainen näkemys. Itse asiassa tanssijat kertovat liikkeillään tarinaa, joka on fyysistä runoutta muuten niin staattisessa, liikkumattomassa maailmassa.
Okei, ennen kuin tekin alatte miettiä että "mitä ihmeen konkreettista hyötyä tuosta on?!" kerron ideani.
Tiedätte ensitanssijat? Eli diskoissa voi olla ihmisiä, jotka tanssivat jossain korokkeella, ja ylläpitävät tunnelmaa sekä näyttävät muille mallia.
Ehdotukseni: esikävelijät.
Nämä henkilöt omalla käytöksellään johdattaisivat ihmiset oikeisiin rytmi-ryhmiin, eli hitaammin ja nopeammin kulkeviin.
Ehkä parempi termi esikävelijän sijaan olisi paimenkävelijä: nämä sulavien liikkeiden ja koreografian ammattilaiset osaisivat ketään ärsyttämättä ja huomiota herättämättä nopeuttaa normaalia kävelyliikennettä.
Uutisissa (esim. Taloussanomissa) on kerrottu maisteri-tulvasta, eli kuinka yliopistoista on valmistunut taas ennätysmäärä maistereita.
Maisterit siis tekevät...maisterit ovat tietysti...oikeastaan sillä ei ole väliä.
Maistereiden tapauksessa tärkeämpää on se mitä he ovat joutuneet tekemään kuin mitä he tulevat tekemään.
Maisterit joutuneet läpikäymään tulikokeen, vesikokeen ja tulivesikokeen lukemalla, lukemalla ja vielä kerran lukemalla läpi teoksia, joita luetun ymmärtämiseen syvemmälle menneiden lukupiirien parissa kutsutaan nimellä "TODELLINEN pimeyden sydän".
Tämän jälkeen mikään ihmisen, miljoonan apinan miljoonan vuoden aikana tai Salattujen elämien käsikirjoittamien tuottama tekstimateriaali ei ole ongelma.
Siksi onkin harmi että maistereista niin usein tulee eksteriöörin pinnanmuodostuksen status quon renessanssin restorointi (=siivoaminen).
Miksi heistä ei voisi tulla selittäjiä?
Käsi pystyyn kuka ei ole lukenut ihan minkä tahansa valtion ihan mitä tahansa julkaisemaa lomaketta, joka on saanut huutamaan sille ihan mitä tasansa.
Tietenkin meillä on avuliaita asiakaspalvelijoita luukuilla erinäisissä virastoissa, mutta selittämisen lisäksi heidän myös pitää tehdä niin paljon muuta, eikä aika oikein riitä mihinkään ja vatsahaavahan siitä seuraa -> sairaslomaa -> yksi vähemmän selittämässä.
Ratkaisu on niin yksinkertainen: palkataan sinne näitä työttömiä maistereita selittämään ihmisille mitä tarkoittaa esim. "vuositulotukikuukaudeksi ei lasketa kuukautta, jolta opiskelija on oikeutettu vain opintolainan valtiontakaukseen." (lähde: Kela)
Kaikki voittavat.
Vielä viimeinen ehdotus.
Mitä tehdä näille kaikille toimittajille joita Suomi on pullollaan? Ei niille kaikille riitä kolumnia jossa kertoa kerrostalokolmion rakentamisesta omin käsin.
Hyvän toimittajan merkki on se, että hän jaksaa kuunnella ja olla kiinnostunut haastateltavastaan, vaikka tämä ei olisikaan toimittajan mieleen tai vaikka tämä puhuisikin toimittajan mukavuus-alueen ulkopuolisista asioista.
Eivätkö he olisi loistavia kasvavan, kronologisesti ansioituneiden kansalaisten virkeyden ylläpitämiseen? Toimittajat jaksaisivat kuunnella, ynähdellä oikeissa paikoissa, esittää kiinnostunutta kuullessaan lypsämisjuttuja ja osaisivat heitellä jatkokysymyksiä.
Laitetaan siis porukka tekemään työtä jolla on merkitystä.
Tuleehan sieltä edelleen alan klassikoita eli "v.i.a.g.r.a", "Nympho trailerpark trash nurse-student in oral exam!" ja "dear Mr. Mielenkiinnotonta, I have these Nigerian black dollars" jne.
Mutta (ainahan näissä jutuissa on mutta) viimeaikoina otsikointi on muuttunut.
Olen nyt saanut mm. postia jonka otsikkona on ollut "You have the key to her bedroom in your pants" sekä "Dance in the sheets all night".
Vau.
On mahdollista että jossain roskapostien kuningasmaassa, eli esim. Kiinassa on viimeinkin siirrytty Elviksen ja Maon kuuntelusta 80-lukulaiseen tukkaheviin, ja napattu sieltä parhaimmistoa säkeistöistä (varsinkin tuo "sinulla on avain hänen makuuhuoneeseensa housuissasi" kuulostaa jotenkin NIIN tutulta...).
Tätä teoriaa tosin sotkee tuo "tanssi lakanoissa koko yö".
Jotenkin en pysty kuvittelemaan metri kertaa metri kertaa 30 senttiä kokoista tukkaa, jonka alla on ylävartalo paljaana kirkuva (nahkahousut ovat niin tiukat, että koko maailma on paitsi hänen gynekologinsa, myös iholääkärinsä, sillä housut syrjäyttivät juuri orvaskeden ihon uloimmaisempana kerroksena. Annan teidän itse päättää kumpi näistä aiheuttaa enemmän kirkumista) hevi-miestä laulamassa "tanssista lakanoissa".
Sen sijaan mieleen tulee jokin Harlekiini-rakkausromaani, jossa sankaritar monien koettelemusten ja yritysten jälkeen viimein saa unelmiensa Fabion, ja viimeinen lause on "iltahämärä kätki heidät maailmalta, ja kenenkään muun näkemättä he tanssivat lakanoissa koko yön".
Eli joku kirjallisuuden opiskelija päätti että hänen kykyjään voisi käyttää muuhunkin apuraha-hakemusten täyttämiseen, siitä blogissa kertomiseen sekä satunnaisen Harry Potter-fanifiktion tuottamiseen.
Tästä pääsemmekin päivän varsinaiseen aiheeseen: mitä jos kerrankin ajateltaisiin luovasti ihmisiä työllistettäessä?
Otetaan nyt esimerkiksi kaikkien kaikissa kolmessa maailmasodassa taistelleiden, karamelliä ensimmäisen kerran 20-25-vuotiaana saaneiden ja itse aikoinaan kerrostalokolmionsa rakentaneiden kolumnistien suosikki-inhokki-koulukkaat, eli tanssijat.
Tanssijat...tanssivat.
Jos tuolla ei kerjätä senkkaa nenästä sellaisilta henkilöiltä, jotka kokevat tanssiinkutsun olevan edelleenkin AINOA asia mitä ennen papin aamenta voi tehdä, ja sen jälkeen ei sitten juurikaan enää, niin en sitten tiedä millä (ja kaikki käytännöllisen filosofian opiskelijat nyt hys-hys).
Tämä on tietenkin hyvin kapea-alainen näkemys. Itse asiassa tanssijat kertovat liikkeillään tarinaa, joka on fyysistä runoutta muuten niin staattisessa, liikkumattomassa maailmassa.
Okei, ennen kuin tekin alatte miettiä että "mitä ihmeen konkreettista hyötyä tuosta on?!" kerron ideani.
Tiedätte ensitanssijat? Eli diskoissa voi olla ihmisiä, jotka tanssivat jossain korokkeella, ja ylläpitävät tunnelmaa sekä näyttävät muille mallia.
Ehdotukseni: esikävelijät.
Nämä henkilöt omalla käytöksellään johdattaisivat ihmiset oikeisiin rytmi-ryhmiin, eli hitaammin ja nopeammin kulkeviin.
Ehkä parempi termi esikävelijän sijaan olisi paimenkävelijä: nämä sulavien liikkeiden ja koreografian ammattilaiset osaisivat ketään ärsyttämättä ja huomiota herättämättä nopeuttaa normaalia kävelyliikennettä.
Uutisissa (esim. Taloussanomissa) on kerrottu maisteri-tulvasta, eli kuinka yliopistoista on valmistunut taas ennätysmäärä maistereita.
Maisterit siis tekevät...maisterit ovat tietysti...oikeastaan sillä ei ole väliä.
Maistereiden tapauksessa tärkeämpää on se mitä he ovat joutuneet tekemään kuin mitä he tulevat tekemään.
Maisterit joutuneet läpikäymään tulikokeen, vesikokeen ja tulivesikokeen lukemalla, lukemalla ja vielä kerran lukemalla läpi teoksia, joita luetun ymmärtämiseen syvemmälle menneiden lukupiirien parissa kutsutaan nimellä "TODELLINEN pimeyden sydän".
Tämän jälkeen mikään ihmisen, miljoonan apinan miljoonan vuoden aikana tai Salattujen elämien käsikirjoittamien tuottama tekstimateriaali ei ole ongelma.
Siksi onkin harmi että maistereista niin usein tulee eksteriöörin pinnanmuodostuksen status quon renessanssin restorointi (=siivoaminen).
Miksi heistä ei voisi tulla selittäjiä?
Käsi pystyyn kuka ei ole lukenut ihan minkä tahansa valtion ihan mitä tahansa julkaisemaa lomaketta, joka on saanut huutamaan sille ihan mitä tasansa.
Tietenkin meillä on avuliaita asiakaspalvelijoita luukuilla erinäisissä virastoissa, mutta selittämisen lisäksi heidän myös pitää tehdä niin paljon muuta, eikä aika oikein riitä mihinkään ja vatsahaavahan siitä seuraa -> sairaslomaa -> yksi vähemmän selittämässä.
Ratkaisu on niin yksinkertainen: palkataan sinne näitä työttömiä maistereita selittämään ihmisille mitä tarkoittaa esim. "vuositulotukikuukaudeksi ei lasketa kuukautta, jolta opiskelija on oikeutettu vain opintolainan valtiontakaukseen." (lähde: Kela)
Kaikki voittavat.
Vielä viimeinen ehdotus.
Mitä tehdä näille kaikille toimittajille joita Suomi on pullollaan? Ei niille kaikille riitä kolumnia jossa kertoa kerrostalokolmion rakentamisesta omin käsin.
Hyvän toimittajan merkki on se, että hän jaksaa kuunnella ja olla kiinnostunut haastateltavastaan, vaikka tämä ei olisikaan toimittajan mieleen tai vaikka tämä puhuisikin toimittajan mukavuus-alueen ulkopuolisista asioista.
Eivätkö he olisi loistavia kasvavan, kronologisesti ansioituneiden kansalaisten virkeyden ylläpitämiseen? Toimittajat jaksaisivat kuunnella, ynähdellä oikeissa paikoissa, esittää kiinnostunutta kuullessaan lypsämisjuttuja ja osaisivat heitellä jatkokysymyksiä.
Laitetaan siis porukka tekemään työtä jolla on merkitystä.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa L
Minä en oikeasti tahtoisi tätä.
Enkä nyt puhu Ison-Britannian matkasta...pelkästään.
En koe olevani erityisemmin itsekeskeinen (joskin olen itseriittoinen), joten tällainen pelkästään minusta kirjoittaminen näinkin pitkään tuntuu omituiselta.
Mutta aina kun yritän keksiä jotain muuta, idea välähtää mielessäni, ja sitten se sammuu tietoisuuteen siitä että joudun lähtemään Isoon-Britanniaan (pidän muuten edelleenkin kiinni sanamuodosta, jonka mukaan "joudun" enkä "pääsen" Isoon-Britanniaan. Aloitin juuri lasten sudokun täyttämisen viime viikonlopun sanomalehdessä, ja en millään tahtoisi jättää sitä kesken viikon ajaksi. Hei, ne ruudut eivät itse väritä itseään).
Joten, tässä taas mennään (jos joku haluaa jotain muuta tästä blogista, niin suosittelen palaamaan asiaan tuossa 21.7 tienoilla, jolloin olen joko palannut tai ikävän lento-onnettomuuden tapahtuessa, palanut).
Ajattelin kokeilla josko selviäisin reissusta pelkällä käsimatkatavaralla. Mitä minä oikeastaan tarvitsen? Bokserit, pari t-paitaa, muutama sukkapari, pikkupullo shampoota, pari kirjaa, vihko huomioiden kirjaamista varten (koska läppäriä siis ei ole) ja opaskirja Lontooseen.
Ketjuja, käsirautoja sekä ruoskia varmaan saa paikan päältä ja huumeet voin piilottaa kondomeihin jotka nielen ennen matkaa.
Mutta taasen tarvitsisin viksumpieni tietotaitoja.
Kirjallinen kysymys 1: British Airways, jolla siis lennän, sanoo että käsimatkatavaroita saa olla yksi (1) isompi matkalaukku, ja yksi (1) kannettavan tietokoneen kokoinen laukku, käsilaukku tai salkku. Jos on jotain muuta tai isompaa, siitä pitää maksaa sakkoja.
Varsinainen kysymys kuuluu: jos minulla olisikin normaalinkokoinen koulureppu tuon isomman matkalaukun lisäksi, ja reppu olisi ehkä isompi kuin kannettava tietokone, joutuisinko laittamaan sen ruumaan vai menisikö se käsimatkatavaroissa?
Kirjallinen kysymys 2: Miten turvatarkastuksessa suhtaudutaan cd-levyihin? Lupasin tuoda niitä tuliaisina, mutta en ole ihan varma koetaanko ne potentiaalisina aseina? (voisin teroittaa niiden reunat, uudelleensulkea ne koteloihin ja lentokoneessa ottaa kotelot esille, repiä muovit päältä ja salakuljettaa cd:n taskussani ohjaamoon jossa voisin tehdä niillä vakavaa tuhoa.
Toisinaan pelotan itsekin itseäni.)
Kirjallinen kysymys 3: Miten lennolle kannattaisi pukeutua? Onko siellä hyväkin tuuletus vai loppuuko happi koneen noustessa korkeammalle? Kuulin että lentokentällä pääsee aika varmasti erityistarkistukseen jos kulkee hupparin kanssa (ei siis pään yli vedettynä vaan muutenkin).
Joskin olen melko varma että pääsen muutenkin tekemään tuttavuutta kumihanskamiehen kanssa, koska "katselee kaikkialle ympärilleen, kävelee päämäärättömästi, vaikuttaa hyvin hermostuneelta, on aivan kalpea, tuntuu hikoilevan kylmää hikeä" profiloituu joko A. n00bi3 lentomatkustaja tai B. n00bi3 salakuljettaja, ja arvatkaa kenen tuurilla vuoroon sattuu juurikin se ainoa viikon vuorolistan yli-innokas turvatarkastaja, joka ei ole sinä päivänä vielä saanut päivittäis-annosta actionia.
Enkä nyt puhu Ison-Britannian matkasta...pelkästään.
En koe olevani erityisemmin itsekeskeinen (joskin olen itseriittoinen), joten tällainen pelkästään minusta kirjoittaminen näinkin pitkään tuntuu omituiselta.
Mutta aina kun yritän keksiä jotain muuta, idea välähtää mielessäni, ja sitten se sammuu tietoisuuteen siitä että joudun lähtemään Isoon-Britanniaan (pidän muuten edelleenkin kiinni sanamuodosta, jonka mukaan "joudun" enkä "pääsen" Isoon-Britanniaan. Aloitin juuri lasten sudokun täyttämisen viime viikonlopun sanomalehdessä, ja en millään tahtoisi jättää sitä kesken viikon ajaksi. Hei, ne ruudut eivät itse väritä itseään).
Joten, tässä taas mennään (jos joku haluaa jotain muuta tästä blogista, niin suosittelen palaamaan asiaan tuossa 21.7 tienoilla, jolloin olen joko palannut tai ikävän lento-onnettomuuden tapahtuessa, palanut).
Ajattelin kokeilla josko selviäisin reissusta pelkällä käsimatkatavaralla. Mitä minä oikeastaan tarvitsen? Bokserit, pari t-paitaa, muutama sukkapari, pikkupullo shampoota, pari kirjaa, vihko huomioiden kirjaamista varten (koska läppäriä siis ei ole) ja opaskirja Lontooseen.
Ketjuja, käsirautoja sekä ruoskia varmaan saa paikan päältä ja huumeet voin piilottaa kondomeihin jotka nielen ennen matkaa.
Mutta taasen tarvitsisin viksumpieni tietotaitoja.
Kirjallinen kysymys 1: British Airways, jolla siis lennän, sanoo että käsimatkatavaroita saa olla yksi (1) isompi matkalaukku, ja yksi (1) kannettavan tietokoneen kokoinen laukku, käsilaukku tai salkku. Jos on jotain muuta tai isompaa, siitä pitää maksaa sakkoja.
Varsinainen kysymys kuuluu: jos minulla olisikin normaalinkokoinen koulureppu tuon isomman matkalaukun lisäksi, ja reppu olisi ehkä isompi kuin kannettava tietokone, joutuisinko laittamaan sen ruumaan vai menisikö se käsimatkatavaroissa?
Kirjallinen kysymys 2: Miten turvatarkastuksessa suhtaudutaan cd-levyihin? Lupasin tuoda niitä tuliaisina, mutta en ole ihan varma koetaanko ne potentiaalisina aseina? (voisin teroittaa niiden reunat, uudelleensulkea ne koteloihin ja lentokoneessa ottaa kotelot esille, repiä muovit päältä ja salakuljettaa cd:n taskussani ohjaamoon jossa voisin tehdä niillä vakavaa tuhoa.
Toisinaan pelotan itsekin itseäni.)
Kirjallinen kysymys 3: Miten lennolle kannattaisi pukeutua? Onko siellä hyväkin tuuletus vai loppuuko happi koneen noustessa korkeammalle? Kuulin että lentokentällä pääsee aika varmasti erityistarkistukseen jos kulkee hupparin kanssa (ei siis pään yli vedettynä vaan muutenkin).
Joskin olen melko varma että pääsen muutenkin tekemään tuttavuutta kumihanskamiehen kanssa, koska "katselee kaikkialle ympärilleen, kävelee päämäärättömästi, vaikuttaa hyvin hermostuneelta, on aivan kalpea, tuntuu hikoilevan kylmää hikeä" profiloituu joko A. n00bi3 lentomatkustaja tai B. n00bi3 salakuljettaja, ja arvatkaa kenen tuurilla vuoroon sattuu juurikin se ainoa viikon vuorolistan yli-innokas turvatarkastaja, joka ei ole sinä päivänä vielä saanut päivittäis-annosta actionia.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Super Blog MashUp eli Väliin henkilökohtaista, osa XXXXVIIII + Dialogiharjoituksia + 7 sanaa joita suomalaisessa internetissä saa sanoa
Koska töissä ja tulevan matkan hermoilussa on pitänyt kiirettä, en ole ehtinyt panostamaan blogiin niin kuin ennen. Tilanne jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta ainakin tällä kertaa voin pelastaa tilanteen Mashupilla eli mahdollisimman monen blogikirjoituksen yhteenliittämisellä (olin vähällä sanoa "saumattomasti", mutta kunnioittaakseni tätäkin blogia lukevia, ahkerasti työskenteleviä hitsaajia, en sano niin).
(Koskenkorva on alkoholijuoma, joka oikeasti maistuu pahalta. Siis aikuisten oikeasti, lapset älkää kokeilko sitä kotona.)
Erehdyin eilen katsomaan muuten tämänkin blogin lukijalukuja. Kulttisuosioni jatkaa kasvuaan, nyt vakituisia lukijoita oli jo viisi, mikä voisi jollekulle kokemattomalle ja nuoremmalle bloginkirjoittajalle aiheuttaa suorituspaineita, jotka voisivat lopulta johtaa aineiden ja seksin väärinkäyttöön, siitä kirjoittamiseen, tuhansien lukijoiden saamiseen ja lopulta elokuvasopimukseen.
Teidän ja kaikkien elokuvakriitikoiden onneksi minä osaan pitää tilanteen hallinnassa.
(Jaloviina ja Jallu ovat Altia Oyj:n omistamia tuotemerkkejä. Eli onko periaatteessa jallukola, jaloviinasta ja kola-juomasta valmistettu drinkki, tuotemerkkirikos?)
Oli kuitenkin mukavaa huomata, että kun viime perjantaina media-katsauksessa aiheena oli porno, lukijaluvut suunnilleen kasvoivat 700%.
En tahtoisi mennä tekemään mitään syvääluotaavia arvioita siitä ihmiskunnan osasta, joka on oppinut internetin hakukoneiden käytön, pelkästään siis tuon kävijähypähdyksen perusteella.
Sanoisinpa kuitenkin että tilanne kamppailussa ihmiskunnan yleisen tietoisuuden kasvattamiseksi virtuaalisten rajoitteiden murtuessa siitä miten parantaa ihmiselämää vs. ihmiskunnan yleisen tietoisuuden kasvattaminen virtuaalisten rajoitteiden murtuessa siitä miltä vastakkainen sukupuoli näyttää alasti, on väliajalle mentäessä 0-2 (ylimääräinen piste tuli viime vuoden haetuimpien sanojen listasta).
(Pirtua valmistavat punkkarit huomio: rommia voidaan muuten valmistaa pirtusta, vedestä ja makuaineista)
Sitten matka-asiaa (jep, kuitenkin ihmettelitte miten se näin pitkään jaksoi olla taas jauhamatta siitä).
Kävin tuossa pari päivää sitte Pulp fiction-henkisen keskustelun brittiläisistä hampurilaisista:
- ...yksi juttu muuten mäkkäristä kun olet siellä Englannissa. Älä käy mäkkärillä.
- Onko siellä hullun lehmän lihaa tarjolla?
- Hampurilaiset ovat ihan pikkuruisia.
- Onko noin?
- Joo, suomen hampurilaiset ovat ihan eri kokoa. Paikalliset mäkkärin hampurilaiset on ihan sellaisia pikkuruisia.
- Sen siitä saa kun ei kuulu metri-järjestelmään.
- Siis ne ovat ihan sellaisia pieniä, ei yhtään samanlaisia kuin mitä Suomessa tarjoillaan. Ja arvaas mitä muuta? Hampurilaisen nimi ei ole McPurilainen.
- Miksi ne sitten kutsuvat McPurilaista?
- Se on McBurger.
- McBurger? Ha ha ha ha. Mikä sitten on kerroshampurilainen?
- En mä tiedä, ei siellä ollut Heseä.
(Liköörejä on valmistettu Suomessa konditorioissa. Okei, SE selittää sen makean hajun...)
Ruokailusta voi oikeasti tulla mielenkiintoista. Lounaan saan koulutuspaikassa, mutta aamiaisen ja illallisen nautin hotellilla.
Aamiainen luonnollisista syistä, ja otan ehdotuksia vastaan siitä otanko mannermaisen vai brittiläisen aamiaisen, mutta illallisen tarina menee mielenkiintoiseksi.
Ensinnäkin minä en tunne paikallista gastronomiaa.
Fish&Chips eli kala ja ranskalaiset ei taida olla kovinkaan ravitsevaa ja minähän en kalaa syö. Eikä edes aleta mistään munuaispiirakasta.
Toisekseen hotelli sijaitsee keskellä kaunista, brittiläistä maalaismaisemaa l. keskellä ei mitään.
Keskeltä ei mitään on hiukan hankalampi lähteä etsimään ruokaravintolaa.
Joudun nyt siis alistumaan ajatukselle, että viikko nautitaan sisäfilettä pont neuf perunoiden kanssa, karamellisoitua ankkaa pont neuf perunoiden kanssa tai talon oma hampurilainen (sanotaan se kaikki yhdessä) pont neuf perunoiden kanssa (älkääkä kysykö mikä on "pont neuf". Kaikki mitä minä löydän netistä on ranskalainen silta.)
(Konjakin valmistukseen liittyy "enkelten osuus", "elämänvesi" ja "naittaminen". Ja te kun vain luulitte että unohdetaan rypälemehu tynnyriin ja katsotaan mitä syntyy.)
Elämä sielläkin olisi niiiiin paljon helpompaa, jos voisin tehdä ruuat itse.
Jotenkin vain tuntuu siltä että hotellissa saatettaisiin karsastaa keittolevyn tuomista omaan huoneeseen.
Olen muuten alkanut hyödyntämään useampi vuosi sitten saamaani joululahjaa, eli Buffy, vampyyrintappaja®©-lounaslaatikkoa.
Ikävä kyllä Suomeen ei ole koskaan juurtunut amerikkalaisten käytäntö liittyen k.o. lounaslaatikkoon, joten eilenkin jouduin tilanteeseen, jossa totesin: "Huomaan että teistä tämä on hauskaa. Minusta ei kuitenkaan ole kivaa että te nauratte. Katsokaas, Buffy, vampyyrintappaja®©-lounaslaatikko ei pidä siitä että ihmiset nauravat. Se saa sellaisen hullun idean että te nauratte sille. Jos nyt pyydätte anteeksi, kuten tiedän että pyydätte, saattaisin saada sen uskomaan että te ette oikeasti tarkoittaneet mitään."
Osa teistä saattaa kokea että oli väärin tehdä noin ja varsinkin mitä sen jälkeen tapahtui, mutta hitto vie, jos ne saavat hekotella nelivuotiaana hiekkalaatikolla Buffy, vampyyrintappaja®©-lounaslaatikolle , isona ne hihittelevät Farscapen kausi-bokseille, ja sitä en salli.
(Whiskyn eli viskin nimi tulee gaelin kielen termistä uisge beatha tai härmäläisittäin "elämänvesi". Senkin valmistukseen liittyy tynnyriin unohtaminen. Näkeekö joku muu tässä tiettyä kaavaa..?)
Ja sitten takaisin Ison-Britannian reissuun.
Kuinka paljon käteistä kannattaa ottaa mukaan? Minulla on luottokortti, ja uskon sekä toivon että Visalla saa nostettua rahaa pankkiautomaateista, mutta kannattaako siihen luottaa? Miten se puntien saanti edes menee? Kävelen pankkiin ja sanon "N määrä euroja punniksi, tänk juu" vai onko joku yksityinen lafka parempi?
Miten tullissa suhtaudutaan karkkeihin käsimatkatavaroissa? Ajattelin viedä mukanani ksylitoli-pastilleja, koska niitä tuskin Brittien saarilta saa. Menevätkö läpi, luokitellaanko ne huumeiksi, vai huomaanko ennen kuin ehdin selittää että ristiselkääni painaa kylmä, ympyränmuotoinen teräsesine ja joku huutaa korvani vieressä "freeze motherfucker terrorist son of a bitch drug mule!!"
Tämä asia tulikin tuolla viimeisimmän blogimerkinnän palautteissa esille, eli siellä minne menen on mm. Etonin poikakoulu tai mikä lie.
Se selittäisi mm. sen miksi hotellini manitsee erityisesti olevansa "homoystävällinen".
Minullahan ei sinällään ole mitään ketään vastaan, niin kauan kuin noudatetaan kultaista sääntöä eli "ei aleta mulle".
Silti jos olette kuin minä, seuraavat asiat tulevat mieleen tuosta ilmoituksesta:
- Miksi sitä erikseen pitää mainostaa?
- Tarkoittaako tämä että jossain on "heteroystävällinen" hotelli?
- Hetkinen, tarkoittaako tämä että jossain on myös "lesboystävällinen" hotelli?
- Voi hitsi jos hotellikanavilta ei tule mitään muuta kuin alastomien kolkkapoikien puoliväliin jääviä pukkihyppelyjä, niin olenpa minä pettynyt.
- Jossain on siis oltava "homovihamielinen" hotelli...
- Miksi minä mietin näitä asioita?!
(Gin tonic on muuten alkoholijuoma joka saadaan yhdistämällä giniä ja tonic-vettä.)
Näin saimme muuten umpeen seitsemän sanaa joita suomalaisessa internetissä ei saa sanoa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen mukaan yli väkevien alkoholijuomien eli tiivistetysti mutkia oikoen yli 20% alkoholijuomien esilletuominen, kuten drinkkiohjeiden yhteydessä sanan "jaloviina" (sen pitää olla "leikattu konjakki") julkaiseminen on kiellettyä.
Kaikki juomasekoitus-sivut siis periaatteessa ovat laittomia.
Jos tätä sivua ei ole suljettu ensi viikkoon mennessä, pyrin palaamaan silloin taas tänne.
Hyvää viikonloppua!
(Koskenkorva on alkoholijuoma, joka oikeasti maistuu pahalta. Siis aikuisten oikeasti, lapset älkää kokeilko sitä kotona.)
Erehdyin eilen katsomaan muuten tämänkin blogin lukijalukuja. Kulttisuosioni jatkaa kasvuaan, nyt vakituisia lukijoita oli jo viisi, mikä voisi jollekulle kokemattomalle ja nuoremmalle bloginkirjoittajalle aiheuttaa suorituspaineita, jotka voisivat lopulta johtaa aineiden ja seksin väärinkäyttöön, siitä kirjoittamiseen, tuhansien lukijoiden saamiseen ja lopulta elokuvasopimukseen.
Teidän ja kaikkien elokuvakriitikoiden onneksi minä osaan pitää tilanteen hallinnassa.
(Jaloviina ja Jallu ovat Altia Oyj:n omistamia tuotemerkkejä. Eli onko periaatteessa jallukola, jaloviinasta ja kola-juomasta valmistettu drinkki, tuotemerkkirikos?)
Oli kuitenkin mukavaa huomata, että kun viime perjantaina media-katsauksessa aiheena oli porno, lukijaluvut suunnilleen kasvoivat 700%.
En tahtoisi mennä tekemään mitään syvääluotaavia arvioita siitä ihmiskunnan osasta, joka on oppinut internetin hakukoneiden käytön, pelkästään siis tuon kävijähypähdyksen perusteella.
Sanoisinpa kuitenkin että tilanne kamppailussa ihmiskunnan yleisen tietoisuuden kasvattamiseksi virtuaalisten rajoitteiden murtuessa siitä miten parantaa ihmiselämää vs. ihmiskunnan yleisen tietoisuuden kasvattaminen virtuaalisten rajoitteiden murtuessa siitä miltä vastakkainen sukupuoli näyttää alasti, on väliajalle mentäessä 0-2 (ylimääräinen piste tuli viime vuoden haetuimpien sanojen listasta).
(Pirtua valmistavat punkkarit huomio: rommia voidaan muuten valmistaa pirtusta, vedestä ja makuaineista)
Sitten matka-asiaa (jep, kuitenkin ihmettelitte miten se näin pitkään jaksoi olla taas jauhamatta siitä).
Kävin tuossa pari päivää sitte Pulp fiction-henkisen keskustelun brittiläisistä hampurilaisista:
- ...yksi juttu muuten mäkkäristä kun olet siellä Englannissa. Älä käy mäkkärillä.
- Onko siellä hullun lehmän lihaa tarjolla?
- Hampurilaiset ovat ihan pikkuruisia.
- Onko noin?
- Joo, suomen hampurilaiset ovat ihan eri kokoa. Paikalliset mäkkärin hampurilaiset on ihan sellaisia pikkuruisia.
- Sen siitä saa kun ei kuulu metri-järjestelmään.
- Siis ne ovat ihan sellaisia pieniä, ei yhtään samanlaisia kuin mitä Suomessa tarjoillaan. Ja arvaas mitä muuta? Hampurilaisen nimi ei ole McPurilainen.
- Miksi ne sitten kutsuvat McPurilaista?
- Se on McBurger.
- McBurger? Ha ha ha ha. Mikä sitten on kerroshampurilainen?
- En mä tiedä, ei siellä ollut Heseä.
(Liköörejä on valmistettu Suomessa konditorioissa. Okei, SE selittää sen makean hajun...)
Ruokailusta voi oikeasti tulla mielenkiintoista. Lounaan saan koulutuspaikassa, mutta aamiaisen ja illallisen nautin hotellilla.
Aamiainen luonnollisista syistä, ja otan ehdotuksia vastaan siitä otanko mannermaisen vai brittiläisen aamiaisen, mutta illallisen tarina menee mielenkiintoiseksi.
Ensinnäkin minä en tunne paikallista gastronomiaa.
Fish&Chips eli kala ja ranskalaiset ei taida olla kovinkaan ravitsevaa ja minähän en kalaa syö. Eikä edes aleta mistään munuaispiirakasta.
Toisekseen hotelli sijaitsee keskellä kaunista, brittiläistä maalaismaisemaa l. keskellä ei mitään.
Keskeltä ei mitään on hiukan hankalampi lähteä etsimään ruokaravintolaa.
Joudun nyt siis alistumaan ajatukselle, että viikko nautitaan sisäfilettä pont neuf perunoiden kanssa, karamellisoitua ankkaa pont neuf perunoiden kanssa tai talon oma hampurilainen (sanotaan se kaikki yhdessä) pont neuf perunoiden kanssa (älkääkä kysykö mikä on "pont neuf". Kaikki mitä minä löydän netistä on ranskalainen silta.)
(Konjakin valmistukseen liittyy "enkelten osuus", "elämänvesi" ja "naittaminen". Ja te kun vain luulitte että unohdetaan rypälemehu tynnyriin ja katsotaan mitä syntyy.)
Elämä sielläkin olisi niiiiin paljon helpompaa, jos voisin tehdä ruuat itse.
Jotenkin vain tuntuu siltä että hotellissa saatettaisiin karsastaa keittolevyn tuomista omaan huoneeseen.
Olen muuten alkanut hyödyntämään useampi vuosi sitten saamaani joululahjaa, eli Buffy, vampyyrintappaja®©-lounaslaatikkoa.
Ikävä kyllä Suomeen ei ole koskaan juurtunut amerikkalaisten käytäntö liittyen k.o. lounaslaatikkoon, joten eilenkin jouduin tilanteeseen, jossa totesin: "Huomaan että teistä tämä on hauskaa. Minusta ei kuitenkaan ole kivaa että te nauratte. Katsokaas, Buffy, vampyyrintappaja®©-lounaslaatikko ei pidä siitä että ihmiset nauravat. Se saa sellaisen hullun idean että te nauratte sille. Jos nyt pyydätte anteeksi, kuten tiedän että pyydätte, saattaisin saada sen uskomaan että te ette oikeasti tarkoittaneet mitään."
Osa teistä saattaa kokea että oli väärin tehdä noin ja varsinkin mitä sen jälkeen tapahtui, mutta hitto vie, jos ne saavat hekotella nelivuotiaana hiekkalaatikolla Buffy, vampyyrintappaja®©-lounaslaatikolle , isona ne hihittelevät Farscapen kausi-bokseille, ja sitä en salli.
(Whiskyn eli viskin nimi tulee gaelin kielen termistä uisge beatha tai härmäläisittäin "elämänvesi". Senkin valmistukseen liittyy tynnyriin unohtaminen. Näkeekö joku muu tässä tiettyä kaavaa..?)
Ja sitten takaisin Ison-Britannian reissuun.
Kuinka paljon käteistä kannattaa ottaa mukaan? Minulla on luottokortti, ja uskon sekä toivon että Visalla saa nostettua rahaa pankkiautomaateista, mutta kannattaako siihen luottaa? Miten se puntien saanti edes menee? Kävelen pankkiin ja sanon "N määrä euroja punniksi, tänk juu" vai onko joku yksityinen lafka parempi?
Miten tullissa suhtaudutaan karkkeihin käsimatkatavaroissa? Ajattelin viedä mukanani ksylitoli-pastilleja, koska niitä tuskin Brittien saarilta saa. Menevätkö läpi, luokitellaanko ne huumeiksi, vai huomaanko ennen kuin ehdin selittää että ristiselkääni painaa kylmä, ympyränmuotoinen teräsesine ja joku huutaa korvani vieressä "freeze motherfucker terrorist son of a bitch drug mule!!"
Tämä asia tulikin tuolla viimeisimmän blogimerkinnän palautteissa esille, eli siellä minne menen on mm. Etonin poikakoulu tai mikä lie.
Se selittäisi mm. sen miksi hotellini manitsee erityisesti olevansa "homoystävällinen".
Minullahan ei sinällään ole mitään ketään vastaan, niin kauan kuin noudatetaan kultaista sääntöä eli "ei aleta mulle".
Silti jos olette kuin minä, seuraavat asiat tulevat mieleen tuosta ilmoituksesta:
- Miksi sitä erikseen pitää mainostaa?
- Tarkoittaako tämä että jossain on "heteroystävällinen" hotelli?
- Hetkinen, tarkoittaako tämä että jossain on myös "lesboystävällinen" hotelli?
- Voi hitsi jos hotellikanavilta ei tule mitään muuta kuin alastomien kolkkapoikien puoliväliin jääviä pukkihyppelyjä, niin olenpa minä pettynyt.
- Jossain on siis oltava "homovihamielinen" hotelli...
- Miksi minä mietin näitä asioita?!
(Gin tonic on muuten alkoholijuoma joka saadaan yhdistämällä giniä ja tonic-vettä.)
Näin saimme muuten umpeen seitsemän sanaa joita suomalaisessa internetissä ei saa sanoa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen mukaan yli väkevien alkoholijuomien eli tiivistetysti mutkia oikoen yli 20% alkoholijuomien esilletuominen, kuten drinkkiohjeiden yhteydessä sanan "jaloviina" (sen pitää olla "leikattu konjakki") julkaiseminen on kiellettyä.
Kaikki juomasekoitus-sivut siis periaatteessa ovat laittomia.
Jos tätä sivua ei ole suljettu ensi viikkoon mennessä, pyrin palaamaan silloin taas tänne.
Hyvää viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
